Kaikki ovat varmasti jo kuulleet ihmeellisestä Bobista ja hänen omistajastaan Jamesista. Itse sain joululahjaksi kauan himoitsemani kirjan -Katukatti Bob, kissa joka muutti elämäni. Luin kirjan joululomallani, ja se oli ihanan leppoisaa lukemista. Kirjan on kirjoittanut Bobin omistaja James Bowen, joka kertoo kirjassa hänen ja Bobin elämästään; miten he tapasivat ja millaista elämä kaduilla on. Kirjasta jäi todella hyvä mieli ja lopussa sitä ei olisi malttanut päästää käsistään. Kirjan loputtua olo oli haikea ja Bobia jäi selvästi ikävä. Kun kuulin, että kirjasta tulee jatko-osa pistin sen heti varaukseen. Nyt vihdoin sain käsiini tuon jatko-osan Bobin maailma. Kirja on yhtä lailla hyväntuulista luettavaa ja kuten edellinenkin kirja, sen lukee aivan liian äkkiä. Näitä lisää!
Bobin ja Jamesin elämä on kuin tuhkimotarina siitä miten he kaduilta ovat päätyneet kuuluisiksi ympäri maailmaa. Heillä on tällä hetkellä aika hyvä hypetys meneillään :) Mielestäni on hienoa, että nyt kun he saavat näkyvyyttä James ja Bob käyttävät kuuluisuuttaan hyödyksi mainostamalla muun muassa eläinjärjestöjä. Olen itse seurannut heidän tarinaansa myös esimerkiksi facebookissa ja näyttäisi siltä, että Bob ja James ovat perustamassa kissakahvilaa saamiensa lahjoitusten voimin. Suomessakin kissakahviloita löytyy jo Tampereelta kissakahvila Purnauskis sekä Raisiolta kissakahvila Kattila. Helsinkiinkin on ollut kovasti suunnitteilla kissakahvila, mutta paikan saanti on ilmeisesti tuottanut hieman ongelmia.
Omasta kirjahyllystäni löytyy Bobin lisäksi toistakin sankarikissaa käsittelevä kirja. Nimittäin hoivokodin kissa Oscar. Lääkäri David Dosa on kirjoittanut kirjan Oscr- nimisestä kirjasta, joka asuu muistisairaiden vanhusten hoivakodissa. Kissa tuo lohtua ja seuraa muistisairaille. Lisäksi Oscarilla on kyky havaita, kun joku vanhuksista on kuolemaisillaan, jolloin ilmestyy hänen sänkyynsä. Oscarin tarina on todella hyvä ja itse tykkäsin lukea koska, kirja käsitteli myös näitä muistisairaita vanhuksia sekä eläinten roolia vanhusten hoidossa, joka itseäni erityisesti kiinnostaa. Kirja ei aiheen vuoksi ole ehkä yhtä kevyttä luettavaa kuin Bobin kirjat, mutta mielestäni kuolemasta ja vanhenemisesta kaikkien olisi hyvä lukea. Koska kirja lähestyy kuolemaa kissan avulla tekee se aiheesta asteen verran kevyempää :)
Jokaisella kätevällä emännällähän kuuluu olla ompelukone, jolla on hyvä kätevästi surauttaa kaikkea tarpeellista. Tälläkin kätevällä emännällä semmoinen kaapistä löytyy, mutta jotenkin sitä ompelukonetta ei ole niin kätevä sieltä kaapista kaivaa. Tai ainakin niin sitä tulee ajateltua. Itse ompelu kävi oikein näppärästi, ainoa ongelma oli nämä pienet apurit, jotka silmä kovana halusivat kokoajan seurata ja päästä itse tutkimaan kaikkea mitä jännää minä tein.
Kyllästyin katselemaan karvapoikien vanhaa, kulahtanutta ja rikkinäistä tyynyä, vaikka se niin rakas onkin. Ompelin tyynyn alunperin itselleni lähes kymmenen vuotta sitten omaan ensimmäiseen kotiini. Onnin tultua annoin sen Onnille nukkumapaikaksi. Nykyään siinä vuorottelevat kaikki kolme pikku miestä. Tyyny on niin rakas, että toisinaan siitä on niin kova kilpailu, että joku saa tassusta. Vaikka tyyny rakas onkin, niin nyt se on jo tullut tiensä päähän ja korkea aika päästää se eläkkeelle ja vaihtaa uudenpaan.
