Ikilelu

Kirjoittelin aiemmin kissojen virikkeistä, joten tasapuolisuuden nimissä ajattelin kirjoittaa tänään koirille suunnatusta virikkeestä. Koirille on vaikka minkälaisia leluja tarjolla ja ulkoiluilla saa ne väsytettyä, mutta lenkkeily ei tule kyseeseen, silloin kun itse on töissä tai koulussa yms. Lisäksi jos on samanlainen koira, kun meidän Onni, joka ei välitä leluista, niin mitä sitten avuksi? Yleensä se toki nukkuu sen ajan, kun kotoa ollaan poissa, mutta jos haluaa tarjota nukkumisen sijasta jotain vaihtelua niin tässä olisi yksi aika oiva. Nimittäin Everlasting Treat Ball. Näitä aktivointileluja on saatavina eri kokoja, riippuen siitä minkä kokoisesta koirasta on kyse. Onni sai joululahjaksi oman Treat Ballinsa, joka on kokoa M ja on tykännyt hirmuisesti.

Idea on, että kumisen aktivointilelun sisään laitetaan tuommoinen erittäin kova ja maukas herkkupala, jota koira voi imeskellä. Herkun on tarkoitus kestää pitkään. Meillä ensimmäinen Everlasting pala kesti noin viikon verran ja idean hokastuaan täyttöpalat kestivät noin kymmenen minuuttia. Corgit ovat tunnetusti aikamoisia herkkuperseitä, joten Onni nuoleskeli niin kiihkeästi, että pala muljahti ulos, jonka jälkeen onnellisena rouskutteli lopun palan menemään. Että eihän nämä nyt ihan everlastingejä ole, mutta aika hauskoja silti. Kumipallon hinta vaihtelee koosta riippuen noin kympistä kahteen kymppiin. Hintaa kahden pakkauksen vaihtokivillä on noin yhdeksän euroa, joten ei ihan edullisimpia, tosin jos koira ei ole yhtä malttamaton ja tekee välillä muutakin kun lipsuttelee kiveä niin hintakaan ei ole yhtä paha jos tuotteen kesto on pitempi :) Onni ainakin suosittelee :P

Arjen luksus

Tänään on ollut taas niitä kiireisiä päiviä, kun tuntuu että kaikki mahdolliset asiat kasautuvat. Aika ei tahdo riittää kaikkeen, ei ainakaan niin hyvin mitä itse toivoisi. Tällaisina päivinä on pientä arjen luksusta kipaista lähikiinalaiseen ja lähteä viidessä minuutissa kotiin mukana muovikassillinen höyryävän kuumaa ruokaa. Toivoisin, että meillä täälläkin olisi enemmän muita vaihtoehtoja, kuin nuo ainaiset pitseriat. Mielelläni jättäisin toisinaan sen pitsan väliin ja söisin intialaista, kiinalaista, nepalilaista yms. Nyt onneksi olin itiksen suunnalla liikenteellä, joten kävin nappaamassa päivän sapuskat matkaan. Mikä arkipäivän pelastaja! Ja tästä syödään vielä huomennakin :) Omaan kassiini yleensä lähtee joko satay-kanaa tai kanaa kung po. Suosittelen!

Vuodet vierii

Törmäsin tässä yksi päivä suloiseen pieneen corgipentuun. Siitä se ajatus sitten lähti, kun aloin miettimään omaa nakkiani. Tuntuu, että Onni on vasta hetki sitten ollut itsekin tuommoinen samanlainen pieni lurppakorva. Sitten tarkemmin pohdiskeltua huomasin, että ollaanhan me jo aika tovi yhdessä oltukin. Herrahan täyttää pian jo neljä vuotta. Ollaan ehditty muuttaa yhdessä Helsinkiin ja täälläkin jo kerran sen jälkeen. Kaikenlaista yhdessä ehditty nähdä ja kokea. 

