Viimeisiä rauhallisia päiviä vietellään. Maanantaina on tarkoitus mennä Plantageniin pariksi tunniksi töihin ja muuttoasioita on vielä ensi viikolla hoidettavana. Sen lisäksi, että pitäisi aloittaa myös hullu pakkaaminen. Tänään kävin piipahtamassa kellarissa ja kannoin sieltäkin roinaa Pelasturarmeijalle niin paljon kun vaan yhdellä kertaa mukaan sain. Miehekkeellä on töissä isot juhlat, joten saan viettää koko illan poikien kanssa itsekseen. Päätin vihdoin mennä katsomaan Anna Kareninan, joka on ollut must see- listalla jo aika pitkään. Jostain kumman syystä Anna Karenina on jäänyt ihan kokonaan pimentoon, vaikka muuten olen ahminut tuon ajan kirjoja. Nyt siis taas itsekseen leffaan, pitää käyttää tilanteet hyödyksi, kun on vielä mahdollisuus :)
kuvat
Anna Kareninasta minulla ei ollut minkäänlaista ennakkokäsityksiä/odotuksia. Trailerin olin nähnyt ja se vaikutti hyvältä. Tällä kertaa täytyy todeta, että traileri vaikutti paremmalta kun itse leffa. Odotin saavani näyttävän rakkauselokuvan. Mutta voihan Anna melkeen nukahdin yhdessä kohtaa. Minun makuun ihan liian taiteellinen. En osannut yhtään odottaa, ettei elokuva olisi kuvattu kuin tavallista elokuvaa, siis että tarina menee normaalisti eteenpäin :D Tässä elokuvassa about puolet tapahtui teatterin lavasteissa ja puolet oli teatterin ulkopuolella olevaa tarinaa, kuitenkin niin että tarina siis pysyy yhtenä pötkönä kasassa. Kuulostaa hassulta, mutta elokuvassakin tuntui hassulta kun lavasteet ja tilanteet hyppeli silmissä ja oltiinkin kulisseissa. Liian epämääräistä minulle. Kirjan voisin joskus lukea, luulenpa että voisin pitää siitä paljon enemmän. Koska elokuvan kerronta oli mitä oli, päätin kuitenkin nauttia mahtavasta puvustuksesta sillä se oli ihan huippua! Ne kaikki puvut ja kampaukset <3 Lisäksi kaikki tanssikohtaukset oli super hienoa katsottavaa. Varmasti joku hetki mennyt niitä harjoitellessa. Koska omia lapsia ei ole, niin äidin rakkauteen ja lapsen menetykseen ei löydy omakohtaisia kokemuksia, joten eniten elokuvassa kirpas kuitenkin se hetki kun kreivi Vronskin, joutuu ampumaan oman rakkaan hevosensa tapaturman vuoksi. Kosketti <3
Jotta illasta ei puuttuisi minun maun mukaista rakkautta, taidan siirtyä telkkarin ääreen katsomaan unelmien poikamiestä ja nauttimaan uutta Fosters Radleriä :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti