Katujen tunnelmaa

Kuvia viime lauantailta. Paljon oli eri tapahtumia yhtenä päivänä, itse ehdin kolmessa pyörähtämään; Puu-Vallillilan perinteisellä pihakirppiksellä, Arabian katufestareilla sekä Teurastamon kesäkauden avajaisissa. Tänään olisi ollut myös paljon kaikkea tapahtumaa tarjolla; Siivouspäivää ja Maailma kylässä- tapahtuma, mutta sää oli kovin arvaamaton, joten ei tullut sitten lähdettyä katsastamaan ohjelmia. Melkein harmittaa, että niin monta kivaa tapahtumaa osui yhden päivän ajalle, ettei mitenkään ehdi joka paikkaan, tai jos ehtii niin niistä ei ehdi jäädä kunnolla nautiskelemaan, kun on jo kiiruhdettava seuraavaan paikkaan.

Vallilan pihakirppiksiltä ei tullut vastaan mitään pakko-saada-aarteita, mutta hyvää musiikkia, ihania taloja ja hyvää fiilistä sieltä kyllä löytyi roppakaupalla. Terassille oltaisiin menty nautiskelemaan päivän ohjelmasta ja hyvästä tunnelmasta, mutta muutkin olivat keksineet tämän, joten ei sinne terassille sitten mahtunut. Ensi kerralla sitten! Ihana olisi tuolla asua, niin hyvä yhteishenki <3 

Arabian katufestareille oli saapunut hurjasti porukkaa. Samaan aikaan oli myös ravintolapäivä, joten paljon erilaisia syötäviä oli myös tarjolla, sekä pihakirppiksiä täälläkin. Taiteilija Jukka Hakanen oli viikon ajan tehnyt 8-kerroksisen kerrostalon seinään seinämaalausta, joka valmistui katufestivaaleille. Saa kyllä vauhtia pitää, että viikossa kerrostalon seinän kokoisen teoksen maalaa :) Täältäkään ei lähtenyt matkaan mitään. Keskityin lähinnä fiilistelemään tunnelmaa ja kuolaamaan ihania omakotitaloja. Niin söpöjä! Voi kun tuonne pääsisi joskus asumaan. En ole ennen Arabiassa noilla nurkilla pyörinytkään. Halusin pujahdella katufestivaalialueen ulkopuolisillekin kaduille taloja ja niiden hurmaavia pihoja ihastelemaan. Arabian vieressä sijaitsee myös toinen asuinalue, jossa haluiaisin tulevaisuudessa asua, nimittäin vanhakaupunki. Niin ihanaa aluetta, tuolla olisi niin ihanaa Onnin kanssa tehdä leppoisia sunnuntai kävelyitä Vantaankosken rannalla.

 Arabiasta suuntasin vielä Teurastamon kesäkauden avajaisiin, jossa bongasin Maajussi Mikon :) 

Pasilan kätketty linna

Viime perjantaina tuli vihdoin käytyä Pasilan Ilmalan kivilinnassa. Linnan on rakentanut omin käsin Kati Sinnenmaa, joka on rakentanut omaa linnaansa vuodesta 1995 lähtien ja rakentaminen jatkuu yhä. Eli semmoiset 20 vuotta on tuota linnaa tullut jo rakenneltua. Sinnenmaa jäi pois Helsingin yliopistolta vuonna 1995, jonka jälkeen hän halusi jättäytyä yhteiskunnan tarjoamien tukien ulkopuolelle. Ilmalan metsikköön hän päätyi vahingossa telttailemaan ja jäikin asumaan kymmeneksi vuodeksi. Kati asui vuosina 1995-2008 kivilinnassa sijainneessa kuuden neliön mökissään, mutta mökki tuhopoltettiin, jonka jälkeen siellä ei ole voinut enää asua.



Kivilinna on erittäin mielenkiintoinen paikka. Niin lähellä kaikkea ja kuitenkin niin omaa maailmaansa. Vaikea kuvitella tuollaista. Paikan päällä tuntuu kuin aika pysähtyisi tai olisi jossain rinnakkaismaailmassa. 
 
 

Neljä metriä syvän kuopan kohdalla oli ennen Katin mökki sekä kellari. Kati on dokumentoinut kivilinnan historiaa valokuvin. Valokuvista käy ilmi, että Ylen AamuTV:stä tutut ketut vierailevat linnalla. Sinnenmaa on rakentanut ketuille ketun mentävän kolon kivimuuriin.

Kivilinnan ympärille Kati on rakentanut oksista ja hiekasta muurin tai aitauksen. Mitään suurempia koneita hänellä ei ole ollut linnan rakennuksen apuna, ainoastaan lapio, sorkkarauta, putken pätkiä, kanki ja lankkuja. Kivilinnassa itseäni kummaksutti eniten se, että puiden ympärille oli kerätty paljon kivikasoja. Mikähän ajatus tässä on takana? Tai mikä oli R.I.P Sisu- toteemi? Olisi mielenkiintoista kuulla tarkemmin paikasta ja sen historiasta. Kati Sinnenmaasta ja kivilinnasta on tehty dokumenttielokuva Kosminen näytelmä vuonna 2005. Googlettelemalla sitä huomasin, että se on esitetty televisiossakin joskus. Mistähän sen nyt saisi käsiin?  

Kirsikankukkajuhlat

Niin se alkaa olla tämäkin viikko kohta ohi. Tässä on viimeiset neljä päivää tehty kaikkea kivaa, ettei ole ehtinyt tänne tulla päivittelemään, mutta ei hätää. Kertoillaan täällä hieman jäljessä mitä olen puuhaillut :)

Viime helatorstaina järjestettiin Roihuvuoressa Helsingin kirsikankukkajuhlat, eli Hanami- juhlat. Kirsikankukkapuistossa ja japanilaistyylisessä puutarhassa kukkii noin 240 kirsikkapuuta, joten kukkaloiston voi varmasti kuvitella; aivan huikeaa.


Itse en ollut aikaisemmin käynyt Hanami-juhlissa, joten minulla ei ollut mitään käsitystä siitä mitä odottaa. Kuvittelin nämä jostain syystä aika pieniksi kemuiksi, mutta paikalla oli hurja määrä ihmisiä. Bussit olivat ihan sekaisin eikä kaikki halukkaat mahtuneet niihin sisälle. Sää oli kovin vaihteleva ja välillä satoi kaatamalla, mutta siitäkin huolimatta toiset olivat tulleet piknik eväiden ja vilttien kera. Monet olivat lisäksi panostaneet Japani-aiheiseen pukeutumiseen; oli kauniita geishoja, lolitoja sekä mitä hassumpia sarjakuvahahmoja. Ohjelmassa oli erilaisia japanilaiseen kulttuuriin liittyviä esityksiä, kuten tanssia ja budoa. Itse bongailin paikalta suloisia akita-koiria. Yksi lempileffoistani onkin tuo Hachiko-leffa, jossa pääosassa on ihana Hachi-koira.  Vaikka elokuvan olisi nähnyt kuinka monta kertaa tahansa niin se itkettää joka kerta ihan varmasti, nenäliinat siis mukaan! 

Akitojen lisäksi paikanpäälle oli eksynyt muutama corgi. Ne ovat akitojen lisäksi suosittuja Japanissa, sillä näyttävät isojen korvien vuoksi sarjakuvahahmoilta. Tätä on myös Onnille sanottu monesti, ja japanilaiset turistit haluavat tulla ottamaan siitä kuvia. 


Hanami-juhlissa olisi päässyt maistelemaan erilaisia japanilaisia herkkuja, mutta näihin ruokakojuihin oli niin pitkät jonot, ettei millään jaksanut jäädä niihin jonottelemaan. Päätimme lähteä sadetta karkuun ja syömään Morrisoniin kympin burger-annokset syö-viikkojen kunniaksi. Oli muuten hyvää jälleen kerran!

Hortoilua

Hortoilu on tällä hetkellä kuuma sana. Aiheeseen liittyviä kirjoja putkahtelee tuon tuosta ja hortoiluun liittyvät kurssit täyttyvät hetkessä. Itsekin voisin mennä mielenkiinnosta tuollaiselle kurssille. Sen lisäksi että ravintolatkin ovat alkaneet tarjoilemaan villiyrttejä. Itse tutustuin hortoiluun ensimmäisen kerran muistaakseni 2003 ollessani lukiossa. Silloin bongasin televisiosta hortoilun ja varasin kirjastosta villivihannes kirjan. Kirjan innoittamana marssin metsään erilaisia metsän antimia keräämään. Silloin kuivattelin nokkosia, joita käytin muun muassa sämpylöiden tekoon. 

Nyt pitkästä aikaa hortoilukärpänen puraisi ja päätin kokeilla nokkoslettujen tekoa, niistä kun on ollut niin paljon puhetta. Nokkonen on kätevä aines, ryöpättynä sitä voi käyttää kuten pinaattia, paitsi että se on ilmaista ja varsinaista ilmastoruokaa. Onnin kanssa keräsimme aamulenkillä pussillinen nokkosia tuosta meidän lähi metsästä. Yhden pienen pussin kerää varsin nopeasti. Nokkoset kutistuvat kovasti ryöppäyksessä, joten yhdestä pussillisesta tuli noin pari desiä, eli yhden kokkauskerran ainekset.



Tykkään kovasti marttailusta ja kaikesta ekologisesta ja edullisesta, joten innostuin näistä nokkoshommista todella. Ensimmäisen nokkoslettusatsin jälkeen olemme Onnin kanssa olleet jo toisella nokkosen haku reissulla. Pakastepusseja pitää käydä ostamassa niin voidaan alkaa keräämään nokkosia ihan urakalla, sillä meinasin pakastaa nokkosta talven varalle. Nokkonen kun on kunnon super foodia. Se on täynnä erilaisia hyviä aineita kuten; vitamiineja (A, C, E, K, B1, B2, B3, foolihappo), kivennäisaineita (kalsium, kalium, magnesium, mangaani, rauta, sinkki)ja runsaasti erilaisia elimistölle tärkeitä happoja. 