Olin jo monesti katsellut kaupoissa valmiita lemmikkipetejä, mutta vaikka ne niin hienoja ja yleensä kalliita ovatkin niin niiden ongelmana on se, että ne on kiinteitä. Meidän kissat kun tykkää päästä tyynyliinan sisään unille, kuin peiton alle :) Niinpä piti tekaista itse uusi tyyny pojille. Kävin tarjoustalosta ostamassa uuden ison tyynyn, hintaa päälle 7 euroa. Uffilta löysin Anttilan vanhan verhon hintaan 3 euroa. Näistä syntyi yhdessä oikein mukava tyyny, joka sopii väriltään passelisti makkarin vaaleanpunaiseen teemaan. Ja oikein makoisia unia siinä on jo otettukin.
Viime sunnuntaina tuli messuiltua jälleen kerran.Pitkästä aikaa niin, etten ollut itse töissä laisinkaan. Tällä kertaa saman katon alla oli PetExpo, Kädentaito, Lapsimessut, ModelExpo sekä OutletExpo. Lähinnä Petexpo, kädentaito sekä Outlet olivat niitä, jotka itseäni kiinnosti.
Kissoja oli jälleen paljon näytillä. Toiset olivat niinkin rentoina, että makasivat pöydällä lapun kera, jossa luki teksti "saa silittää". Jos ei jo ennen messuja ollut kissavauvakuume, niin viimeistään tuolta messuilta semmoisen mukaansa saa. Ainoa ongelma taitaisikin olla se rodun valitseminen. Haluaisin itselleni ragdollin, maine coonin, norjalaisen metsäkissan, ocicatin, bengalin, pyhän birman, sekä bixie bobin, vaikkakin niitä ei meillä Suomessa taida vielä olla laisinkaan. Puhumattakaan siitä, että haluaisin paljon kodittomia löytökissoja ympäri maailmaa <3 Ehkä pitäisi alkaa haaveilemaan lottovoitostakin, että saisi sellaisen kodin minne nuo kaikki kissat mahtuisi ja millä ne sitten ruokkisi :)
Kissat ovat kaikki todella suloisia, mutta itse tykkään nimenomaan kissoista, joilla on pyöreä naama. Laihat kuikelokissat eivät sytytä niin kovasti, kun pyöreäposkiset misut. Kissojen lisäksi paikalla ihastutti mm. siilit, fretit sekä karvattomat koirat. Nakukoirat oli aika hauskan näköisiä. Kotiin lähti viemisiksi pussillinen käsintehtyjä karjalanpiirakoita. Näistä on tullut kyllä ihan vakkarimessuostos. Super hyviä!
Huomasin, että kirjoista ei ole tullut kirjoitettua aikoihin mitään. Ihan hirveästi ylipäätään en ole täällä kirjoista puhunutkaan, mutta nyt on tulossa selkeä muutos tähän asiaan, sillä olen ehtinyt koulukirjojen ohessa lukea paljon kaikkea kivaa, joten niistä tulossa juttuja.