Koiran ikähän lasketaan kertomalla ikä seitsemällä. Eli Onni täyttäisi ihmisen iässä 4x7 = 28 vuotta. Näin ollen se on juuri nyt suurin piirtein minun kanssa samanikäinen. Aika hurja ajatus! Vastahan se oli ihan pieni napero ja nyt se on saanut minut kiinni ja molemmat aletaan olla aikuistumisen kynnyksellä. Kohta minun rakas pentuni jo menee iässä minunkin ohi. Toivottavasti meillä on yhdessä vielä monta monituista ihanaa vuotta edessä <3

Kolme tärkeää tuntia

Tänään ohjelmassa oli kummimummoilua. Olimme edellisellä kerralla saaneet varattua ajan hammaslääkärille kummimummoni kanssa, joten tänään ohjelmassa oli aina niin ihanaa hammaslääkärissä käyntiä sekä pankkiasioiden hoitamista. Kumman paljon mukavempaa oli mennä hammaslääkäriin, kun tiesi ettei tarvinnut itse mennä omia hampaita sinne esittelemään. Puolisen tuntia sain aulassa odotella, mutta olin onneksi varustautunut tenttikirjoilla, joten aika ei päässyt käymään pitkäksi. Hammaslääkärin jälkeen vielä pankkiin ja sitten vein mummon turvallisesti Käpyrinteelle takaisin. Aikaa meillä kului tähän kaikkeen kolmisen tuntia. Aika meni todella nopeasti eikä kelloa tarvinnut pahemmin vilkuilla. Mielestäni tämmöistä tämän kummitoiminnan pitäisikin olla. Autetaan tarpeellisissa arkiaskareissa, joita muuten olisi aika vaikea toteuttaa. Toki tärkeää on edelleen myös pelkkä juttukaverinrooli, mutta toisille vilkkaamille mummoille palvelutalosta ulos pääsy on se viikon kohokohta. Ja sen kautta tuleva itsenäisyys ja omista asioista huolehtiminen on erittäin tärkeää. 

Törmäsin tähän kuvaan ja näyttää ihan siltä kun meidän murut olisivat päättäneet lähteä kahdestaan reissuun. Aikamoisia spurguja. Mutta söpöjä sellaisia <3

Kuva Pinterest

Rakas Kruunuvuori

Oli aika palata taas Kruunuvuorelle. Tarkistaa tilanne ja katsoa mitä "talvi" oli saanut siellä aikaan. Vein Riinan Kruunuvuorelle ensimmäistä kertaa. Paljon ei ollut enää lunta, en tiedä oliko paljoa ollut koko talvena. Lähdettiin matkaan hyvissä ajoin aamulla ja käytiin matkalla ostamassa evästä, niinkuin kunnon retkellä kuuluu ollakin. Kotona olin pakannut reppuun termarillisen kuumaa teetä.

Päivä oli mitä ihanin. Aurinko paistoi ja näimme joutsenia. Sää suosi seikkailijoita. Kruunuvuoren lumo ei ollut kadonnut minnekään talven aikana, vaan oli yhtä lumoava kuin ennenkin. Ihastelimme korkealta kalliolta maisemia ja mietimme miten voimmekin olla niin lähellä kaikkea, mutta silti omassa kuplassamme. Se on Se Jokin, mikä Kruunuvuoressa minua viehättää. Se on minun henkireikäni täällä. Lempipaikka koko Helsingissä. Kotoa olen siellä alle tunnissa, ja se on kuin olisin toisessa maailmassa. Kuin mökille menisi. Aika pysähtyy, voi hengittää puhdasta raikasta ilmaa ja olla stressaamatta mistään. En tiedä johtuuko se autioista taloista vai mistä, mutta ajankäsitys siellä katoaa täysin. Nytkin samoilimme Kruunuvuorella kolme tuntia, mikä siellä menee oikeastaan joka kerta kun kiertää talot läpi, eikä aika edes tuntunut pitkältä. Talvi ei ollut pahemmin pilannut paikkoja, mutta syksyllä mellastaneet syysmyrskyt olivat kyllä saaneet kaadettua aikamoisen kasan puita Kruunuvuoren alueella. Voi olla aika pelottava paikka myrskyisellä säällä.

