Lenkkipolulta löytyi tärkeä muistutus kaikille. Älä ota kesäeläintä! Kesäkissojen otosta taidetaan kaikista eniten muistaa muistuttaa ja syystäkin. En kyllä ihan ymmärrä niitä ihmisiä, jotka ottavat kissan itselleen ja jättävät mökille oman onnensa nojaan loman loputtua. Ei voi kuvitella, että kesäloman aikana kissa ehtisi tottua elämään luonnossa ja saalistaisi itse itselleen ruuan. Vaikka kissat ovat jossain villieläimiä, meillä ne ovat lemmikkejä, eikä monilla enää ole samalla tavalla luontaisia vaistoja, joilla selviytyä. Ja vaikka kissa pystyisikin metsästämään itselleen ruuan Suomen luonto ei ole niitä varten. Kissat eivät pysty selviytymään meidän talvestamme. Joten jos kissa ei kuole nälkään ja janoon, jokin eläin syö sen tai se kuolee kylmyyteen ja sairauksiin. Kissa kokee kaikella todennäköisyydellä hitaan ja tuskallisen kuoleman. Tuskin kukaan itseään eläinrakkaaksi kutsuva voi toivoa lemmikilleen sellaista kohtaloa.
Kesäeläimen ottona hyväksyn kesäkanojen pidon, josta onkin tullut aikamoinen hitti. Ja aika loistava idea, jos pystyy tarjoamaan kanoille paremmat oltavat ja saa kaupan päälle vielä tuoreita munia :) Omat kesäkissa-kokemukset taitavat rajoittua tuohon meidän Jazziin. Jonkun hylätyn kissan kesäpentuhan sekin on. Tässä mielessä kiitos jollekin joka meille Jazzin soi, mutta muuten älkää hylätkö kissoja ja viekää ne ajoissa leikattavaksi, jottei niille kesän lopussa iske kiima, jolloin karkavat kotoa ja jäävät niille teille.
SEY:n sivuilta löytyi tällainen surullinen runo, joka toivottavasti pistää ajattelemaan;
Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi,
onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin
huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.
Ovi aukeni silloin, kun mansikat
tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli
viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa
nurmella selällään ja onnen maljasta joi.
Nyt pysyy ovi suljettuna,
nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät
suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi
ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.
Nyt kissojen taivaassa
hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan,
mikä parempi olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen
lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.
Nyt on ihan pakko tulla kertomaan, että hei ihan huippu tämä uusi punkkipanta! Onni on hengailut kolme kesää minun kanssa ja kahtena ensimmäisenä kesänä ostin sille sellaisen vihreän yrttipannan ja punkkeja oli aina enemmän tai vähemmän. Viime kesänä punkkikanta oikein räjähti ja niitä löytyi lähes päivittäin Onnista. Ällöttävää.
Alkukesästä ostin Onnille nyt valkoisen Scalibor vetin punkkipannan eikä punkkeja ole näkynyt sen jälkeen laisinkaan. Aivan mahtavaa! Tietenkin punkkien määrään on varmasti vaikuttanut se, ettemme asu enää meren äärellä ja lenkkeile siellä siis päivittäin, mutta ollaan silti koluttu peltoja sekä mummin mökillä riehuttu eikä siltikään ötökän ötökkää koko koirassa. Olen ihan ihmeissäni. Enää ei tarvitse ahistua kammottavista punkeista. Nyt ostin tuon isomman koiran pannan, koska Onni on aika harteikas leijonan harjallaan, mutta pantaa sai leikata aika ison pätkän pois, joten ensi kesänä varmasti riittää tuo mäyriskokokin. Ostan tästä lähtien aina tuon valkoisen punkkipannan, niin sekä koira että omistaja saavat molemmat nauttia kesästä :))
Ihanaa, punkitonta viikonloppua kaikille!
Keittiönlamppu on ollut koko täällä asumisen ajan etsinnän alla. Rakastan lamppuja, mutta ongelmana onkin ollut koittaa päättää minkä tyylisen lampun haluaisin, sillä tarkoituksena olisi kestää pitempään kuin tuon edellisen, joka muuttohommissa hajosi. En siis saanut ostettua lamppua kovasti pähkäilyistäni huolimatta. Yksi ilta istuin iltateetä naukkailemassa pöydän ääressä ja sisäinen lamppu naksahti päässäni. Liitutaulumaalia vaan kylkeen ja siinä olisi "uusi" lamppu! Pakkohan sitä oli kokeilla ja samantien olin jo kaivamassa maalia kaapeista. Lamppu on ihan tavis lamppu, mitään erikoista siinä ei ole. Sen vuoksi edellinenkin asukas sen oli päättänyt hylätä ja jättänyt tänne. En siis menettäisi mitään, jos kokeilu osottautuisi huonoksi ideaksi, jos hyvin kävisi minun ei tarvitsisi enää etsiä lamppua. Ja omasta mielestä siinä kävi ihan hyvin. Itse olen ainakin enemmän kuin tyytyväinen tylsän lampun muodonmuutokseen. Ennen koitin ottaa kuvat niin, ettei lamppua näkyisi, enkä muutenkaan kiinnittänyt siihen paljoakaan huomiota. Nyt se on keittiön ilopilleri :)Omasta mielestä aika hauska idea, että lamppuun voi kirjoittaa kaikkea kivaa, mitä mieleen juolahtaa.
