tiistai 21. heinäkuuta 2015

Herapannari

Innostun erityisen paljon, kun keksin tai löydän ideoita miten käyttää tähteitä. Inhottaa jos pitää hyvää ruokaa heittää pois. Kotijuuston teon olen keksinyt tämän kesän aikana ja juuston teosta jää aina paljon heraa. Heran olen marttahengessä säilönyt pulloissa pakkaseen talteen ja sitä on ehtinyt kertyä sinne jo useampi pullo. Niinpä innostuin, kun törmäsin Gastronaatti-kirjan herapannukakku reseptiin, johon saisin käytettyä tätä heraa. 

Oikein sopivasti oli myös vieraita tulossa, joten ehdin töiden jälkeen pyöräyttää herapannaritaikinan. Taikina on siitä erikoinen, että maito korvataan siis kokonaan heralla eikä taikinaan tule yhtään sokeria. Lisäksi munaa tuli omasta mielestäni aika paljon (5klp). Vasta paistettuna pannari maistui mielestäni turhan paljon munalta, mutta onneksi kermavaahto ja hillon maku peitti hyvin munan maun. Seuraavaan päivään mennessä maut olivat jo tasaantuneet ja pannari maistui omaan makuunikin jo sopivalta :) Yleensä olen tottonut siihen, että pannariin syntyy uunissa kumpareita, mutta tähän pannariin niitä ei syntynyt. Koko pelti oli tasaisen paksua, mikä aluksi tuntui oudolta, mutta siihenkin tottui. Löysin Gastronaatti-kirjan CDON.COMin alesta -50%, joten pistin kirjan heti tilaukseen :) Saa nähdä, joko saan tällä viikolla oman Gastronaatti-kirjan käsiini.



Satu Koiviston Gastronaatti- kirjan Maailman paras herapannari

12 dl heraa
5 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
75 g sulaa margariinia
(kardemummaa)

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja jätä turpoamaan puoleksi tunniksi. Itse lisäsin taikinaan kardemummaa, vaikka alkuperäiseen ohjeeseen se ei kuulu. Paista 200 asteessa reilu puolituntia. 

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Ihana viikonloppu

 

Tämä hauska kuva löytyy meidän jääkaapin ovesta. Se on mielestäni mahtava :) Tämä viikonloppu on ollut täynnä kaikkea kivaa tekemistä, mutta myös oikein rentouttava ja akkuja lataava. Kyllä nyt jaksaa huomenna taas herätä aamulla töihin, kun on saanut vietää näin kivan viikonlopun. 
 

Eilen pääsimme kahvittelemaan vihdoinkin Helsingin kissakahvilaan. Sinne olin jo viikko sitten varannut liput meille, kun kahvilan varauslista aukesi. Kahvilaan ei pääse ilman varausta, joten kannattaa pistää varaus menemään heti kun tietää milloin haluaisi mennä :) Itse menen  varmasti vielä toistekin. Illalla suuntasimme vielä Iguanaan syömään herkulliset fajitakset. Oli namia ja maha tuli niin täyteen! Täysillä mahoilla olikin hyvä huojua vielä Tennariin elokuviin. Illan elokuva oli Ted 2, oikein hauska pläjäys, vaikka arvostelut eivät ole olleet kovin kaksiset. Mutta omasta mielestäni jatko-osaksi ihan passeli, sai ainakin nauraa paljon :)
 

Sunnuntaiaamu ja koko sunnuntai on kulunut ihanan verkkaisesti. Jazzin kanssa ollaan pötkötelty pitkin aamua sängyssä kirjojen kanssa. Nyt saatiin viimein Meri-Tuulin Mökin keittokirjakin luettua. Tykkäsin erityisesti siitä, että jokaisen reseptin alussa oli tarinaa kyseisestä ruuasta. Niitä on niin kiva lukea. Kirjassa oli kyllä paljon hyviä reseptejä, jotka saivat veden kielelle kuten; sataykanavartaat, lohinyytit, hirvipullat jallukastikkeella sekä maitovanukaspiirakka.
 

Muussin jämistä saatiin leivottua kaksi pellillistä perunalepuskoja. Tuli taas niin hyviä! Paras tapa hyödyntää tähteet :) Ei olla näitäkään aikoihin tehty, kun harvemmin tulee tehtyä niin paljon muussia, että sitä jäisi yli ja kesällä muussin sijasta tulee syötyä tietenkin uusia perunoita.
 

torstai 16. heinäkuuta 2015

Matalapainetta


Tänään on ukkostanut ja satanut rankasti. Ilmassa on selvästi matalapainetta. Väsymys on seurannut aamusta lähtien, eikä haukotukset ole tahtoneet kadota millään päivän aikana. Karvakorvatkin ovat vaikuttaneet nuutuneilta. Viikko on muutenkin tuntunut jostain syystä erityisen raskaalta, mutta kuitenkin huomaan tänään olevan jo torstai ja tavallaan viikko onkin mennyt aivan käsittämättömän nopeasti jälleen ohi. Heinäkuukin alkaa olla puolessa välissä. Viikonloppuna on tiedossa kaikkea kivaa, kuten kissakahvilassa vierailu, meksikolaista ruokaa sekä leffa-ilta. En millään malttaisi odottamaan :)Tulispa jo viikonloppu!