Virikettä kissoille

kuva

Paljon on puhuttu siitä, miten lemmikit ovat pikiä päiviä kotona itsekseen. Toiset lemmikit saattavat tylsistyessään ruveta tuhoamaan kotona irtaimistoa tai pitämään kovaa meteliä. Meillä tätä ongelmaa ei pitäisi olla, ei ainakaan ole tiedossa. Aina kun kotiin tulee, niin vastassa ovella on vain unisia poikia. Mutta silti, meillä on koitettu keksiä paljon virikkeitä kissoille ja koirille. Kissoilla on kasa leluja, tunneleita sekä kattoon asti ylettyvä kiipeilyteline. Sellainen ei aivan jokaiseen asuntoon mahdu, mutta ei tarvitsekaan. Meillä nimittäin yksi lelu on todella suosittu ja se mahtuu paljon pienempäänkin tilaan :)

Nimittäin kissoille tarkoitettu leikkirata. Jazz on pelannut sitä aivan pienestä pitäen ja oli aivan haltioissaan, kun ostettiin sellainen myös kotiin. Jekku ja Onni olivat myös kovin kiinnostuneita. Mutta koska peli on kissoille tehty Onni polon tassut eivät radalle mahdu, eikä siksi pysty sitä pelaamaan. Aluksi koitti kielellä tökkiä palloa, mutta nyt se on jo luovuttanut pelin kokonaan kissoille. Etenkin Jazz tykkää pelailla radalla. Jos Jekku on vaikka nukkumassa eikä siitä ole seuraa Jazz menee yksin pelaamaan, sen sijaan että tekisi tuhmuuksiaan. Myös monesti öisin jos herään, kuulen kuinka Jazz on yksin viettämässä omia pelituokioita. Tällaisia leikkiratoja saa tilattua esim. Zooplussan sivuilta ja tällä hetkellä pelin saan alle 10€, joten mistään kovin kalliista sijoituksesta ei siis ole kyse :) 

 

Päiväreissussa

Tänään oli kiva päivä. Oltiin ostettu todella edulliset liput Tallinan päiväristeilylle. Mitään sen kummosempia suunnitelmia meillä ei päivälle ollut, kunhan vaan lähdettiin. Tai no, vitsillä sanoin että lähdetäänkö rasvan haku-reissulle, sillä rasvat alkoivat pahasti loppumaan eikä niitä saa täältä meiltä. Niinpä vein aamulla Onnin hoitoon päiväksi ja kissoille jätettiin iso kasa ruokaa. Sitten reppu selkään ja matkaan. Nämä päiväristeilyt ovat kyllä siitä kivoja, että niille voi lähteä sen kummemmin pakkaamatta tai valmistautumatta. Kunhan on rahaa ja passi, niin niillä pärjää. 

Laiva lähti siis siinä puoli kahdentoista aikoihin. Laivalla syötiin lounasta, jotta saattiin kulumaan hyvin se reilut pari tuntia, minkä matka kestää. Maissa seikkailemiseen oli aikaa vajaat neljä tuntia. Suunnattiin tällä kertaa suoraan Rotermann ja Viru-kauppakeskuksen kauppoihin. Mitään ei oikein tahtonut löytyä, joten kävimme välillä lepuuttamassa jalkoja Viru-keskuksen yläkerrassa sijaitsevassa kahvilassa. Siellä on oli super hyvää chailattea. Nam!

Sitten olikin jo aika suunnata Rimiin tekemään rasvahamstauksia ja muita hankintoja. Kotimatkalla piti tietenkin laivalta ostaa vielä hieman alkoa. Laiva saapui satamaan yhdeksän aikoihin, jonka jälkeen kävin vielä nappaamassa Onnin kotiin. Kiva reissu, mutta kyllä väsytti! Paljon odottelua ja kävelemistä. Ei jaksanut kotona, kun laukut purkaa ja hypätä pehkuihin.

Kotiin lähti kahdeksan purkkia rasvaa. Eiköhän näillä hetki taas pärjäillä :) Käsirasva etenkin tuoksuu aivan ihanalta <3

 Sekä 30€ satsi hyviä viinejä =P

Voi sitä karvan määrää

Auringon paiste on Ah niin ihanaa, vaan kyllä ärsyttää että se myös paljastaa kotona kaikki lymyävät koirankarvat. Ja niitä meillä riittää tällä hetkellä. Onnilla on pari kertaa vuodessa normaalin karvan irtoamisen lisäksi super karvanlähtö, jolloin pohjavilla lähtee. Se tapahtuu yleensä näin kevään korvilla sekä lopputalvesta. Kotona saisi imuroida vähintään sen pari kertaa viikossa, jos meinaa välttää suurimmat karvalautat. 