Harmi, että innostuin maalaamaan niin kovalla innolla, etten ottanut kuvaa lampusta ennen maalaussessiota. Kaapista löytyi vain tumman sinistä liitutaulumaalia, joten sudin lampun sillä pariin kertaan, jotta sain peittävän lopputuloksen. Ihailin jälkeä, ja tulin siihen tulokseen, että hitto jos tuo idea toimii noin hyvin sinisenä niin pakko hakea kaupasta vielä mustaa liitutaulumaalia, jotta saan siitä täydellisen. Ja 10€ purkilla siitä tulikin lähes täydellinen :)
Lamppu alkuperäisessä kuosissaan
Lamppu sinisenä
Valmis musta lamppu kirjoituksineen :)
Kyllähän se jo kovasti muistuttaa tällaista ihanaa lamppua :)
Huh hellettä. Keittiön ulkolämpömittari näyttää +30 astetta eikä sisällä ole paljon vähempää asteita. Ulkonoa kantautuu naapurin ruohonleikkurin surina ja nenään vasta leikatun ruohon tuoksu. Tuntuu täydelliseltä kesältä. Melkein. Olo on ihan limainen ja likainen koko ajan tuon hehkuvan auringon vuoksi. Mikään ei tunnu hyvältä.
- Pyöräilen -> Sulan
- Siivoan -> Sulan
- Käytän bussia -> Sulan
Tuntuu, ettei mikään toimi tällaisella kelillä. Väsyttää vaan ja hermoja kiristää. Nautin paljon enemmän, kun asteita on vähemmän. Se hyvä puoli kelien lämpenemisellä on, että vedetkin lämpenee ja on mukavampi polskia, mutta koska täällä ei ole uimarantoja lähellä, en jaksa välittää edes vesien lämpenemisestä. Välitän vain omasta sulamisestani. Lisäksi parvekkeen kasvit ovat hätää kärsimässä, jos niitä ei muista kastella vähintään aamuin ja illoin. Onni ei jaksa kävellä lenkeillä. Kissat makaavat kotona kuumuudesta kankeina.
Onneksi päätin tehdä asialle vihdoin jotain niin kuin kunnon maamot tekevät. Menin ja ostin sen tuulettimen! Kasasin jopa itse. Ja ah mikä viileys valtasi kodin. Nyt täällä kelpaa olla. Jekku teki pesän heti tuulettimen viereen ja nukkuu tyytyväisenä siellä. Kerää energiaa leikkimiseen. Kyllä ne on ne pienet ilot mitkä ratkaisee ja elämän laatukin muuttui tässä pesässä hetkessä paremmaksi. Näin kissaperheenä kun tuo tuulettaminen on hienoinen ongelma, kun ei voi koskaan pitää ikkunoita auki, jottei otukset pääse livahtamaan. Jospa parvekeen kasvitkin tykkäisivät keinotuuletuksesta :)
Kuten kuvista näkyy krassi on puhjennut meille viimein kukkimaan. Jazz on heti ihmettelemässä uutta yksilöä :)
Juhannukseen kuuluu monelle grillimakkara, mutta minulle se on uusia perunoita ja savustettua lohta <3 Oli niin herkkua, että pöperöt ehti mennä parempiin suihin ennenkuin kameraan ehdin kynteni iskeä. Onneksi sain napattua kuvan edes aamupalaleivistä, että oikeasti oli lohta :)sekä uutta hyvää teetä.