Joku aika sitten ilmestyi ihana kirja nimeltään Mummoillen. Itse olin pistänyt kirjan kirjastoon varaukseen jo ennen sen julkaisemista, joten sain sen käsiini aika pian. Kirja on suunnattu kaikille ihmisille, jotka kokevat olevansa hengeltään mummoja. Kuten kirjassakin sanotaan, ei tarvitse olla itse mummo, tai edes nainen ollakseen henkinen mummo, sillä mummous on myös mielentila. Itse ainakin koen olevani juurikin tälläinen henkinen mummo. Mummoillen- kirja on Henna-Kaisa Sivosenesikoisteos ja itse ainakin jään odottamaan mitä kivaa Henna-Kaisa seuraavaksi keksii :)
Mummoillen-kirja käsittelee laajasti mummoiluun liittyviä aiheita. Siitä löytyy niin ruuanlaittoon, puutarhanhoitoon, ompelemiseen, sisutamiseen, sienestykseen yms. ohjeita ja ideoita. Juurikin sellainen hyvän mielen kirja, johon oli mukava tarttua työpäivän jälkeen ja uppoutua kokonaan. Kirja on täynnä ihania tunnelmallisia kuvia. Kirjassa
on myös paljon tarinoita oikeista mummoista ja väistämättä sitä tulee
ajatelleeksi myös omia mummojaan. Mietin mitä kaikkea olen heidän
kanssaan pienenä touhunnut ja miten paljon he ovat omalla esimerkillään
vaikuttanut omaan elämääni ja maailmankuvaani. Esimerkiksi viihdyin
pienenä paljon mummin ja papan mukana kasvimaalla ja olimme muutenkin
paljon luonnossa samoilemassa ja sienestämässä sekä marjastamassa. Mummi
laittoi hyvää ruokaa ja yhdessä leivoimme paljon. Varmasi nämä lapsena
saadut hyvät muistot ja kokemukset ovat yksi syy miksi minustakin on
tullut puutarhuri sekä leipuri-kondiittori.
"Mummoilu on elämän pienten ja isojen valintojen tekemistä isoäitien tyyliin. Oppia siitä, miten voisimme toteuttaa mummoilta perittyjä taitoja ja arvoja omassa elämässämme. Kohtuudella, sisukkuudella ja suurella sydämellä." Henna-Kaisa Sivosen Mummoillen-kirja
Tämä kirja sopi hyvin tähän samaan saumaan, kun olen ollut harjoittelussa kotihoidossa. Olen päässyt tutustumaan kymmeniin mummoihin ja siinä sivussa muutamaan ukkiin ja heidän ihaniin koteihinsa. Koen olevani etuoikeutettu, kun olen päässyt tutustumaan heidän ihaniin koteihinsa ja nähnyt miten he elävät. Ihana, että edes pienen hetken olen pystynyt auttamaan näitä suloisia mummoja.
Mummoillen- kirjassa neuvotaan hyvin kuinka valurauta pannua hoidetaan. Täytyykin kaivaa oma ruostunut pannu ja pistää se näiden ohjeiden avulla kuntoon :)
Maanantaina oli pääsiäspyhien ainoa kaunis päivä, joten siitä piti ottaakin sitten kaikki ilo irti. Saatiin kuningasidea ja keksittiin lähteä nauttimaan ulkoilmasta koirapuistoon. Seuraksi saatiin Onnin hyvä kaveri, naapurin Wäinö.
Alkuksi puistossa ei ollut ketään muita, mutta hetken päästä puisto täyttyi koirista. Onnilla on hassu tapa jäädä minun lähelleni pyörimään, jos puistossa on paljon muita koiria. Silloin se tyytyy katselemaan toisia koiria, tai paimenkoiran tapaan paimentamaan laumaansa.
Vihdoin kuin koirat alkoivat puistosta kaikkoamaan uskalsi Onnikin liittyä toisten koirien rientoihin. Puistoon oli tullut toinenkin corgi herra, nimeltään Boris. Näillä kolmella maastomakkaralla; Boriksella, Onnilla ja Wäinöllä olikin kivat leikit kolmestaan, toisten koirien hävittyä.
Pääsiäinen alkaa vedellä viimeisiään. Emme ole kamalasti jaksaneet stressata tekemisistä, ollaan vain oltu ja tehty mitä milloinkin tekee mieli. Otettu päiväunia, katsottu tallennuksia, lenkkeilty, tehty koulutehtäviä, luettu, surffailtu netissä, käyty ravintolassa, nähty kavereita ja hieman sukuloitu. Yläkuvan pienet pääsiäispatukat on ehdoton must pääsiäsenä, sillä niissä on niin suloiset kuvat. Melkein ei raski niitä syödäkään, melkeen siis :) Maljakossa olevat oksat ovat puhjenneet kukkaan sopivasti pääsiäsen aikana ja oksat ovat saaneet munia oksilleen. Hieman arvelutti mitä kissat niistä tykkäävät ja pari munaa oksista onkin jo hävinnyt teille tietämättömille.
