Olet onneni

Kuva täältä

Tänään kalenteri näyttää Onnin nimipäivää. Onni oma karvakuononi on varmasti yksi tärkeimmistä ystävistäni. Se on minun nelijalkainen lapseni, perheeni. Päätin jo ennen Onnin syntymää, että pitäisin sen aina, en koskaan luopuisi siitä vaan pitäisin siitä niin hyvää huolta kun vain pystyisin. Onni seuraakin minua kaikkialle. Ne muutamat päivät vuodessa kun Onni on hoidossa jossain muualla tuntuvat aluksi oudoilta, ihan kun minulta puuttuisi jokin tai olisin unohtanut jotain. Ne muutamat päivät ovat toisaalta luksusta, mutta äkkiä ikävä myös iskee. Olen niin tottunut siihen, että perässäni kulkee pieni paimen että ilman en enää osaisi ollakkaan. Kotiin on aina ihana palata, kun tietää ettei koskaan palaa tyhjään kotiin. Kotona odottaa aina koira, joka on maailman onnellisin koska olen palannut kotiin. Vaikka olisin poissa viisi minuuttia se on onnellinen palaamisestani. Mielummin se toisaalta olisi sen viisi minuuttia minun seurassani. Onnilta saan täysin pyytteettöntä rakkautta. Minun ei tarvitse esittää sille mitään, kelpaan tällaisena omana itsenäni ja se rakastaa minua aina vain enemmän. Olen kiitollinen sen rakkaudesta ja siitä että se on minun koirani. Tiesin jo ensimmäisenä päivänä kun hain sen kotiin että meistä tulisi erottamattomat. Onni ei kertaakaan itkenyt takaisin mistä sen hain, se oli heti minun oma lapseni ja näen sen silmistä miten se luottaa minuun. Olen sen perhe. Olen sen maailma. Ja minulla on vastuu tuosta pienestä eläimestä ja sen elämästä. Olen siitä hyvin onnellinen. 

Kuten Piin elämä- elokuvassa todettiin, uskon myös minä että eläimen silmien kautta voin nähdä sen sieluun<3

Tehtiin Onnin kanssa tyhmiä ilmeitä;

Home Sweet Home

Voihan nakki! Me saatiin se! Uusi koti. Eilen illalla käytiin katsomassa asuntoehdokasta numero 2. Asunto vaikutti ihanalta, paljon paljon paremmalta kuin nykyinen. Tilaa kymmenen neliötä enemmän ja tiskikone! Puhumattakaan siitä, että nykyinen pesä on alkuperäisessä 70-luvun kunnossa ja uusi koti on niin siisti lattiasta kattoon. Rakastuin<3 Uusi koti on jo neljäs oma kotini ja vasta ensimmäinen koti, missä ei ole ammetta. Aika luksusta :) Tässä kodissa meillä on amme ja kaksi kissaa. Kissat ovat tietenkin niin notkeita, että haluavat vääntäytyä ammeen allee ja viime vaahtokylvyn jälkeen ammeen alta ajelehti jonkun jalka? Siis luuta, vaikutti kanankoivelta tai vastaavalta. Mutta pistää miettimään mitä inhotuksia siellä ammeen alla on, kun kissatkin sinne niin kovasti haluavat. Pitäisi varmaan madottaa ne, tiedä mitä raatoja siellä alhaalla asuu. Jo senkin takia kaipaan hieman hygieenisempään kotiin.

