Selänne

Tänään aamu alkoi laululla, oli nimittäin Onnin nimipäivät. Pitihän sankari tottakai huomioida, joten lauloin oikein kauniisti ja annoin paljon märkiä pusuja. Oli hieman ihmeissään koko karvaturri. Illalla annoin vielä luun juhlan kunniaksi. Siitäkös riemastui :) Itselleni tein herkullisia lämpimiä tonnikalaleipiä chilillä höystettynä. Niin hyviä! Niitä kelpasi mutustella sohvan kulmassa kynttilän valossa ja katsella Teemu Selänteestä kertovaa elokuvaa. Itse elokuvakin oli ihan passeli. Ihmeen nopeasti tuli jo televisiosta, mutta ei minua haittaa ollenkaan :) Teemu on ollut aina lempparini jääkiekkoilijoista, ja varmasti myös aika monen muun. En ole pahemmin seurannut Teemun uraa ulkomailla, joten elokuva valaisi sitä maailmaa aika paljon. Rauhallinen koti-ilta siis täällä meillä, näin on hyvä aloittaa viikonlopun vietto :)

Kaikki yhessä koossa

Jälleen alkaa olemaan viherpeukaloiden aika. Lehdet tursuavat erilaisia vinkkejä viherkasvien hoitoon esim. mullan vaihtoon. Uusimmassa Kodin kuvalehdessä oli myös juttua kodin viherkasveista. Lehdessä kannustettiin pitämään kaikki viherkasvit yhdessä koossa, sen sijaan että niitä ripottelee ympäri asuntoa. Meillähän kotona kaikki kasvit ovat olleet juuri näin. Jutusta innostuneena päätin hieman möbleerata kasveja ja keräsin oliivipuuta lukuunottamatta kaikki yhteen kasaan. Iso villipoikamies ei selvinnyt talvesta, sillä päätyi kissojen kynsiin. Kun kaikki kasvit ovat samassa paikassa niiden pitäisi näyttää paljon mielenkiintoisemmalta, kuin yksinään ollessaan. Paljon erilaisia lehtiä ja kuvioita. En tiedä onko tuo lipaston päällinen nyt paras paikka kasveille, mutta se on ainoa paikka missä kissat jättävät ne rauhaan. Olen minä toki jo aikaisemmin suunnitellut laittavani kaikki kasvit yhteen paikkaan. Pitempään olen haaveillut sellaisen Ikean valkoisen kukkapöydän perään, jonne saisin kasvit laitettua, mutta en tiedä olisiko sille missään sopivaa paikkaa.

Tässähän nämä pienokaiset nyt ovat, näyttääköhän ne nyt mielenkiintoisemmilta kuin ennen? Pöydältä löytyy pari villiä poikamiestä, anopinkieli sekä pieni kultaköynnöksen alku. Anopinkieli on ainoa kaupasta ostettu. Kultaköynnös on pistokkaasta kasvatettu ja poikamiehet siemenistä.

Flow

Lääkehoidon tentti lähestyy hurjaa vauhtia. Kuvittelin, että minulla olisi hieno aikataulu, jonka mukaan ehtisin lukea kaikki kaksi kirjaa pariin kertaan hyvin. Mutta tentti on nyt huomenna, enkä tiedä minne kaikki maailman aika on kadonnut. Tänä aamuna heräsin kamalaan nuhaan enkä saanut luettua laisinkaan. Ainoa mihin kykenin oli finreksiinin juominen ja sohvalla makaaminen. Ei hyvä. Onneksi iltaa kohden olo parani, mutta kaikki aamupäivän tunnit menivät ihan hukkaan lukemisen suhteen. Nyt olen koittanut olla nenä kiinni kirjassa niin paljon, kun vain kykenen. Tuntuu, että illalla löytyi vihdoin semmoinen lukufiilis, kunnon flow-tila. Tietenkin kun semmoisen olon löytää, niin nämä katit on sitten asiasta eri mieltä. Kirjojen sijasta huomioita pitäisi antaa niille. Koittavat sen minkä vaan pystyvät estämään minua lukemasta, jos ei muuten niin makaamalla kirjojen päällä. Niin, että lueppas siinä sitten. Onneksi keksin rakentaa tuommoisen lehtiluolan Jekulle, johon herra oli oikein tyytyväinen. Seurasi sitten sieltä käsin minua, kun koitin imeä sairauksien hoitoja päähäni.