Nokkosletuista tuli tosi hyviä, ohjeena käytin Vappu Pimiän reseptiä, jonka tosin puolitin sillä ohje oli aika iso yhdelle hengelle. Itse söin tuota puolitettuakin reseptiä kolme päivää. Vapun ohjeen löydät täältä. 

Tässä vielä oma reseptini: 
NOKKOSLETUT

0.5 l maitoa
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
rasvaa
suolaa
n. 1d ryöpättyjä nokkosia 

Sillä aikaa kun vesi kuumeni, tein lettutaikinan. Kun vesi kiehui laitoin sinne nokkoset muutamaksi minuutikssi. Sen jälkeen kaadoin vedet pois ja puristin nokkoset kuiviksi, jonka kälkeen pilkoin ne pieneksi. Nokkoshakkeluksen lisäsin lopuksi lettutaikinan joukkoon ja annoin sen turvota vielä puolisen tuntia, jonka jälkeen poistoin ihanan maukkaita nokkoslettuja. 
Letut voi tarjota oman mielensä mukaan vaikka puolukkahillolla. Itse tein täytettyjä lettuja niin, että tein lettujen seuraksi tonnikalatahnan crem fresiä käyttäen. 



Näitä tehdään ehdottomasti jatkossakin. Seuraavaksi kokeiluvuorossa on nokkosrisoton ohje, jonka löysin pari päivää sitten :)  

 

Onnea äidit!

Sää suosi tänään äitejä ihanalla auringolla. Meillä oli suunnitelmissa jälleen grillata, joten aurinko otettiin lämmöllä vastaan :) Minun tehtäväni oli tehdä äitienpäivälounaalle kakku. Tehtävä tuli vähän puskista, joten tein nopeita päätöksiä päädyin hieman erikoiseen valintaan, nimittäin salmiakki-lakukakkuun. Tämä oli muistaakseni tarkoitettu isänpäivä kakuksi karun värinsä vuoksi, mutta koska ohje oli jo pitkään to do-listalla kummitellut, päätin kokeilla sitä nyt. 

Mikään juhlapöydän kaunistus tästä kakusta ei tullut, pikemminkin enemmän semmoinen epäonnen kakku, sillä reunojen kerma ei jostain kumman syystä suostunut pysymään reunoilla, vaan mätkähti itsepäisesti jatkuvasti lautaselle vaikka kuinka sitä pursottelin. Aikamoinen tahtojen taisto siitä tuli, minä vs. kermavaahto, kermavaahto voitti selkeästi. Makuun tuo ulkonäkö ei onneksi vaikuttanut, vaan maku oli oikein mainio ja kakku oli ehtinyt myös kostua oikein meheväksi, vaikka tulikin kasattua kokoon aika myöhään eilen illalla.

 





















Kakku on tehty tuolla Pirkka-lehden ohjeella, joka löytyy K-ruoka-sivustoilta täältä.  Tein kakun muuten reseptin mukaan, mutta kostutin kakun maito-vaniljasokeriliemellä sekä väleihin laitoin vadelmahilloa hieman piristämään lakun ja salmiakin makuja. 


Auringosta oli tullut nauttimaan rappusille myös suloinen sisilisko. Poloinen oli kadottanut hännänpään jonnekin.

 Onnea kaikille äideille, etenkin sille omalle! Täältä sylin täydeltä kukkia!

Toukokuu

 

Se on sitten jo toukokuu! Aika vilistää huimaa vauhia, niin ettei mukana meinaa pysyä. Vappukin oli ja meni, onneksi sitä ehdittiin juhlistamaan edes hetkeksi kaikilta koulu kiireiltä. Simankin muistin pistää viikkoa ennen tulemaan, niin että vappuna sitten saatiin herkutella itsetehdyillä munkeilla ja simalla. Tänä vuonna päädyin kokeilemaan pieniä rahka-sitruunamunkkeja. Aika herkkuja olivat :P Pakkaseen sain onneksi muutaman munkin vielä säilöön, jos herkkuhammasta alkaa kolottamaan :)

Luonto on herännyt talviunesta kovaa vauhtia. Joka puolella jo vihertää ja linnut ovat äänekkäitä. Ihana on kyllä niitä kuunnella, tuntuu kuin olisi kaukana sademetsässä eikä suinkaan omalla takapihalla. Valkovuokkoja on tänä keväänä ollut valtavat määrät. Kaikkialle minne katsookin on valkovuokkomeriä. Meidän takapihalta löysin myös yhden sinivuokkoyhdyskunnankin. Muutimme tänne viime kesäkuussa, joten emme ole tätä vuoden aikaa vielä ennen täällä asustaneet. Hauska seurata täällä pellon reunassa miten luonto ja sen asukkaat muuttuvat vuodenaikojen mukaan.