Uusi ihana kotipesä sijaitsee Oulunkylässä, eli meistä tulee ogelilaisia! Pitää taas etsiä uusi lähikauppa, apteekki, eläinlääkäri, kirjasto yms. Paljon uusia kuvioita. Kaiken lisäksi aloitan samaan aikaan uudessa työpaikassa Plantagenilla. Hurjasti kaikkea uutta. Onneksi tässä on ehditty vetää henkeä ja rauhoittua jonkin aikaa. Vielä kun lisätään opiskelupaikan haku samaan syssyyn niin hyvä soppa syntyy! Mutta paljon uutta on tulossa tänä keväänä, täysin uusi elämä. Odotan kyllä innolla. Itse fyysistä muuttoa tosin en. Viime yönä en saanut nukuttua, kun mietin vaan maalin sävyjä ja mitä jos menetämmekin ihanan kodin ja joku toinen saa sen. Onneksi ei saanut! Me saatiin, mutta heräsin jo viideltä ihmettelemään. Paljon on päässä suunnitelmia ja haaveita uuden kodin suhteen. Makuuhuoneen päätyseinä saa ainakin uuden värin, luultavasti myös eteisen seinä. Mietintämyssyssä on josko olohuonekin saisi väriä. Ostoslistalla uuteen kotiin on ainakin jalallinen naulakko ja kenties iso lipasto, sillä eteinen on ISO ja meidän vanhat kalusteet näyttää siellä varmasti ihan järkyttävän pieniltä. Too small. 
 
Tämä Ikean lipasto voisi olla aika passeli eteiseen säilömään hatut ja hanskat.

Nyt pitää alkaa tutkimaan muuttajan muistilistaa ja hoitamaan hommia, joita on paljon! Onneksi ostin eilen pari nippua kauniin värisiä tulppaaneita, jotka saavat nyt juhlistaa uutta kotia :) (selvästi sisäisesti tiesin, että tulee jotain juhlimisen aihetta kun ostin kukkiakin) Onnin kanssa lenkillä matkaan lähti pari koivun oksaa tuomaan kevään tuntua.

Villit

Hassua miten sitä on asunut suurimman osan elämästä Kuopiossa ja nyt kun asuu täällä Helsingissä, niin koen että luonto on lähempänä minua kuin koskaan. Voisi kuvitella hyvin että se olisi ollut toisinpäin. Asumme siis Helsingin isoimmassa saaressa. Metsä on ihan vieressä ja merenrantaa riittää monta sataa metriä. Koska luontoa riittää niin myös eläimiä. 
Vaikka töissä olisi ollut  miten huono päivä tahansa, niin mieli piristyy kummasti kun lähtee Onnin kanssa lenkille. Suurin osa päivän höyryistä katoaa ja höyrystyy pois metsässä. Siellä mieli rauhoittuu ja lepää.

Keväisin rannat täyttyvät monista eri lintulajeista, jotka saapuvat omille soidinmenoilleen ja sen jälkeen pesimään. On joutsenia ja sorsia. Villihanhet saapuvat keväisin laumoina viereiselle viheriölle, missä ne viikon verran asustavat.  Puut ovat täynnä pieniä leikkisiä oravia. Oravia en ole koskaan nähnyt missään niin paljon kun täällä. Myös kettuja olen alkanut näkemään. Syksyisin lenkkipolun yläpuolella lentelee paljon lepakoita. Sammakonkutu aikaan on jännittävää käydä lenkillä, sillä silloin pitää olla hyvin tarkkaavainen minne astuu, sillä asfalttitiet ovat täynnä sammakoita. Citykaneja täällä on myös paljon. Monet ovat niitä vastaan ja haluaisivat tappaa ne, mutta itse pidän niistä niin kovasti. Onnin kanssa iltalenkin hämärässä viedään metsään pupuille porkkanoita, sillä tiedetään tarkka paikka missä meidän pupuset asustaa. Välillä olen pupuista huolissaan koska täällä meillä kulkee vilkas liikenne ja kanit hyppelevät siellä seassa. Monesti pupusia löytyy parkkipaikaltakin pomppimasta. Kunhan eivät jäisi autojen alle. Lintujen pesimisaikaan myös monet sinisorsapariskunnat eksyvät mereltä taapertamaan parkkipaikalle. Siilejäkin on näkynyt, mutta aika harvoin. Ne rupeavat olemaan uhanalaisia, sillä niille ei löydy talvehtimispaikkoja enää. Toivottavasti mahdollisimman moni rakentaisi omalle pihalleen siilille pesän, missä asustaa rauhassa. 

Rakastan näitä kaikkia eläimiä ja rakastan sitä että ne kuuluvat minun kotikulmilleni ja arkeeni. Niiden ansiosta pystyn seuraamaan luonnon ja vuodenaikojen kulkua. Näen miten jäniksien turkinväri vaihtaa väriä. Jos joutuisin muuttamaan täältä pois niin kaikista eniten surisin tänne jääviä eläimiä ja sitä etten voisi enää nauttia niiden seurasta. Jäisin kaipaamaa kolmea kaniani, jotka asuvat vastapäisellä kummulla. Jäisin kaipaamaan metsän rapinaa.

Mitä jäikö viiniä?

Harvemmin joutuu tämmöisten kysymysten ääreen. Ainakaan meillä. Yleensä pullo/boksi juodaan viimeiseen pisaraan ellen sitten ole piilottanut tarkoutuksella viimeisiä viinin rippeitä parempaa tarkoitusta varten. Joskus kuitenkin sitä tulee huomanneensa kysymään että jäikö tosiaan sitä viiniä?  Avatut viinipullot eivät ainakaan parane korkkaamisen jälkeen. Ruoka on hyvä paikka kätkeä viinin loput. Omiin bravuureihini kuuluu spagettikastike, johon käytän punaviinin loput. Sitä on kuitenkin tullut tehtyä lähiaikoina useimmiten, joten halusin nyt jotain muuta. Toinen mielestäni erinomainen viinin viimeinen leposija on risotto.  Risoton voi toki tehdä ilman viiniä, varsinkin jos tekee risottoa viikolla. Silloin se ei mielestäni kaipaa viiniä, vaan arkiruoka risottoon liha/kala- ja kasviliemet käyvät mainiosti. Monissa punaviinirisotoissa, joita googlettelin oli käytetty melkein aina puoli litraa viiniä. Meillä oli pullon loppu käytössä eli noin pari desiä. Uutta pulloa ei viitsitty ruveta avaamaan sillä kyseessä oli jo sunnuntaipäivällinen, eli punaviiniä oli tullut jo juotua eikä uutta pulloa viitsitty korkata ruuan vuoksi. Mielestäni tuo pari desiä oli aivan riittävä ja antoi ruualle ihana viinin maun ja kauniin violetin värin. Itse olisin voinut syödä pelkkää risottoa päivälliseksi, niin maukasta ja mehukasta se oli, mutta mieheke kaipasi lihaa joten tehtiin myös kanaa seuraksi. Risottoa syötiin kaksi päivää, minä söin pelkkää risottoa ja vieläkin oli herkkua :P 

Näin se meillä tehtiin: 

Punaviinirisotto

2 dl risottoriisiä
2 dl hyvää punaviiniä
1 punasipuli
2 valkosipulin kynttä
9 dl kasvislientä
2 dl parmesaania
mustapippuria, suolaa

Pilko sipulit ja kuullota pannulla. Lisää riisit ja kuullota nekin. Lisää punaviini. Anna viinin imeytyä riisiin. Lisää sitten kasvislientä pienissä erissä. Sekoita koko ajan, jotta riisistä tulee kermaista. Lisää kasvislientä aina kun se on imeytynyt riisiin. Kun riisi on kypsää, irtonaista ja pehmeää lisää raastettu parmesaani. Käytä tähän kunnollista parmesaania, jonka raastat itse, älä missään nimessä valmiiksi raastettuja pussiparmesaaneja! Mausta ja nauti heti.

Music to my ears

Aah musikaalit! En voi vaan muuta sanoa. Eilinen Les Miserables oli vaan niin ihana ja mahtava. Alkuun oli hieman hassua ja vaati muutaman minuutin totuttelua kun kaikki kommunikointi tapahtui laulaen, lähes 97% elokuva oli pelkkää laulua, siis 2h 40 min. Mutta kun siihen tottua, niin elokuva kyllä vei täysin mukanaan. Russel Crowe esitti Javert nimistä poliisia ja mielestäni juuri Russel lauloi kaikkein ihanimmin. Se ääni oli niin huumaavaa että olisin voinut vain kuunnella koko illan Russelia. Naisista ehdottomat suosikit olivat Amanda Seyfried, joka esitti Cosettea sekä Samantha Barksin esittämä Eponine. Olin ihan innoissani kun Samantha esitti kappaleen On my own, joka on yksi kaikkien aikoijen yksi lemppareistani enkä tiennyt että se mitenkään kyseiseen leffaan liittyi. Teki mieli laulaa mukana! 

Mielestäni Les Miserablesin Aaron Tveitissä on jotain samaa kun jumalaisessa Heat Ledgerissä oli. Rakastin suuresti.

 Aaron Tveit                           Heat Ledger

Kuva

Kuva

Tätä kohtausta en unohda ikinä, löytyy siis elokuvasta 10 thing I hate about you

Musikaaleissa on jotain selittämätöntä voimaa ja tunnetta, mikä muista elokuvista puuttuu. Tätäkin elokuvaa katsoessa tuntui monessa kohdassa, että haluaisin itse olla tuolla riveissä laulamassa kurkku suorana. Elokuva vei loppuun asti mukanaan ja lopussa teki hurjasti mieli taputtaa. Sitten tapahtuikin jotain hassua ja kaikki ympärillä alkoivat taputtaa. Huvitti kun ajattelin että näin voi käydä vaan elokuvissa, mutta justiinhan olen elokuvissa! Suosittelen leffaa lämpimästi kaikille, varsinkin musikaalien ystäville.


2 tuntia ja 40 minuuttia voi tuntua pitkältä, mutta itse kävin leffan katsomassa Maximissa, missä on ah-niin-ihanat pehmeät isot löhötuolit ettei paikat ehtineet edes puutua. Maximissa on muutenkin mielestäni, jotain omanlaista hohtoa. Ehkä se johtuu permannosta ja yläparvesta. Jostain syystä muistan kuitenkin erityisesti kaikki elokuvat, jotka olen Maximissa käynyt katsomassa. Siellä on taikaa <3

 Tällä tavalla minä ainakin haluaisin aina siivota <3

Tuntuu, että musikaalit jakavat ihmiset aika tasan. On niitä, jotka rakastavat niitä ehdoitta ja niitä, jotka puolestaan vihaavat. Itse kuulun ehdottomasti ensimmäiseen kastiin. Pienestä pitäen elämääni ovat kuuluneet monet musikaalit ja olen varttunut niitä katsellen. En voisi kuvitella elämää ilman näitä;  My fair lady, Sound of music, Moulin Rouge, Oopperan kummitus, Grease tai Mamma Miaa.

Hammaspeikko

 Voihan hammaspeikko. Eilen menin varmaan kolmen vuoden tauon jälkeen hammaslääkäriin. Kovasti pelotti. Hammas oli kipeä, joten ei auttanut muu kun ottaa puhelin kauniiseen käteen ja soittaa. Sain ajan jopa heti seuraavaksi aamuksi ensiapuun, mikä oli sinäänsä hyvä etten ehtinyt stressata asiaa ja saada jättimäistä herpestä naamaan. Niinkin on käynyt useasti. Yöllä ei paljoa nukuttanut, mielessä pyöri vaan hammaslääkärin tuoli. Ei ihan turha pelko ollut, sillä reikähän siellä oli sekä juurihoidon paikka. Ei sinäänsä mikään ylläri, arvasin!

Onneksi se on nyt kuitenkin toistaiseksi takana. Vielä ainakin kolme kertaaa pitää käydä juurta hoidattamassa yksityisellä. Mutta olipahan heti aamusta niin ei tarvinnut koko päivää stressata. Muutenkaan saanut nukuttua, niin sama oli hoitoo heti aamusta pois alta.

Pussillinen Onnin karvaa

Onnia sai myös huomiota. Päätin näyttää sille vähän furminaattoria niin lähtikin kassillinen karvaa koirasta! Kylläpä pieneni. Kissoilta pitäisi muistaa leikata kynnet, alkaa olla kovin teräviä kun aamulla koittavat kaivautua peiton alle.

Tänään on tiedossa kiva päivä; mennään ensin katsastamaan yhtä vuokra-asuntoa ja sitten illalla Miian kanssa syömään ja leffaan katsomaan Les Miserables. Viikonloput on kivoja! 

Ikea unelmia

Ok, Ikeahan ei ole ihan kaikkien suosiossa, mutta on siellä tosi paljon kaikkea kivaa. Varsinkin kun koko kotia ei tarvitse sisustaa lattiasta kattoon pelkällä Ikealla. En pidä mistään tietystä sisustustyylistä, enemmänkin uuden ja vanhan sekoituksesta. Meillä on kotona paljon antiikkia, perittyä ja omia löytöjä, jotta kokonaisuus ei näyttäisi museolta on siihen hyvä lisätä myös tätä päivää. Ja koska en ole mikään kroisos, ei ole myöskään aina varaa shoppailla Askoissa ja Iskuissa, saati jossain pienissä kivijalkaputiikeissa. Ikean hinnat ovat vähintään puolet noista hinnoista. Toki siihen useasti saa kaupanpäälle pientä askartelua :) Hetken mietittyäni huomasin, ettei meidän kodissa ole kovin paljoa Ikeasta. Olohuoneen rahi on suurin ostoksemme sieltä, muut ovat lähinnä pientä sälää. On ruukkuja, kynttilöitä ja keittiöhärpäkettä sekä kasveja, mutta siihen se jääkin. Viime Ikean reissulla otin kuvia kännykällä, mutta jostain syystä ne kuvat eivät sitten halua näkyä, joten kaikki tämän jutun kuvat ovat Ikean omilta sivuilta täältä.


Ihan ensimmäiseksi haaveilen tästä, olen jo pitkään himoinnut sitä ja välillä ehdin jo surrakin kun se otettiin pois myynnistä. Nyt sitä onneksi taas saa ja toivottavasti piakkoin me käydään sellainen ihanuus kotiin hakemassa :)
 




Tämä marjapuuronvärinen sohva iski heti silmääni kun saavuin Ikeaan. Niin herkku! En kyllä usko, että saisin koskaan puhuttua sitä meille asumaan. 

 


Pari ihanaa klaffipöytää löysin myös, onneksi ei tarvitse valita kummanko näistä veisin kotiin. Molemmat ovat ihan liian pieniä, sillä tarkoitettua parille hengelle ja vaikka meitä yleensä se pari henkeä pöydässä on, pitää tilaa olla myös kissapojille ja muille härpäkkeille :)

 

Tätä mattoa näkyy nykyään tosi usein sisustusblogeissa sekä lehtien sivuilla. Nykyään se näyttää tosi kauniilta myös omaan silmään. 

Pari tällaista tuolia haluaisin parvekkeelle. Laittaisin niihin lampaantaljat niin kylläpä olisi mukava istuskella ja katsella ulos.

 



Tätä hyllyä voisin pitää missä vain; keittiössä kuivatavaroille, parvekkeella kasveille ja olohuoneessa kirjoille ja muille rojuille. 

Haluaisin kovasti oikean vanhan koulutaulun, mutta hinnat ovat ihan riistohintoja tällä hetkellä. Taidan tyytyä odottelemaan hintojen laskua ellei jokin täysi helmi tule vastaan, jota en voi vastustaa :)Ikean niittyperhoset- taulu voisi auttaa tähän hätään.





Tämä sohva on myös pelottavaa kyllä myös minun makuuni vaikka onkin näin suoraviivainen.

Hiljaiset aamut

Koitan nauttia näistä päivistä. Nauttia siitä hetkestä ja tunteesta ettei tarvitse kiirehtiä minnekään. Ei tarvitse laittaa illalla herätyskelloa soimaan ja laskea montako tuntia on aikaa nukkua. Minulla on aikaa, mutta herään silti yleensä seitsemältä viemään karvakorvan ulos. 
Tiedän että tätä ei kestä kauaa, enkä tiedä  milloin saan taas nauttia omasta seurastani, eläimistä, nukkumisesta ja vaan oleilusta tällä tavoin. Voin tehdä mitä milloinkin lystään.Jos haluan maalata, maalaan. Monesti päivän tärkeimmät tehtävät ovat päivällisen laittaminen ja kodin ylläpito. En tarvitse paljoa rahaa arkeeni, joten työttömänäkin pystyn nauttimaan arjesta. Tämä meidän pieni lähiö itsessään tekee minut jo onnelliseksi. Minulle riittää paljon lukemista ja elokuvia, joita lainata lähikirjastosta ja kirpputorille voin mennä, jos shoppailuhimo iskee. Lisäksi asumme saaressa, joten meitä ympäröi ihana meri. Rakastan kulkea koiran kanssa pitkin rantaa ja katsella luontoa miten se muuttuu vuodenaikojen mukaan. Pelkkä oravan näkeminen voi tehdä minun päivästäni onnellisen.

Nyt menen nauttimaan ihanasta kiireettömästä aamusta vaahtokylpyyn. Laitan vielä kasvonaamion naamaan ja nautin omasta ajastani.

Aika menee niin äkkiä meidän huomaamatta ohitse. Ajankulun huomaan  hyvin näistä kahdesta kuvastakin. Ennen uni tyyny oli todella iso pienelle pennulle, nyt hyvä kun koko koira edes mahtuu tyynylle nukkumaan. Tyyny on kovin rakas kaikille karvaturreille. Jokainen vuorollaan siinä käy nukkumassa. Kun toinen lähtee siitä pois, niin heti on joku muu siihen käynyt kerälle tuhisemaan <3

HIMYM

 kuva täältä

Jokunen aika sitten tuli puhuttua komediasarjoista. Ulkomaalaisista sarjoista yksi on mielestäni ylitse muiden. How I met your mother. Meillä sarja pyörii nimellä Ensisilmäyksellä, mikä on ihan torvi suomennus, sillä koko ohjelman idea kiteytyy tuohon nimeen. Sarja on pyörinyt Yhdysvalloissa vuodesta 2005 lähtien ja tänä vuonna tehdään yhdeksättä ja viimeistä kautta. Sarja on sitcom, tilannekomiikkasarja eli juuri sellainen mikä on minun makuuni. Sketsisarjat eivät iske, ne tuntuvat lähinnä idioottimaisilta ja saavat tuntemaan myötähäpeää :D

Sarjassa seurataan viittä kaverusta. Lily & Marshall ovat rakastavaisia, Barney on naistenmies, Ted on ikuinen romantikko, joka etsii unelmiensä naista ja Robin on Tedin yksi monista rakkauksista. Tulevaisuuden Ted vuodelta 2030 kertoo lapsilleen kuinka tapasi heidän äitinsä.

Sarjassa on paljon viitteitä aikaisempiin jaksoihin, joita on kiva älytä. Sarja siis menee sujuvasti eteenpäin, joten jaksoja ei kannata katsoa sekaisin. Huumorin lisäksi sarja on mielestäni sopivan romanttinen, mutta ystävyys korostuu ennen kaikkea. 

Samaahan tässä on paljon Frendien kanssa; asutaan kimppakämpissä, Ted on professori, suhteita kaverien kanssa ja  kahvilan sijaan hengaillaan baarissa, mutta mitäpä väliä Frendit oli aikoinaan kanssa ihan huippu. Nykyään sen on nähnyt jo useaan kertaan, joten uudet tuulet ovat ihan tervetulleita. HIMYM on tällä hetkellä parasta mitä telkkarista löytyy, ei mikään ihme, että se on Emmy-palkittu. 