Tukka hyvin, kaikki hyvin

Tänään ohjelmassa oli taas vierailua Käpyrinteen palvelutalossa. Toinen kummimummoistani oli pitkään halunnut päästä kampaajalle, sillä ei pitänyt talon omasta kampaajasta. Hoitajilla ei kuitenkaan ole aikaa lähteä tällaisiin ylellisyyksiin mukaan eikä mummolla myöskään ollut omia lapsia, jotka voisivat viedä häntä kampaajalle. Niinpä minä lupasin toteuttaa mummon toiveen. Edellisen mummon kanssa meillä oli tarkoitus mennä kesällä kaivopuistoon, mutta tämä haave ei nyt enää koskaan voi toteutua, joten hienoa että näinkin lyhyen tutustumisen aikana ehdin silti toteuttaa edes tämän uuden mummoni toiveen :) Yksi osahan tätä koko kummivanhustoimintaa oli toteuttaa oman kummimummon hartain toive, jos se vain on mahdollista. Tänään siis päästiin sitten toteuttamaan yksi iso ja pitkään odotettu haave, ja saatiin hiukset pestyä ja leikattu oikein nätisti. Kyllähän sitä itsekin odottaa kampaajalle pääsyä ja yleensä tulee käsittelyn jälkeen aina onnelliseksi. Saati jos olisin tällainen mummo, joka ei saa lähteä yksin minnekään ja edellisestä kerrasta kampaajalla olisi vuosi aikaa. Itse kun pääsee kampaajalle aina, kun vain ajan varaa. Pitäisi oppia arvostamaan tällaisia pieniä, mutta niin tärkeitä asioita.

Oikea aromipesä

Olin jo pitkään kaipaillut kunnollista talviruokaa, eli jotain padassa muhivaa herkkua. Sitten bongasin Kotiblogit- lehdestä hurmaavan tillilihan ohjeen. En taida kuulua siihen sukupolveen, jolla on kammottavat muistot siitä. En itseasiassa muista syöneeni ikinä koko tillilihaa. Niinpä reseptistä innostuneena päätin kaivaa kaapin perältä pitkästä aikaa ihanan Sarpaneva padan esille. Hiukan jännitti miten tässä käy, sillä en ole tainnut tehdä kunnon lihapataa ikinä? Kanasta olen tehnyt, sekä porosta käristystä, mutta en tälläista. Tässä olisi selvästi kasvun paikka taas :) Hiukan poikkesin itse tillilihan reseptistä jättämällä sinapin sekä itse tillin pois, sori vaan x) Niiden sijaan lisäsin pataan palsternakkaa. 

Ohje meni suunnilleen näin: 

vajaa kilo nautaa
voita 
vehnäjauhoja
2 sipulia
3 porkkanaa (olisi mielestäni saanut olla vieläkin enemmän)
1 palsternakka
1 laakerinlehti
5 kokonaista mustapippuria
0,5 l kuumaa vettä
2 rkl härkäfondia 
1 prk kuohukermaa




Ruskistin ensin lihat pannulla voissa ja kääntelin niihin hieman jauhoja mukaan. Samalla kun lihat ruskistuivat kuorin ja pilkoin porkkanat, sipulit ja palsternakat. Seuraavaksi lihat pataan ja vihannekset vuorostaan pannulle voihin. Kun kasvikset olivat saanneet väriä ja hieman pehmentyneet menivät ne lihojen seuraksi pataan. Päälle kiehuvaa vettä sekä mausteet. Pata sai olla uunissa reilut pari tuntia. Uunin jälkeen lisäsin pataan vielä kerman ja tarkistin maun. Hyvää oli =P Tarjoiltiin keitettyjen perunoiden kera. Jotka voisi tietenkin panna pataan porisemaan nekin :) 

Ehdottomasti tehdään vielä useasti! Liha oli niin mureaa ja maukasta. Nam Nam

Lämmikettä

Sunnuntai-illan herkuksi tein kupin kuumaa. Tämän kanssa on hyvä kömpiä sohvalle jännittämään Valtiattaren juonikäänteitä. Kuppiin pääsi laivalta tuotua minttuviinaa, jonka erikoismakuna oli choco mint. Lisäksi pari lusikallista Clipperin kaakaojauhetta maidon sekaan niin avot! Niin hyvää, että tästä kyllä herkkupylly tykkää =P Clipperin super cosy drinking chocolate on ehdottomasti parasta kaakaota mitä minä olen juonut. Tämä minttukaakao maistuu jo kotona niin herkulliselta, että voin vain kuvitella miten hyvältä se voisikaan maistua ulkona termospullosta nautittuna :) Voi kyllä olla aika petollista, jos ei pysty rajoittamaan pariin mukilliseen.

Miniloma

Aamu alkoi super hyvällä aamupalalla, jonka jälkeen suuntasimme emon kanssa kaupungille shoppailemaan. Matkaan tarttui ihana tiikeripaita stokkalta, pientä kivaa Indiskasta ja pari kirjaa Akateemisesta mm. Ääliö ulkomailla. Sitten suuntasimmekin Kaarnaan syöpöttelemään. Kaarna oli ihan uusi tuttavuus. Valitsin siikaa perunamuussilla, parsoilla sekä porkkana-voikastikkeella. Herkkullista =P Hieman jännitti minkälaista parsaa sieltä putkahtaa, sillä en ole valkoisen parsan ystävä. Mielestäni siinä ei ole yhtään makua, mutta onnekseni sain vihreää parsaa. Tämmöista herkkua pitää mennä ehdottomasti uudelleen syömään :) 

Tämä muutaman päivän shoppailu, herkuttelu + Buble, toivat todella hyvän tauon kokeisiin lukuun. Toi juuri oikeinlaista kaivattua vaihtelua arkeen. Vaikka oltiin samassa kaupungissa, tuntui että olisi lähtenyt pidemmällekin lomalle :)

Ihana Buble

Pitkän odotuksen jälkeen emo vihdoin saapui Helsingin maaperälle. Tänään ohjelmassa oli hieman shoppailua, hyvää ruokaa ja illalla ihana Michael Buble. Bublen konsertti oli minun syntymäpäivälahjani. Päivä oli pitkä, välillä kävin vielä kotona Onnia pissittämässä, niin että illalla jalat huusivat kyllä hoosiannaa. Keikka alkoi yhdeksältä ja puolenyön aikaan pääsin hyppäämään ihanaan pehmeään sänkyyn. Todella väsyneenä, mutta päivä oli kyllä sen arvoinen :)

Michael Bublen keikka oli hyvä. Väliaikoja siinä ei ollut, joten tavallaan "lyhyt", mutta perjaatteessa juuri sopivan mittainen. Ennen Michael Bublea lämppäreinä oli Naturally7, josta en ollut ennen kuullut mitään. Ihan hyviä nekin olivat. Bublen kappaleista en tunnistanut kaikkea, sillä osa oli niitä ihan ensimmäisiä, Michaelin alkutaipaleelta. Uusimmat olivat toki hyvässä muistissa. Oli tarkoitus kuunnella Bublen levyjä ennen keikkaa, mutta eipä sitä muistanut enää kaiken hulinan keskellä. Micheal Buble oli todella söötti, niinkuin olin kuvitellutkin. Vaikka kaikki kappaleet eivät avautuneet minulle, niin silmänruokaa silti riitti x) Ja kyllähän ne kappaleet hyvältä kuulostivat kaikki. Toivottavasti pääsen joskus vielä Bublen joulukiertueelle, sillä joululevyä olen kaikista Bublen leyistä rankuttanut varmasti kaikista eniten. 

 

Tauon paikka

Tasan viikon päästä meillä olisi koulussa ihka ensimmäiset vanhanaikaset kokeet. Sellaiset missä tulee olla läsnä ja vastaukset kirjoitetaan lyijykynällä. Hieman jos jännittää. On meillä toki sellaisia nettitenttejä ollut jo montakin, mutta ei ne kyllä ole mitään tähän verrattuna. Luettavana olisi kaksi kirjaa ja aiheena lääkehoito. Eli siis ei todellakaan mitään minun osaamisaluettani, tällä on hyvä aloittaa :D Onneksi kirjat ovat mielenkiintoisia ja niistä saa paljon tietoa irti, mutta ahdistavinta on kun ei tiedä miten nippeli tietoa pitäisi osata. Onneksi emo tulee huomenna kaupunkiin, niin pääsen itsekin vähän tuulettumaan. Kotona ollessa koen kokoajan huonoa omaatuntoa, jos en ole nenä kiinni kirjassa. Eli emon tulo tekee kyllä tervettuleen ja kaivatun paussin tähän tenttiin lukemiseen. Silloin kun kirjat saan kaiveltua esille ja jostain se lukuintokin iskee, niin kissapojat kovasti yrittävät vaikeuttaa lukemista makaamalla juuri sen kirjan päällä, jota olisi tarkoitus lukea. Hyvin valikoivia misuja x) 

Energiapankki

Maanantain lisäksi tällä viikolla tänään on Suvanto-koulutusta. Perjantainakin olisi, mutta emo tulee visiitille, joten joutuu jättämään koulutus siltä osin väliin. Tällä viikolla ei onneksi koulua ollut laisinkaan, joten ohjelmassa on pelkästään Suvantoa sekä Käpyrinteellä vierailua. Huomattavasti paremmin jaksaa istua koulutuksessa, kun ei tarvitse ensin istua kahdeksaa tuntia koulussa.
 

Toiset päivät on hyvä koittaa pyhittää vain itselleen ja unohtaa turha stressi. Viettää sellisia energiapankkipäiviä, jotta innostus säilyy vielä toisillekin päiville. Siihen auttaa uudet kevään kukkaset ja muutama kynttilää tunnelmaa tuomaan. Sitten pari kuppia suosikkiteetä ja tuore postiluukusta kopsahtanut lehti. Minä meinaan itse ainakin tehdä niin :) Plantagenilla käydessäni etsimässä sitä huonekuusta mukaani lähti kevätesikko sekä kaunis ruukku. Nyt pitää nauttia rauhallisista hetkistä vielä silloin, kun niitä on tarjolla. Sillä keväästä on tulossa paljon kiireisempi. Tiedossa on viiden viikon harjoittelu, Tutor-koulutus sekä Suvannon vapaaehtoisvuorot + kaikki muut sovitut menot. Onneksi lisääntynyt auringonvalo tekee siitä kaikesta paljon helpompaa :) 

