Tavarataivas

Jotain hyvää tässä työttömänä olossa on, nimittäin ehtii kivojen asioiden lisäksi hoitamaan myös kurjemmatkin velvoitteet. Olen tänä vuonna saanut vietyä Onnin leikkaukseen, mikä on ollut viimeiset kaksi vuotta mietintämyssyssä samoin kuin oma hammaslääkärissä käynti. Nyt tänään vielä marssin aamusta jonottamaan verikokeeseen 20 vanhuksen joukkoon. Verikokeet ovat tälle martalle niin suuri episodi joka ikinen kerta, joten koitan välttää niitä mahdollisimman paljon. Tänäänkin ensimmäinen näytteenottaja päätti luovuttaa parin neulan jälkeen ja haki toisen tädin pistelemään. Muutama neula tarvittiin lisää, että sitä kallisarvoista verta löytyi. Ja voi kun sitä tuli niiin hitaasti, näytteenottaja valitteli että sormet puuttuu kun pitää pitää kauan samassa asennossa. Ei kyllä hirveetä herkkua ollut se neulakaan kovin pitkään siinä kädessä törröttämässä. Muilla se veri tursuaa niin minun veret jo hyytyy matkalle. Nice.

Onneksi tänään on jo perjantai ja kaikkea muuta kivaa on tiedossa nyt kun sai nuo verihommat pois alta. Tosin toinen pohje haluaa myös huomiota ja on tehnyt tenän. Pitää kysellä terveysasemalta mitä sille tekisi, kun sinne päivällä soittelee. Huomenna on tulossa meille vieraita ja niitä vieraita riittää sitten ihan alkuviikkoon asti.

Eilen kävin Kinopalatsissa aamupäivällä katsomassa Tavarataivas-dokumentin. Piti mennä katsomaan DocPoint- festareille, mutta silloin oli jotain muita kiireitä eikä ehditty katsomaan. Paljon on ollut juttua hesarissa ja muissa lehdissa, joten pitihän se itse päästä katsomaan. Minun lisäksi saman päätöksen oli tehnyt hurjat viisi muuta ihmistä.

Dokumentissa Petri on jätetty ja hän täyttää tyhjän olonsa ostelemalla hirveästi tavaraa. Lopulta koti on täynnä tavaraa, mutta olo on ontto.Petri päättää tehdä vuoden pituisen ihmiskokeen ja luopuo kaikesta omaisuudestaan. Hän vuokraa varaston, minne vie tavaransa. Kokeessa on neljä sääntöä;  1) yhden vuoden ihmiskoe 2) kaikki tavarat varastoon 3) enintään yksi tavara päivässä takaisin 4) älä osta mitään tavaraa. Dokumentti alkaa hauskasti kun nakke Petri juoksee pitkin Helsingin katuja varastoon hakemaan itselleen takkia. Takki on monikäyttöinen, sillä siinä voi nukkua, jos jalat laittaa hihoihin ja jopa kuivata hiukset :P 

Omasta mielestä dokumentti oli hyvä ja ajatuksia herättävä. Ihan heti en jääkaapista luopuisi ja alkaisi säilyttämään ruokia ikkunan välissä viileässä, kesällähän tämä ei edes toimisi. Ja ilman herätyskelloa on hankala herätä aamulla töihin. Mutta ajatella, että pienet vastasyntyneetkin saavat heti 56 esinettä valtiolta pärjätäkseen, joten on hyvä pohtio montako tavaraa itse tarvitsee elääkseen. Petri tuli siihen tulokseen, että 100 tavaraa riittää pärjätäkseen ja seuraavat 100 tavaraa tarvitaan viihtymiseen. Pertin mummolla on hyviä ohjeita elämästä ja tavaroita mm. tavarat eivät tuo onnea ja ovat pelkkää kulissia. 
 
Omassa elämässä aihe on hyvinkin ajankohtainen, sillä pakatessa pitää käydä läpi kaikki kodin tavarat läpi ja koittaa karsia kierrätykseen kaikki turha pois. Eilen kannoin jo ison kasan roinaa Pelastusarmeijalle. 

Eivät tavatat tuo minullekaan onnea, tai korkeintaan hetkellisesti. Ei niistä yksinään synny koti, minulle koti syntyy ainakin tästä omasta pienestä laumasta <3