Sää on vaihdellut lumisateesta ihanaan auringon paisteeseen. Tänä aamuna oltiin Onnin kanssa jo seitsemän jälkeen metsässä aamulenkillä. Kukaan muu ei ollut sinne vielä eksynyt siihen aikaan, joten saatiin nauttia ihanasta auringosta ja metsästä ihan kahdestaan. Nyt kun puut ja pensaat ovat vielä nakuina olemme löytäneet metsästä paljon uusia raunioita, kun lehdet eivät ole niitä peittämässä. Tänään käytiin tutkimassa yksi niistä.
Eilen ohjelmassa oli herkkuruokaa Amarillossa kaverin kanssa ja sen jälkeen suunnattiin vielä leffaan katsomaan ihana Cinderella. Ihanan tyttömäistä ja siirappista. Täydellinen tyttöjen ilta. Oli kyllä kiva päästä pitkästä aikaa juoruilemaan ihan kunnolla, vaikka vasta perjantaina oltiinkin nähty. Cinderella elokuvan pääosan esittää ihana Lily James, joka itselleni on tuttu jo Dawnton Abbeystä. Samoin kuin myös Cinderellan kaameaa sisarpuolta esittävä Sophie McShera. Elokuva on saanut hyvät arvostelut ja itsekin pidin kovasti puvustuksesta, ihanista maisemista, Tuhkimon kodista ja tietysti niistä Tuhkimon eläinystävistä sekä kauniista lauluista, unohtamatta tietenkään komeaa prinssiä! Ihan itseäkin laulatti, kun elokuvasta poistui :) Tämä on kyllä juuri sellainen hyvänolon elokuva.
In a perfect storybook, the world is brave and good
A hero takes your hand, a sweet love will follow - Strong - from Cinderella
Alkuperäinen Disneyn Tuhkimo on yksi ensimmäisistä Disneyn elokuvista mitä minä muistan, joten se on minulle hyvin rakas. Siitäkin huolimatta tämä hieman uudistettu ja eloon herätetty versio teki minusta oikeutta vanhalla kunnon Tuhkimolle. Elokuvan sanoma kuuluukin "Have courage and be kind". Tästä pääsee kuuntelemaan yhden elokuvan ihanista lauluista Lavender´s Blue:
Jos pitäisi valita yksi ruoka mikä on ylitse muiden, tai mitä söisi viimeisellä aterialla, niin vastaisin hetkeäkään miettimättä, että äidin tekemät jauhemaksapihvit muussilla ja paistetulla sipulilla. Niitä ei vaan voita mikään. Koska nyt vietän pääsiäistä ensimmäistä kertaa elämässäni yksin päätin tarttua härkää sarvista ja kokeilla valmistaa itselleni kyseisiä herkkuja. Ei haittaisi, jos koe epäonnistuisi, sillä ei olisi muita syömässä kuin minä.
Olen kirjoittanut äidin maksapihvien ohjeen jo kauan sitten reseptivihkooni. Se on aloitettu 1997, ja jauhemaksapihvien ohje on jo heti ensimmäisillä sivuilla, mikä kertoo siitä, miten suurta herkkua ne ovat olleet jo minun ollessani kymmenen vuotias. Pitkään piti tuota ohjetta hillota ennenkuin uskalsin siihen itse tarttua. Suurin este pihvien teolle on ollut itse maksa, olen kammonnut siihen koskemista ja ylipäätään sisäelimiä. Oli kyllä tyhmää odottaa näinkin kauan, sillä pihvien teko on tosi siistiä ja simppeliä eikä maksaan tarvinnut koskea kertaakaan.