Tohtori tuli kaupunkiin

Olen ollut aina kamala musikaalifani. Rakastan tanssia ja laulua. Yleensä olen aivan myyty kaikkien elokuvissa nähtyjen musikaalien jälkeen. Edellinen taisi olla Les Miserables vuosi sitten. Teatteriin en ole päässyt aivan liian pitkään aikaan katsomaan mitään musikaalia livenä. Nyt kaduilla kulkiessa ja televisiota katsellessa ei voi välttyä Tohtori Zivagon mainoksiksilta. Joten siis olihan minun sinne aivan PAKKO saada itselleni liput. Hieman sain lippuja ronkua, jotta sain itselleni seuralaisen mukaan, mutta tadaa, nyt tässä esittäytyy yksi onnellinen lippujen omistaja :) Jos vain on mahdollista, niin odotan kevättä vieläkin innokkaammin, jotta pääsen toukokuussa itse ihastelemaan kyseistä esitystä. Eihän nuo liput ihan edullisia näin opiskelijabudjettiin nähden olleet, reilut 47€, mutta se on sitä arjen luksusta jota pitää joskus itselleen suoda ;) Näistä jos jostain syntyy unohtamottomia muistoja moneksi vuodeksi eteenpäin. Myönnettäköön, etten ole edes kyseistä elokuvaa vielä nähnyt, mutta onneksi sen ehtii tässä välissä vielä katsomaan monta kertaa. Kolmen tunnin katselusessio jotenkin tahtoo siirtyä jostain kummasta syystä. Mutta aina jos löytyy rakkautta sekä musiikkia, minä pidän siitä <3

Tutor

Pitkän pohdinnan jälkeen olen päättänyt hakea vertaistutoriksi meidän koulussa. Ihan oma-aloitteisesti tämä ajatus ei tosin tullut, sillä en ole mikään kovin innokas ollut tällaisiin projekteihin aijemminkaan tarttumaan. Nyt kuitenkin satuimme koulussa tilanteeseen, jossa törmäsimme tutorvastaavaan ja saadessaan tietää minun ja kaverini olevan geronomiopiskelijoita hän suorastaan aneli meitä tutoreiksi. Ymmärrän kyllä, sillä geronomeilla ei ole aijemmin ollut tutorin tutoria. Tämä otti aivoon todella paljon viime syksyny, kun itse oli juuri aloittanut koulun ja kaikki oli uutta. Meidät pienet geronomin alut skipattiin kokonaan kaikesta ja jätettiin huomiotta. Ajattelin, että antaa ongelman kiertää ja kärsikööt ensisyksyn opiskelijat myös. Mutta kieltämättä hieman houkutteli myös ne kolme opintopistettä, jotka tästä hommasta kilahtaa todistukseen. Niinpä todella pitkän pohdinnan jälkeen sain pistettyä hakemuksen tutorkoulutukseen menemään viimeisinä mahdollisina päivinä. Nyt tiedossa on viikon mittainen koulutus ja leiri. Saa nähdä mitä tuleman pitää. Jos hyvin käy, voi olla jopa kivaa ja löytyä uusia kavereita. Ja kenties meistä voi olla vielä hyötyä niille uusille syksyn geronomeille. Jospa jotain olisimme kuluneen vuoden aikana koulussa oppineet, joita voisi toisille sitten jakaa. Hieman olen vielä pessimistinen asian suhteen, sillä en koe olevani mikään supersosiaalinen ihminen. Monesti koitan vältellä juuri tällaisia tilanteita, mutta ehkä sitä ihmienen voi myös muuttua :) Tunnistan myös itseni tästä sarjiksesta;

                     Kuva  Pinterest

Mikromaailma

Sunnuntaista huolimatta tänään on otettava härkää sarvista ja paneuduttava vihdoin ihanaan mikrobien maailmaan. Aijemmin olen opiskellut mikrobiologiaa elintarvikepuolella, eikä se silloinkaan kuulunut suosikkiaineisiini. Mikrobien maailma ei vieläkään ole vanhenemisesta huolimatta oikein napannut, ja olen koittanut siirtää tätä hetkeä. Mutta koska tässä nyt ollaan muu viikonloppu hassailtu menemään ihan tekemättä mitään, niin on se varmaan kirjoihin tartuttava. Jälleen kerran olisi tarkoitus väkertää pieni ryhmätyönpoikanen ja meidän ryhmän aiheena on silmien, suun ja hampaiden ihfektiot. Voi miten on mielenkiintoista! Minun nakkini on suun infektiot. Pidemmittä puheitta, nyt on pakko käydä kiinni ->

Keväinen tuulahdus

Blogeja lukiessani huomasin, että tällä viikolla on kauppoihin ilmestynyt ihan uusi lehti, nimittäin Kotiblogit. Pakkohan se oli käydä nappaamassa viikonlopun iloksi :) Lehti vaikuttaa mukavalta uutuudelta, vaikka blogeja paljon luen ja osa lehdessä mainituista blogeista on tuttuja, niin toki mukaan mahtuu myös monia itselle täysin tuntemattomia, joihin on kiva tutustua. Lehden lisäksi ostin kotia kaunistuttamaan kimpun kauniin keltaisia tulppaaneja. Ihan tuntuu jo olo keväiseltä niiden myötä :) Ulkonakin tosin vihreä nurmikko pilkistää sieltä täältä ja lenkeilläkin on mukava käydä, kun pitkästä aikaa maa on kuiva ja sohjo on hetkeksi hävinnyt häiritsemästä. Nautitaan tästä viikonlopusta :)

