Harmaat haalarit

Ihan kun ei tarpeeksi tässä olisi ravattu lääkäreissä, kun Jazz päätti olla myös kipeänä. Sillä pienellä on aina niin kauniit ja kirkkaat, tarkkaavaiset silmät. Nyt toinen silmä oli samea ja turvonnut. Ei muuta kun soitto eläinlääkärille ja kissa sai tunnin päähän ajan. Lääkäri määräsi viikon silmätippakuurin ja antoi kipupiikin, muuta ei osannut sanoa tai tehdä. 

Eilen aamulla silmä oli hieman kirkkaampi, mutta siihen oli ilmestynyt täplä. Ei auttanut muu kuin odottaa eläinlääkärin aukeamista ja soittaa sitten samantien. Päätettiin yhdessä tuumin, että Jazz lähtee vielä näyttämään nassua ja samalla nappasin Onnin myös matkaan tikkejä näyttämään. Onnilta jäi tikit lääkäriin ja Jazzilla todettiin verihyytymä silmässä. Pitäisi nyt viikon verran seurata ja sitten ehkä viikon päästä viedä silmäspeciaalille. Kallista lystiä, mutta pienet on tärkeitä <3

 
Jazz tuli meille kotiin aika extempore, jos niin voi sanoa. Ainakin Jekkuun verrattuna. Kerran käytiin katsomassa Helsingin löytöeläinkodista olisiko siellä meille asukasta, mutta kaikki olivat jo varattuja. Sitten päädyttiin Rekku Rescuen sivuille missä olikin hurjan paljon eri ikäisiä kissoja etsimässä omaa kotia. Koitettiin varata pariakin eri kissaa, mutta aina niitä oli jo joku toinen perhe menossa katsomaan. Sitten saatiin kuulla, että koska meillä oli mennyt niin monta kissaa ohi meillekin olisi oma kissa tarjolla. Pieniä viikon vanhoja kissanpoikia olisi oikein pesue vailla kotia. Ne eivät olleet vielä  niin vanhoja, että olisivat nettiin päässeet kodin etsijöiksi ja saatiin olla ensimmäiset jotka valitsee pesueesta omansa. Niin minä sitten menin katsomaan näitä pieniä sisaruksia, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa sekä emo. Vaikka kaikki olivat hurjan suloisia niin Jazz vei samantien sydämen. Tuo pieni otus, harmaa haalari mustilla raidoilla. En ole ikinä nähnyt niin pieniä pentuja. Pennut oli löydetty Espoosta vajasta, minne emo kissa oli ne synnyttänyt. Onneksi ne löydettiin, sillä emo oli hurjan huonossa kunnossa eikä varmasti olisi hengissä selvinnyt ilman hyvää hoitoa. 

Jazzia kävin vielä kerran katsomassa ennen kuin se meille lopullisesti kotiutui. Meille tullessaan se kökötti ensimmäiset pari tuntia tyynyn alla piilossa. Ihmetteli pieni minne on joutunut. Jazz on oli tarkoitus pitää "karanteenissa" eli makuuhuoneessa porttien takana eristyksissä toisista eläimistä, mutta reipas mies ei halunnut olla yksin makkarissa vaan pomppasi aidan yli muiden sekaan. Siitä lähtien kaikki kissat ja koirat on melkeempä ollut yhtä laumaa. Jekku oli ensimmäisen illan hieman mustasukkainen ja antoi Jazzillekin tassua, mutta sen jälkeen ne on olleet erottomat parhaat kaverukset. Ennen meille tuloa Jazz ei ollut tavannut koiria, joten Onnin kanssa meni kuukausi että olivat hyviä kaveruksia. Sitä ennen Jazz saattoi pöyhistellä tai juosta karkuun. Nykyään Jazz on kova hoitamaan Onnia, nuolee päätä ja korvia rakkaudella. 

Jazz on nyt puolivuotias ja tärkeä osa koko perhettä. Enää en osaisi edes kuvitella elämää ilman sitä pientä vintiötä. Se tuo paljon rakkautta ja iloa. Vaikka se ei mikään sylikissa ole niin hyvin seurallinen silti. Juttelee aivan kamalasti ja herättää heti jos on nälkä. Niin pehmeä on sen turkki ja tuoksuu pieneltä pennulta, täydelliset mustat pienet tassut. Rakkautta <3

Pentujen tarinan voi lukea täältä. Jazz on siis entiseltä nimeltään Seamus. Kodittomia avuttomia eläimiä on niin paljon, että minä en ainakaan meinaa ostaa enää ainuttakaan eläintä kotiini. Haluan antaa kodittomalle pienokaiselle oman kodin <3 Itse voin ainakin suositella Rekku Rescueta, todella loistavaa toimintaa. Vaikka kissan saanti tuntui välillä kovin työläältä, on hyvä varmistaa millaisiin perheisiin kissat annetaan ja että uudet perheet ovat oikeasti sitoutuneet uusiin asukkeihin.