Ensin raastoin pari perunaa, yhden omenan ja pari sipulia kulhoon. Lopuksi sekoitin raasteiden sekaan maksan ja maustoin. Sitten vain pannu kuumaksi ja pihvejä paistelemaan. Samaan aikaan valmistin perunamuussin ja kuullotin sipulit. Aikamoista häsellystä pieneen keittiöön. Mitään kovin isompaa ateriaa siellä ei kyllä sitten voikaan kokkailla. Mutta lopputulos oli kaiken häsellyksen arvoista, niin että varmasti teen vielä monta kertaa tätä! Herkullisen ruuan lisäksi kotiin levisi ihana maksan tuoksu. Nam! Maksa ei edes ollut kallista, joten pihvit ovat aika edullista ruokaa :)
Ompas sulla upea toi muna! Tänä pääsiäisenä kauppaan ilmestyi mahtavia isoja Rähinä-pääsiäismunia. Ikuisena Rähinä fanina oli pakko mennä heti ostamaan yksi muna, vaikka pääsiäiseen oli melkein kuukausi vielä. Toisen Rähinä munan sain äidiltä. Täytyy sanoa, että aivan loistavia :) Suklaa on hyvää eikä yllätykset sisällä ole mitään ärsyttäviä miljoonasta palasta kasattavia härveleitä, vaan siirtotatuointeja tai avaimenperiä.
Toiset munat, joita tänä pääsiäisenä olen maistellut ovat Lindt- täytemunia. Rakastan heidän suklaataan, joten ajattelin nämä nähdessäni, että ihan pakko on päästä näitäkin testaamaan. Ja hyviähän nämä olivat, vaan ehkä turhan makeita omaan makuun. Toisaalta yksi muna vei helposti makeanhimon, joten tämä sikspäkki kestää pitkään. Niitä tavallisia pieniä suklaamunia ei ole tullut tänä pääsiäisenä syötyä yhtäkään, enkä usko että tullaan syömäänkään. Eiköhän nämä riitä täksi pääsiäiseksi. Ei muuta kun Suut makiaksi!
Pääsiäinen tuntuu koputtelevan ovelle tänä vuonna älyttömän nopeaan. Ehkä osansa siitä aiheuttaa tuo samaan aikaan oleva harjoittelu, jonka vuoksi päivät häviävät kuin itsestään. Tänä vuonna päätin viettää pääsiäisen itsekseni, tai niin itsekseen kuin tämän ukkolauman kanssa vain pystyy. Tällä kertaa en lähde reissuun yhtään minnekään vaan otan aikaa itselleni ja omille jutuilleni. Luen, teen koulutehtäviä ja katselen tallenuksia sekä Netflixiä. Tarkoitus oli käydä leffassakin, joten en usko, että tylsää ehtii tulla. Ruuastakaan en stressaa, vaan teen juuri sellaista mitä huvittaa, vaikkei se ehkä pääsiäisruokaa olisikaan :)
Pääsiäistä ollaan täällä poikien kanssa laitettu ihan itseämme varten. Noitia ei viime sunnuntaina täällä meilläpäin näkynyt pajunkissojen kanssa, eikä myöskään itse olla pellolta niitä matkaan napattu. Pajunkissat korvattiin tänä vuonna ihan vain sekalaisilla oksilla. Niiden lehtien puhkeamista on kiva seurata, ja katsella millaisia lehtiä niistä syntyykään. Rairuohoa on istutettu alkuviikosta vanhaan Arabian kuppiin sekä munan kuoriin. Nyt vain ihmetellään itääkö ne laisinkaan.
Uusimassa Unelmien talo& koti- lehdessä sekä Kotivinkissä oli paljon keväisiä vinkkejä. Tässä pari omaa lemppari-ideaani :)Hauska idea nuo munankuoret tulppaaneissa. Todella herkkä asetelma. Ja tuo vanha sankko munilla olisi ihana vaikka tuolla parvekkeella. Ja joku kana siihen munia vartioimaan. Molemmat yksinkertaisia ja helposti toteutettavissa olevia ideoita.
Unelmien talo&koti
Kotivinkki
Huominen päivä enää harjoittelua ja sitten alkaa neljän päivän
pääsiäisloma! Kohta sitä ollaan jo lomalla, joten mukavaa päivää!