HAPPY VALENTINE´S DAY

Suuntasin aamusta taas koululle muutamaksi tunniksi koulutehtävien pariin. Sen jälkeen kipasin kaupassa, jonka jälkeen meillä vietettiin päivää näiden ihanuuksien parissa;

Aika imelä tuo sydän oli pomadan kanssa, vaan vaniljatäyte kyllä suli suussa =P Kyllä nyt herkkupylly nautti. Makoisaa ystävänpäivää ystävät <3

Monimuodon ihanuus

Tänään päätin antaa iselleni lepopäivän enkä lähtisi ulos muuta kuin Onnia pissittämään. Aamulla imuroin ja tein viikkosiivouksen, sillä en halunnut jättää sitä viikonloppuun. Loppupäivän vietin lääkehoidon-kirjojen parissa ja koulutehtäviä tehden. Pidin toki taukoja ja välillä otettiin elukoiden kanssa nokkaunia. Otettiin aika rennosti tämä päivä ilman suurempaa stressailua. Siitäkin huolimatta saatiin hyvin tehtyä koulutehtäviä :) Vaikka otettiin lötköilyn kannalta, niin ei tämä mikään turhapäivä ollut :)Tämä on kyllä ehdottomasti monimuoto-opiskelun paras puoli, sillä ei tarvitse istua aina siellä koulunpenkillä silmät ristissä, vaan jos nukuttaa niin nukun ja sitten kun energiaa ja mielenkiintoa riittää niin opiskelen tehokkaasti. Toimii ainakin minun kohdallani :) Itse ainakin huomaan monesti olevani tehokkaimmillani illansuussa, tai en ainakaan sillon kahdeksalta kun koulussa pitäisi jo innokkaana opiskella. 

Hurinaa ja purinaa

Kylläpä olisi tehnyt mieli ottaa kissoista mallia ja jäädä vain kotiin köllötelemään <3 Vähiin jääneiden yöunien jälkeen olisi tehnyt mieli nukkua seuraava vuorokausi yhtä soittoa, mutta ei auttanut. Kymmeneen asti annoin itselleni luvan nukkua, sillä yhdeltätoista oli kiidettävä jo asioilla. Heti ensiksi suuntasin pankkiin tilaamaan itselleni uuden kortin ja nostin samalla käyttörahaa. Tuntuu ihan hassulta, kun on pelkkää käteistä käytettävissä, sillä yleensä aina vingutan korttia. Olen saanut kuulla siitä aika usein, sillä pienetkin ostokset ostan kortilla, mutta minulla vaan ei yleensä ikinä ole käteistä mukana, sillä tykkään siitä kortin vinguttamisesta ja vihaan rahojen laskemista. Kaupassa meinaan ihan automaattisesti ottaa kortin esille, ennen kuin muistan, ettei se toimi. Hassua, mutta olo tuntuu ihan köyhältä, vaikka tiedostankin että tilillä on rahaa :D 

Kahdeltatoista olimme sopineet Käpyrinteelle väliaika palaverin meidän kummivanhustoiminnasta. Saimme antaa palautetta siitä, miltä meistä koko homma on toiminut. Jännä miten tämäkin homma kohta loppuu. Se on tähän asti tuntunut niin kaukaiselta ajatukselta, mutta nyt sovimme jo viimeisen palaverin samalla. Käpyrinteeltä menin vielä käymään Kesärekry 2014-tapahtumassa haaveena löytää itselleni joku kiva omanalan työpaikka. Petyin vähän tapahtumaan, sillä aika vähän siellä oli eri aloja edustettuna. Yhden cv:n sain jopa jätettyä sinne. Rekrytapahtumassa ei kauaa nokka tuhissut, joten ehdin vielä Plantagenille kukkia shoppaamaan. Koitin kuumeisesti metsästää sieltä itselleni huonekuusen, sillä nettisivuilla sellainen löytyi, vaan eipä tietenkään pienestä Helsingin putiikista. Ne kaikki ihanuudet on varmasti vain niissä isoissa kaupoissa. Voi surku =( Olen koittanut jo pitkään löytää itselleni oman kuusen. Sitten vielä lopuksi kävin hakemassa Onnin, ennenkuin suuntasin ihan rättiväsyneenä kotiin. Jossain välissä kävin myös ruokakaupassa, sillä sekin piti vielä pyöräyttää :) Olin totaalisen poikki, kun illalla viimein sohvalle hyppäsin. Kyllä uni maistui vielä tänäkin yönä superhyvältä =P

Taisin olla itsekin hetkellisesti hukassa

Ohhoh kamera oli kyllä matkassa koko reissun ajan (en siis kuvitellut sen kadonneen hetkeksikään), mutta siitäkin huolimatta jostain syystä ei tullut otettua koko reissun aikana ainuttakaan kuvaa. Joten joutuu käyttämään nyt toisten kuvia :) Reissu meni suunnilleen näin;