Tehtiin myös super hyviä hamppareita, kera ranskisten ja coleslaw. Vuohenjuusto kruunuasi oman hampparin, miehen mielestä sen teki pekoni :) Näitä syödään vielä toisenakin päivänä, sen verran iso kasa tuli tehtyä pihvejä. Niin ja lettunälkäkin jostain iski, joten pyöräytettiin iltapalaksi kasa lettusia. Nautittiin tuoreiden mansikoiden ja aidoin amerikkalaisen caramelli-kastikkeen kera. Aika herkullinen juhannus ellen sanoisi =P Pöytään käytiin keräämässä ulkoa myös kukkia ruusujen seuraan juhannusta kaunistamaan :)
Kissapojat näyttävät mallia oikeaoppiseen rentoutumiseen juhannuksena. Ei siis liikaa suunnitelmia eikä stressiä. Jazz on ollut niin rakastunut viime päivät uuteen leluun, että koko juhannuksen sitä vartioi sängyssä ja lopulta nukahti sen viereen. Jekun lempipuuhaa nykyään taas on makoilla eteisen lipaston päällä lampun lämmössä.
Kruunuvuoresta on tullut hetkessä niin rakas ja erityinen paikka, että se valikoitui tämän vuoden juhannuksen viettopaikasi. Ja tänäkin vuonna sää suosi juhannuksena. Keli oli mitä parhain. Aurinko porotti ja pieni tuulen vire kävi kokoajan, niin että onnistuin melkein polttamaan selkäni. Kruunuvuori on sen verran, pienen piirin tiedossa, että melkein kaikki ketkä siellä vierailevat tervehtivät toisiaan. Aika hauskaa:) Ja vaikka kruunuvuorelle olikin päätynyt muitakin juhannuksen viettäjiä ei se menoa haitannut, sillä lääniä siellä riittää ja jokaiselle varmasti löytyy oma rauhallinen nurkkaus. Rauhassa sai turista omia juttuja, naapurit olivat sen verran kaukana. Kuitenkin niin, että pystyimme ihastelemaan naapurien pientä uivaa koiraa :)) Tällä kertaa emme kierrelleen pahemmin taloja, vaan suunnistimme suoraan sileille kallioille ja vartijoiden tuvalle. Matkassa oli Lidlin grillimaisteri grilli, joka ei kovalla yrittämiselläkään meinannut millään syttyä. Onneksi laukusta löytyi hiuslakkaa ja picnikki pelastui :) Hiillosta odotellessa koitettiin etsiä F.Fribegin muistokirjoitusta kallioilta, mutta tuloksetta. Täytyy tulla toisella kertaa sitä etsimään. Grilliherkkuina mm. makkaraa, karjalanpiirakoita, suklaafondue ja lisäksi salaattia, mansikoita, sipsiä, patonkia ja muita herkkuja =P Ja tienkin parasta seuraa <3 Päätettiin tulla pian uudestaan:)
Kruunuvuoren lampea ihastelimme matkalla. Kruunuvuoressa on niin ainutlaatuinen kasvillisuus ja eläimistö, että niidenkin puolesta harmittaa kaupungin suunnitelmat rakentaa sinne kerrostaloja. Jotenkin en vain voi kuvitella niitä sinne :(
Lammelta löytyi mm. suopursuja ja tupasvillaa.
Koska kahvia tässä taloudessa keitellään todella harvoin, lähinnä viikonloppuisin ja vieraiden tullessa, kuluu teetä sitäkin enemmän. Teevarastot alkoivat jo hupenemaan, joten kiireellä pinkaisin täyttämään kaappini :) Teetä on niin montaa sorttia ja makua, että olo on kuin karkkikaupassa. Ei millään pysty päättämään, mitä sitä haluaisi ostaa. Nyt uusiksi mauiksi valikoitui Indiskasta vihreää Green Mango, joka sisältää auringonkukkaa sekä mustaa Soft Chai-teetä, jossa on mausteena kanelia ja inkivääriä. Ihanan mausteista <3 Lisäksi ihanasta lähikaupasta poimin egyptiläistä luomu teetä, joka sisältää vaikka mitä ihanaa; taas kaneli ja inkivääri, mutta lisäksi appelsiininkuorta, mustapippuria, kardemummaa, sikuria, ohramallasta, vaniljaa ja mausteneilikkaa. Rakastan ihan eniten näitä mausteisia teitä. Marjaisat teet eivät ole niinkään minun makuuni. Lopuksi koriin hyppäsi vielä ihana purkki Chai Lattea :)Kyllä nyt passaa taas pistää teet porisemaan :)