Olen tullut siihen tulokseen, että harjaamisen tulee tapahtua aina ulkona. Ja koska Onni on niin matala kaveri pistän sen hyppäämään johonkin syrjäiselle penkille, jotta säästyn itse selkäkivuilta. Siinä se sitten kiltisti nököttää niin kauan, että minä saan harjattua sen. Harjana tulee ehdottomasti olla furminaattori, sillä corgeista lähtee pohjavillaa aivan älyttömästi, mihin tuommoinen pohjavillakarsta on paras mahdollinen. Furminaattoreden hintahaitari on aika laaja, mutta itselläni on käytössä tällaien perus parinkympin furminaattori, joka on jo useamman vuoden toiminut loistavasti. Suosittelen furminaattorin ostoa etenkin sellaisille koirille, joilla on pohjavillaa.

kuva

Tähän aikaan vuodesta kun linnut alkavat rakentaa pesiään nuo pohjavillat ovatkin linnuille oikeita aarteita. Niihin on varmasti hyvä painaa pää ja käpertyä lämmittelemään.

Valotaidetta

Lehdessä oli jälleen juttu Kruunuvuoren rakentamisesta. Kruunuvuoreen suunnitelaan rakennettavan paljon valotaidetta. Lehden mukaan Kruunuvuorenrannan asuinalueesta on tulossa jopa maailman mittakaavassa ainutlaatuinen valomaisemataideteos. Vaikka Kruunuvuorelle ei ole rakennettu vielä mitään uutta, loistaa siellä jo pimeällä öljysäiliö 468 uuden asuinalueen maamerkkinä. 

Pitäisi mennä käymään Kruunuvuorella pitkästä aikaa. Viimeksi kesällä tuli käytyä. Syksyllä oli tarkoitus mennä, mutta koulun alku sekoitti pään kokonaan. Nyt olen odotellut lumien sulamista, joten voisi olla korkea aika piipahtaa metsään ja katsomaan miltä siellä näyttää. Nyt vielä kun siellä on talot paikoillaan, tiedä milloinka aloittavat talojen kaatamisen ja maan muokkaamisen :( 

    Tältä Kruunuvuorenrannassa näyttää vielä tällä hetkellä

Apua lähellä

Siinä se nyt vihdoin on. Ihka oikea EA1-kortti, joka pääsi tänään muiden korttien kaveriksi lompakkoon. Ensiapukurssi on vihdoin suoritettu hyväksytysti läpi. Kivaa oli ja enemmänkin näitä tunteja olisi saanut olla. Vaikka ensiapua on ollut ala-asteelta lähtien enemmän ja vähemmän joka koulussa, niin silti vielä paljon uutta tietoa tuli. Ja hyvä niin :)Pohdittiin paljon tosielämän tilanteita mitä voisi sattua vanhusten parissa ja mitkä ovat vanhusten yleisimpiä sairaskohtauksia. Opin paljon sairauksien ensiavusta ja deffan käytön. Nyt on turvallinen olo lähteä ensi kuussa harjoittelluun, kun on taskussa ensiapukortti sekä paloturvallisuus suoritettuna. Pitäisi olla mummojen turvassa minunkin osalta :)

Hyvää laskiaistiistaita!

Lunta ei näy enää, kuin siellä täällä pieninä hattaroina. Ei siis pulkkamäkeen tänä laskiaisena. Vaikka hernerokat ja pyllymäet skipattiinkin, niin pullaa ei passaa unohtaa :) Ensin ahkera koulupäivä, jonka jälkeen pullan hakureissu eli kaupan kautta kotiin. Sitten onkin ansaittu hetki kera laskiaispullan (mansikkahillolla tällä kertaa) sekä salkkareiden. Mukava päätös illalle :)

Tulta päin

Tänään on erittäin jännä päivä. Ennen harjoittelua meidän tulee suorittaa ensiapukurssi sekä paloturvallisuus. Tänään vuorossa oli paloturvallisuus. Oltiin tutustumassa aiheeseen Haagan paloasemalla. Ensin meillä oli tunnin mittainen teoriaosuus tulipaloista yms. ja sitten päästiin tunniksi sammuttamaan erilaisia paloja. Jokaisen tuli sammuttaa rasvapalo, palava henkilö sekä pienissä ryhmissä isompi palo sammuttimella. Onneksi meidän jättiluokka oli jaettu pariksi ryhmäksi, niin kaikki meni näppärästi eikä tarvinnut ikuisuuksia odotella. Todellä jännä, mutta erittäin kiva päivä! Nautin kun pääsen tekemään itse jotain, vaikka nämäkin kyllä kaikki jänskätti aluksi. Tervetullutta vaihtelua ainaiseen lukemiseen. Tästä päivästä opin ainakin jauhe/vaahtosammuttimen käytön.