Ilta vierähti nopeasti. Cheekki oli loistava, olisin vaan toivonut keikan olevan vähän aikaisemmin, kello kahdelta tuntui aika myöhältä, jopa GOOMilla. Hyvin ja pompin onnellisesti yleisön etujoukoissa. Nähtiin kalsariviuhahdus, muttei kyllä itse viuhahdeltu. Sitten hyttiin nukkumaan siinä aamu kuuden aikaan ja ylös kahdeksalta. Nälkä oli kova heti herätessä, sillä olin syönyt viimeksi bussissa pari sipsiä. Nälästä ja meriaamiaisen 11,5€ hinnasta huolimatta en onnistunut syömään kuin vaivaiset pari coctailpiirakkaa. Koitin kömpiä takaisin unille, mutta en vaan saanut enää nukuttua. Kahden aikaan päivällä käytiin katsastamassa vielä Karri koira ja Ruudolf. Ylläripylläriesiintyjänä oli lisäksi Heikki Kuula, eli oikein leppoisa päivä merellä vielä vietettiin :) Yöllä kuvittelin hävittäneeni kaiken kallisarvoisen omaisuuteni; rahat, henkkarit, puhelimen, joten enkös painellut samantien laivan inffoon ne kaikki sulkemaan. Onneksi kaikki löytyi, eikä penniäkään ollut hävinnyt. Kuvittelin, että olin menettänyt kaikki pennoseni, mutta loppujen lopuksi edullinen reissu, kun laivalta ei sitten tullut ostettua hirveää kasaa kotiinviemisiä. Kotiin kotiutui väsynyt ja nuhjuinen opiskelija, mutta erittäin onnellinen sellainen :)Kotona piti vaan sitten alkaa availemaan puhelinliittymää ja tilamaan uusi pankkikortti sen suljetun tilalle. Onneksi kellekään ei sattunut mitään, ens vuonna uudelleen x)

Me lähdetään voitolla yöhön

JEE tänään on vihdoin odotettu päivä ja monen vuoden tauon jälkeen pääsen taas GOOMille! Ihan superia. Kolmelta starttaa bussi Helsingistä ja laiva lähtee puoli kahdeksalta Turusta. Täällä ollaan pakattu koko päivä ja lakkailtu bling blingiä kynsiin. Nämä reissut tuovat mukavaa vaihtelua kyllä tähän opiskeluun. Illalla (yöllä) laivalla esiintyy Cheek. Ihan täydellinen reissu siis tiedossa <3 Tällä kertaa ei mennä naamiaisasuissa, vaan päästään kerrankin ulkoiluttamaan haalareita. Super jee. Toivotaan vaan, että merellä ei ole ihan super hirmumyrskyä, että palataan huomenna ehjin nahoin takais.

                                            Tässä hieman tämänhetkistä tunnelmamusaa:

Mättöä

Sunnuntai alkoi tällä möttälautasella. Puoli kahdeltatoista oltiin varattu Oivaan brunssille pitkästä aikaa pöytä. Tarjolla oli jälleen kaikkea taivaan ja maan välistä. Kaikkea ei kyllä mitenkään ole mahdollista jaksaa maistella. Omalla lautaselle keräsin karjalanpiirakoita munavoilla, eri salaatteja, lohta, lihapullia, kanapiirakkaa, croissantteja briellä ja appelsiinimarmeladilla yms. Jälkkäriksi vielä Runebergin kakkua sekä lisää juustoja. Omnomnom. Sen verran täyteen ehti kahdessa tunnissa syödä, ettei kovin isoa nälkää ei enää loppupäivästä tullut. Mutta hei aamupala on päivän tärkein ateria ;)
Kotiin kopsahdin takaisin kolmen maissa, jolloin oli pakko ottaa pienet välikuolemat. Kuuden maissa lähdettiin Onnin kanssa itää kohden, sillä Onni oli menossa jälleen hoitoon. Pari tuntia meni rupatellessa ja ysin aikaan taas oltiin kotona. Päätin tarttua vielä illalla neulaan ja alkaa ompelemaan merkit haalariin. Vaikka sain jo eilen ostettua langat, niin jotenkin onnistuin välttelemään koko hommaa tänne asti. Kolme tuntia hurahti sohvalla kuutta merkkiä ommellen. Ei mikään järisyttävän kova tuntivauhti. Ehkä nopeammin olisin selvinnyt, jos en olisi yrittänyt katsella samaan aikaan telkkaria. Mutta voi kamala miten tulikin sormet kipeäksi koko hommasta. En ymmärrä miten jotkut jaksaa ommella haalarit täyteen merkkejä. Huhhuh. Hatun noston arvoinen homma!

Tohinapäivä

Eilisestä suunnitelmasta nukkua tänään pitkään ei sitten tullutkaan mitään. Olin jo kahdeksalta pirteä kuin peipponen. Ulkona oli upea aurinkoinen sää ja energiaa oli vaikka muille jakaa. Lauantai  alkoi heti aamusta kovalla siivoustohinalla. Pyykkikone pyörimään ja imuri hurisemaan. Kymmeneltä olin jo siivonnut paikat ja ehdin itikseenkin pyörähtämään. Matkaan tarttui kaikennäköistä tärkeää Goomia varten. Itiksestä suustasin vielä hakemaan pari pakettia, jonka jälkeen takaisin kotiin Onnia pissattamaan. 