Harmaa taivas ja kaatosateet ovat tulleet välillä pitämään meille seuraa. Niitä seuraa myös koleus ja viileys. Lisätään siihen vielä oma normaalia suurempi kylmäkohmelo- olo, niin johan kaipaan jotain lämmikettä! Mikä voisikaan olla siis parempaa tällaisiin hetkiin, kuin lämmittävä herkullinen soppa. En minä vaan tiedä parempaa? Lisäksi tämä soppa on oma luottosoppani, jota söin yhdessä vaiheessa NIIN paljon, että halusin tahallani unohtaa sen moneksi vuodeksi. Keittoon tulee kookosta sekä punaisia linssejä. Hetkeen en syönyt kumpaakaan, vaan pidin niistäkin taukoa. Nyt ne molemmat kuuluvat taas suosikkeihini, joten vanhaa reseptivihkoa selaillessani hyppäsi tämä resepti taas esille. Pakkohan sitä oli taas tehdä! Niin hyvää ja älyttömän helppoa tehdä. Siis älyttömän! Keitto syntyy muutamasta edullisesta raaka-aineesta, joten myös ihanteellinen ruoka opiskelija budjettiin :)
Kookos-linssikeitto
2 kpl sipulia
2 dl punaisia linssejä
3 tl currytahnaa
1 prk (500g) tomaattimurskaa
0,5 l vettä
1 prk kookosmaitoa
Pilko sipulit ja kuullota ne. Lisää currytahna ja tomaattimurska sekä linssit. Lisää kuuma vesi ja kookosmaito. Anna porista liedellä puolisen tuntia. Itse soseutin osan keitosta, mutta jätin myös purutuntumaa. Nautitaan raejuuston ja hyvän leivän kera :)
Kesällä on parasta, kun ei tarvitse stressata tavallisista arkisista asioista. Voi vain nauttia ja lukea lötköttää kaikkia hömppäkirjoja kaikkien viisaiden kirjojen sijaan. Tällaisiin hetkiin sopivaa lukemista onkin H niinkuin huvila- kirja. Ihanaa kesälukemista. Ihania kesäisiä inspiroivia kuvia, joita selaillessa voi haaveilla omasta kauniista huvilasta :)H niin kuin huvila on ihastuttava kirja, mutta omasta kirjahyllystäni löytyy Heli Lahdenrannan aikaisempi kirja K niin kuin koti, joka on mielestäni vielä kivempi. Johtuu ehkä siitä, että minulta löytyy koti, muttei vielä sitä huvilaa, joten koti-inspiraatio on lähempänä sydäntäni sekä tämänhetkistä elämäntilannettani. Tykkään kirjoista, koska niissä näkyy oikea elämä ja arki, eikä taloja ole stailattu ihan vimosen päälle.
Tämä blogi alkaa muistuttaa enemmän jotain luonto/puutarhablogia, kun kukka-aiheisia postauksia alkaa puskea joka päivä, mutta minkäs teet, kun kasvun ihmettä on niin mielenkiintoista seurata. Ja kesällähän se tavallaan kuuluu asiaan, talvella ei sitten mikään kasva, ollaan talviunessa kaikki ja ihan kohmeessa.
Koska Jekku päätti tuhota orvokkipenkin makoilemalla siellä, menin ja ostin orvokin raatojen tilalle uudet petuniat. Saa nähdä kuinka mokomien käy. Pupu ainakin kovasti koittaa vahtia pitää. Tomaattien lisäksi chilit ovat jo hyvässä vauhdissa. Kukinta on melkein päättynyt ja nyt pienet hedelmät puskevat aurinkoon lehtien lomasta. Myös keltaiset marketat elävät jo toista kautta. Nypin kertaalleen jo kaikki kuihtuneet kukat niistä pois ja hetket puskat olivat vailla kukkia, mutta nyt ne taas kukoistavat täydessä kukassa :)
Yleensä kesäni tuoksuvat kookokselta. Olen jo monta kesää käyttänyt Body Shopin Kookos-hajuvettä, mutta nyt kaipasin muutosta. Kookos on ikiherkku ja ainainen lemppari, jota on tullut lotrattua shamppoissa ja rasvoissa ympäri vuoden, joten kesä siitä oli kaikonnut. Kaipasinkin nyt jotain pirteää ja hieman kirpeää. Verigreippi olkoon tämän kesän tuoksu, ja kenties tulevienkin :) Ihan raikas ja kesäinen. Suosittelen!
Ilmat ovat suosineet ja tomaatit ovat kypsyneet. Pääsin vihdoin keräämään ensimmäisen satoni tomaatti-amppelista. Ihania pieniä palleroita. Ja niin makeita! Ihan kun namusia olisi syönyt =P Näitä tomssuja syödäänkin säästeliäästi, ei minkä tahansa salaatin joukkoon viskelläkään. Muistaakseni joku Robin- lajike oli tämä kirsikkatomaatti. Vielä jäi paljon raakileita kypsymään. Toivottavasti saadaan vielä paljon lisää satoa :))