Meillä tätä saatetaan katsoa monta tuntia tallennukseta putkeen. Suosittelen myös lauantai-illan viihdykkeeksi parin siiderin kera, sopii myös sunnuntain dagen efter- päiville. Mukava katsoa jaksoja (joita siis riittää) aamusta iltaan. Välillä käydä vaan Onni pissittämässä, mutta muuten viettää koko päivä sohvalla vilttien alla ja pitsaa syöden näiden kaverusten kanssa. Like it!

kuva täältä

Lentävä kalakukko

Pyörät ne lauloivat: "Kuopijoon käy tie!"
Kiskottii kirskuivat: "Tervehykset vie!"
Tunnelma olj siellä lupsakka heti, lupsakka heti!
Savonmuahan oekeet immeiset veti Lentävä Kalakukko!

Äkkiä se miniloma taas hujahti ohi. Tänään on tarkotus suunnata taas omaan pesään. Jos kaikki menee hyvin, niin meidän pitäisi olla kymmeneltä kotosalla. Kissapoikia onkin jo niin kova ikävä. Toivottavasti saan Jekun heti yöksi kainaloon purisemaan <3

Eilen piti vielä käydä Cityshoppari-korttia vinguttamassa Filmtownissa. Otin pari leffaa, jotka on pitänyt jo pidempään tuijotella. KOhta 18 sekä Kerro, kerro kuvastin. Kohta 18- leffa oli todellinen Jussi-yllättäjä, joten pakkohan leffa oli mennä vuokraamaan. Ja voin kyllä todeta, että yllätyin sen leffan suhteen kaikkein eniten positiivisesti. Paljon sain nauraa. Ja paljon oli söpöjä poikia:))

Emo oli tehnyt meille huurjan hyvää Snickers-kakkua. Suolapähkinöitä, dumleja ja paljon suklaata. Aikamoista herkkua. Tämä syntinen kakkuresepti matkaa minun mukana Helsinkiin. Saa nähdä kenelle sitä itse seuraavaksi tarjoilisin. En ainakaan karppaajille :P

Mummolassa

Nyt ollaan Onnin mummolassa. Juna oli aikataulussa eikä tarvinnut odotella ollenkaan, hyvä VR! Matka sujui ihan rattoisasti, lähdettiin sopivaan aikaan ettei etelän muista lomailijoista ollut vielä tietoakaan. Sormet ristiin ja toivotaan, että ollaan huomenna yhtä onnekkaita ja matka menee myös sukkelaan.


Onnin herkut













Täällä ollaan saatu nauttia emon pöperöistä ja vaan lomailla. Onni on ainakin heittänyt kaikki huolet nurkkaan ja pötkötellyt ihan olan takaa. Nauttinut kaikista herkuista ja rapsutuksista. Tavattiin lenkillä vielä kaksi ihanaa corgia Tara sekä Nestori, joihin tutustuttiin jo viime Kuopion reissulla.



Torilta löydettiin kotitekoisia kevätkääryleitä. Huurjan hyviä!

Eilen käytiin vähän shoppailemassa. Itse löysin alennusmyynnistä juuri sellaiset talvikengät, joita olen etsiskellytkin ja vielä huikeaan 5€ hintaan! Onnenpäivä :) Onnillekin käytiin ostamassa myös herkkuja. Ja kyllä nakki niistä kovasti pitikin! Kovin oli rakkaita. Vuokrattiin vielä pari leffaa viikonlopuksi. Katsottavien listalla oli Jussin voittanut Kulman pojat sekä Magic Mike. Paljon oli siis miehiä katsottavana. Molemmat oli ihan hyviä, Mikeltä tosin odotukset oli aika kovat, joten vähän jäin kaipaamaan jotain extraa. Tuskin kukaan mies sitä ainakaan jaksaa tuijotella.

Kaikkien herkkujen jälkeen päätettiin mennä uimahalliin vesijuoksemaan. Oli kyllä kivaa pitkästä aikaa! Pitäisi muistaa kaivaa se uikkari esiin useammin :)