Kuuden aikaan illalla suuntasimme Leonardoon sukuloimaan ja pitsalle. Pitkästä listasta valitsin itselleni tuoretomaatti, vuohenjuusto, rucola- pitsan. Ihan peruspitsaa, ei kovin järisyttävää. Mutta nälkä lähti mikä tärkein :) Koska olin aamusta ollut jo niin reipas, niin päätin vetää illalla vaan ansaitusti lonkkaa. Unille suuntasinkin jo puolenyön aikaan. Ihan passeli lauantai, sain paljon aikaiseksi :)

 

Pitkän päivän matka yöhön

Tänään on ollut valtavan pitkä päivä. Lähdin aamulla kotoa ennen puolta kahdeksaa ja pääsin kotiin takaisin illalla kahdeksan aikaan, eli kevyet reilu 12 tuntia siinä pyörähti. Päivään mahtui paljon kaikenlaista tapahtumaa. Koulu alkoi sofianlehdossa kahdeksalta vanhuspsykologialla ja jatkui lounaan jälkeen pitäjänmäellä. Siellä meillä oli EA1- koulutusta. Tänään meillä oli ohjelmassa kylkiasennon opettelua, tukehtumis-harjoituksia sekä tajuttoman ensiapu. Paljon uutta opittiin. En tiedä olenko aijemmin ollut tällaisella virallisella SPR:n järjestämällä kurssilla, sillä puutarhapuolen ensiavussa kävimme hieman eri asioita. Tosin pitihän se räätälöidä hieman erilaiseksi kun kyseessä oli puutarhurit eikä geronomit :) Silloin opeteltiin välttämään kirveen hakkaamista omaan jalkaan ja tänään koitettiin keksiä miten saada tajuton mummo kiikkutuolista lattialle. Tänään ehdottomasti jännintä oli opetella deffan käyttö. Se oli minulle kokonaan uusi juttu ja mielestäni aika hauskaa. Tuli semmoinen Greyn Anatomia- olo kun iski niitä lätkiä potilaaseen. Harmi, ettei kuminukke yhtään reagoinut sähköiskuihin, se vasta olisi ollut jännää x) Koulu loppui viimein neljältä ja viideksi piti ehtiä kallioon Suvanto-koulutukseen. Tänään kävimme lakiasioita läpi ja meillä oli ihan oikea lakimies kertomassa käytännön juttuja. Paljon uutta ja mielenkiintoista asiaa tuli sieltäkin. 

Viimein nyt illalla pääsin kotiin. Aika väsyneeksi vetää. Taidan kömpiä iltapesulle, sänkyyn ja unille. Ehkä nappaan vielä hyvän lehden iltalukemiseksi. Ihanaa, että viimein on perjantai ja tämä viikko koulun ja koulutuksen osalta on pulkassa. Yhdeksän tuntia koulutusta kertyi taas tältä viikolta. Viikko on tuntunut aika pitkältä ja raskaalta, joten tämä viikonloppu on erityisen odotettu. Huomenna meinaan nukkua oikein pitkään :) Viimeviikonloppuna ostamani tulppaanit kaunistavat edelleen kotona. Niistä on saanut nauttia koko viikon ja mukavasti ne ovatkin piristäneet hektistä arkea. Keräsin lenkiltä muutaman pajunkissan kukkien joukkoon. Pientä arjen luksusta :) Ehkäpä ostan uudet kukat taas viikonloppusiivouksen kunniaksi. Nyt öitä!

Piikittelyä

Eilen oli aika hurja päivä. Meillä oli koulussa kauhulla odottamani labrapäivä, eli piti opetella injektioiden antamista. Meidän tulevien geronomien ei onneksi tarvitse osata suonensisäisiä juttuja, vaan opeteltavana oli i.m. injektio (lihakseen) sekä s.c injektio (ihon alainen). Olin stressannut päivää jo monta viikkoa etukäteen ja viime viikolla onnistuin saamaan herpeksen huulee kyseisten injektioiden vuoksi. 

Tarkoituksena oli tehdä piikitykset pareittain ja myös minun parini oli ihan untuvikko näissä puuhissa, joten jännitettiin molemmat koko hommaa. Kumma kyllä, jännittin paljon enemmän itse pistämistä, kuin sitä että minua pistettäisiin. Jotenkin ajatus siitä, että pitää tökätä se neula oikeasti jonkun elävän ihon sisään ällötti. 
Selvisin kuitenkin hengissä ensimmäisestä pistoksesta, jonka sain olkapäähän, eikä se edes tuntunut juuri missään. Tietenkin se teki kaikesta jännittävämpää, että pistäjääkin pelotti tökätä minuun, toisin kuin yleensä pistäjänä on varma ammattilainen. Olin ihan turhaan stressannut kuitenkin sitä, sillä injektiot pistettiin aina opettajan valvoessa, joten ne ei voineet mennä kovin pahasti pieleen. Itsekin sain pistettyä käsien tärinästä huolimatta omaa pariani. Aika hurjalta tuntui aluksi upottaa piikki toisen ihoon ja katsoa kuinka se pitkä piikki sinne upposi. Omasta mielestä pakaraan pistäminen oli paljon helpompaa, kuin olkapäähän, tosin paikan löytäminen oli hankalampaa. Kun viimein odottelin pistoa omaan pakaraani, en jännittänyt enää yhtään :) Tiesin, että päivä alkoi olla pulkassa ja olin selvinnyt tästäkin päivästä :) 