Ps. Noi takit oli kyllä niin tyylikkäät. Kaikki näytettiin niin huvittavilta ne päällä. Mutta koska ne oli paloturvalliset, niin kaikki survoi kiltisti omat vaatteet sinne alle, jottei tuli pääse tarttumaan omiin vaatteisiin esim. itsellä oli huppari, mutta huppuineen päivineen piiloiduin takin alle :)

Talletetut muistot

Tulipas tilattua pitkästä aikaa ihan paperikuvia. Jännä mitenkä paljon sitä räpsii nykyään kuvia, mutta sitten kuitenkin niiden teettäminen paperikuviksi unohtuu. Toisaalta nykyään räpsii niin paljonkin turhia kuvia, mistä nyt ei kaipaakaan paperisia muistoja, mutta joukkoon mahtuu myös helmiä, joista olisi kiva olla muisto myöhemminkin.

Nyt sain Ifolorilta niin hyvän tarjouksen, että siihen oli kyllä pakko tarttua. 50 valokuvaa alle 3€, eli postikulujen hinnalla. Niinpä pistin kuvat tilaukseen. Paljon jäi vielä tilattavia kuvia, mutta näistä on hyvä lähteä. Nykyään sitä on tullut tilattua kuvista mangneetteja, mukeja, kalentereita, keittokirjoja, canvastauluja sekä julisteita, mutta nämä perusvalokuvat ovat jääneet kokonaan. Jospa nyt parantaisi tapansa ja muistaisi aina välillä tilata kuviakin, etenkin jos tulee hyviä tarjouksia vastaan :)

Kevättä kohti

Hyvää maaliskuun ensimmäistä! Vielä pitäisi mennä täyttä höyryä talvessa, vaan ulos kun katsoo niin eipäs näytä siltä. Lumesta ei ole paljoa enää jäljellä. Viime vuonna lumen jättöpaikalla sijaitsi valtava lumivuori ja nyt siellä on  vaan pari pienempää vuoren alkua, jotka luultavasti sulavat pian pois. Viime vuonna iso lumivuori nökötti vielä juhannuksenkin aikoihin paikoillaan.

Nyt täällä ruoho jo meinaa vihertää sammaleista puhumattakaan. Joutsenia näimme taivaalla Onnin kanssa eilen lenkillä , joten nekin ovat tainneet mennä sekaisin tästä kaikesta. Luonto on kyllä se, joka tässä kaikessa sekamelskassa eniten säälittää. Linnut kosiskelevat kovaa vauhtia ja toiset ovat jo hautomassa muniaan. Puut puskevat silmuja, vaikkei vielä olisi niidenkään aika. Jouluna jo pajuissa oli pörröisiä pajunkissoja, vaikka vasta kuukauden päästä koittaa pääsiäinen. Puhumattakaan saimaannorppien kuuteista, joiden pitäisi kohta syntyä eikä niille ole lunta. On ennustettu, että puolet saattavat selvitä hengissä tästä "talvesta". Sydän särkyy, kun vain ajattelen niitä pieniä poloisia.

Jos kaikkea tätä ei oteta huomioon, niin toki nautin kasvavasta valon määrästä. Olen aamuisin paljon pirteämpi, niinkuin varmaan me kaikki. Mutta vaikka ulkona olisi harmaa sää, niin olo tuntuu silti paljon pirteämmältä. Ulkona haisee jo keväältä, eikä harmaus sitä pilaa. Linnut laulavat kilpaa ja oravat kisailevat puissa. Aamulenkit Onnin kanssa ovat kyllä päivän parhaat lenkit. Monesti talvisin ne ovat yhtä tuskaa, mutta nyt niistä nauttii joka aamu, varsinkin jos ei ole kiire kouluun.