Päivässä jännitti varmasti pistelyn lisäksi myös ne itse neulat. Jotenkin olen aina kammonnut kaikkia neuloja ja koittanut kiertää ne kaukaa. Mutta nyt tämän päivän jälkeen en pelkää niitäkään niin kauheasti ja osaan lääkeaineet vetästä niihin ihan nätisti :) 

Onneksi oli Runebergin päivä, sillä sokeria tarvittiin tähän päivään, ettei olisi alkanut pyörryttämään, sillä välillä olo oli kuin lakanalla. Tänä vuonna mentiin ihan kaupan tortuilla. Harmi, sillä omat olisivat olleet paljon parempia. Näissä oli kyllä mehukkuus kaukana:( Mutta hyvältä ne maistui tämmöisen päivän päätteeksi kaikesta huolimatta :))

Uusia kuoseja

Vallilalla on ilmestynyt ihania uusia verhokankaita. Tykkään kovasti Lauri Tähkän suunnittelemista malleista, ihmettelen vaan minkälaisen uuden aluevaltauksen laulaja on itselleen valinnut.

Lauri Tähkä :Hehku

Lauri Tähkä: Lintukoto

Tämä Vallilan Kettukarkki on kuitenkin lempparini näistä kaikista :) 

 Karkkipäivä-kuosi on myös hauska

 Unohtamatta tietenkään tätä Jaffa-klassikkoa

Tykkään kovasti näistä kaikista ja ottaisin meille ilomielin vastaan jos tällaisia tuliaisia saisin :) Kaikki kuvat lainattu Vallila Collectionin sivuilta.

Valinnan vaikeus

Onni- tatuointi on vihdoin onnellisesti sormessa ja sormi on täysin parantunut. Kaikinpuolin eriskummallisista tatuointikokemuksista huolimatta, en onnistunut saamaan mitään traumoja. Päinvastoin. Tietenkin minuakin puraisi pieni tai vähän suurempikin tatuointikärpänen ja toivoin heti joulu/synttärilahjaksi itselleni lahjakorttia uuteen tatuointiin. Ongelmana onkin nyt etten osaa päättää minkä kuvan seuraavaksi ihooni haluan ikuistaa. Aina kun kuvittelen olevani varma päätöksestä löydänkin vielä ihanamman kuvan ja sitten olenkin taas lähtöruudussa. Ei pitäisi eksyä katselemaan tatuointien kuvia nettiin, sitten viimeistään menee oma pää sekaisin. Nytkin minulla olisi kymmeniä loistavia ideoita, jotka odottavat toteutusta. Olin jo ihan varma, että otan ketun käsitaipeeseeni, mutta sitten aloin miettimään paikan näkyvyyttä ja mitä vaikutuksia sillä on. Niinpä sitten päätin, että kettu saa vielä odottaa muutaman vuoden, otetaan nyt joku vähän huomiota herättämättömämpi kuva :) Onni- tatuointi on toki sormessa, mutta se on kuitenkin niin huomaamaton että sitä tuskin muut huomaavat. Huomaan, että lähes kaikki kuvat, jotka minua kiehtovat ovat luontoaiheisia; eläimiä ja kasveja, jotka molemmat ovat minulle tärkeitä. Lisäksi pidän kovasti teskteistä. Haluaisin ottaa jonkin kuvan myös kissapoikia ajatellen :) 

Tässä muutamia omia suosikkejani. Kaikki kuvat Pinterestistä.

Kissojen salat vol. 2

Nyt kerta rupesin avautumaan meidän höperöistä kissoista, niin kerrottakoon nyt tämä Jekun toinenkin kummallinen piirre. Se nimittäin odottaa yleensä aina talvisin eteisessä, kun tulen ulkoa. En tiedä kaipaako se niin minua, mutta kenkiä se odottaa jännityksellä. Kuinka paljon olen saanut kannettua lunta tällä kertaa kotiin asti. Sitten se syöksyy heti kenkien kimppuun ja alkaa rouskuttelemaan lumia kenkien pohjasta onnellisena. Koska tiedän sen hullusta päähänpinttymästä koitan kävellä mahdollisimman varovasti rappusissa, niin että mahdollisimman paljon lunta säästyy kotiin asti. En siis missään nimessä kopistele kenkiä pihalla :D Kaikkea hölmöä sitä tekeekin näiden tähden, mutta on niin ihana nähdä miten onnelliseksi se pikkuisen tekee :) 

Jääpalojen ja pillien metsästys lasista on Jekusta myös hurjan jänskää. Sellaisia laseja ei kannata jättää yksin ilman valvontaa, tai hetken päästä lasi saattaa olla nurin. . Näissä kuvissa Jekku on ihan vauva ja sen pää vielä mahtuu lasiin. Pienestä pitäen ollut jääpalojen perään :)