Onni roikale löytyy toisinaan sohvalta lötköämästä, vaikka perjaatteessa kesällä sohvalle on punkkien takia porttikielto. Mutta miten noita nappisilmien tuijotusta voi olla vastustamatta :) 

Sunnuntaina paistettiin pitkästä aikaa pataleipää, viimeksi vissiin yli vuosi sitten. Oli taas niin Namia! Pitää alkaa ehdottomasti taas leipomaan pataleipää viikonloppuisin, kun se on niin näppärää. Saa sitten aamupaloilla nauttia ihanasta rapeasta itseleivotusta leivästä. 

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Omaa aikaa

 
 
Töissä ollessa sitä osaa arvostaa omaa aikaa eri lailla, kuin lomalla, jolloin aikaa on ihan eri tavalla. Töiden jälkeen iltaisin ei hirveästi mitään erikoisuuksia ehdi/jaksa tehdä. Jos töistä pääsee viiden aikaan on puoli kuuden aikaan kotona. Kello on lähemmäs puolta seitsemää kun koirat ja kissat on hoidettu. Sitten jotain evästä itselle kun maha jo kurnii. Sen jälkeen yleensä tulee vain istuttua koneella/ katsottua televisiota tai lueskeltua. Yleensä mihinkään kovin kummoiseen ei riitä kiinnostus siinä vaiheessa. Vielä jos pitää käydä kaupassa töiden jälkeen ja valmistaa ruokaa kotiin tai töihin, on energiaa vieläkin vähemmän. 

Niimpä olin aika innoissani tästä viikonlopusta, johon en ollut suunnitellut mitään varsinaista ohjelmaa. Ainoastaan aikaa itselleni ja karvakorville. Saisin nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Ottaa vielä päikkäreitä jos huvittaa ja tehdä tasan niitä asioita mitä itse haluan. Kauniit kukat piristävät niin arkena, kuin viikonloppunakin. Omat lempparit ovat ehdottomasti pionit <3 Kesällä tulee useasti kerättyä pellon reunasta luonnonkukkia maljakkoon. Ihania ovat, mutta eivät kestä yhtä hyvin.

Viikonloppu alkoi hyvällä aamiaisella, jonka jälkeen kuurasin koko talon ja pesin useamman koneellisen pyykkiä. Suoritin heti viikonlopun alussa nämä pakolliset ei-niin-kivat-hommat pois alta, jotta voisin loppuajan tehdä niitä kivoja juttuja sitten. Seuraavaksi suuntasinkin kirppistelemään. Mukaan tarttui Kaari Utrion Pirkkalan pyhät pihlajat 80 sentillä. Tähän kirjaan en ollut aikaisemmin törmännyt missään, joten pakkohan se oli mukaan napata. Lisäksi löysin hauskat perhoskorvikset 0,50 sentillä. Kukkaro ei siis tällä reissulla kovin paljoa keventynyt, mutta olo oli kuin voittajalla näin hienojen löytöjen jälkeen :) 

 

Viikonloppuun kuuluu toki hyvien kirjojen lueskelu. Nyt luettavien kirjojen pinossani on vain keittokirjoja, joten keittiöstä ei pitäisi inspiraatio ihan heti kadota. Jostain sattuman syystä kaikki varaamani kirjat tulivat yhdellä kertaa, vaikka olen varaillut niitä pitkin kevättä. Nyt siis luetaan ahkerasti näitä ja inspiroidutaan. Meri-Tuulin kirja on ainoa, jota en ole ehtinyt avatakaan, muut vaikuttavat tähän mennessä lupaavilta :) Erityinen suosikki näistä on Satu Koiviston Gastronaatti-kirja, sitä olenkin odotellut näistä kaikista pisimpään. Monia reseptejä tekisi mieli kokeilla ja kuvat sekä sivut ovat aivan ihania. Tämä kun tulisi jossain edullisesti vastaan, niin varmasti ottaisin omaan kirjahyllyyni! Henkan kirjasta testattaviksi resepteiksi nousi ainakin tiramisu sekä blinit vohveliraudalla. 

Nämä herkkukuvat ovat Gastronaatista. Jopa kanaviilokki näytti niin hyvältä, että ehkä pakko kokeilla sitäkin ensimmäistä kertaa ikinä  :) 
 
Henkan Vuoden keittokirjasta nämä:

 























Omaa aikaa minulle on myös leffassa käynti. Tykkään monesti sellaisista leffoista, mistä ihan kaikki eivät innostu. Jos en saa leffaseuraa en jätä leffaa sen vuoksi katsomatta, vaan käyn katsomassa sen yksin. Päiväleffoihin onkin kiva mennä itsekseen. Ranskalainen Belierin perhe oli tällainen elokuva, josta oiken kukaan muu ei lämmennyt. Niimpä kävin sen katsomassa itsekseni. Elokuva kertoo Belierin perheestä, jossa kaikki muut ovat kuuroja paitsi perheen tytär, joka onkin erittäin lahjakas laulaja. Kuuro perhe ei tätä ymmärrä, vaan haluaa pitää tytön maatilallaan, jossa hän on heille elintärkeä. Belierin perhe-leffa on ihanan lämminhenkinen ja lopussa itkeä vollotin, mitä aika harvoin elokuvissa teen. Nytkin koitin purra hammasta etten itkisi. Elokuva ei varsinaisesti ole musikaali, mutta siinä lauletaan paljon. Nyt viikonlopun aikana olenkin kuunnellut paljon sen kappaleita YouTubesta. Tämä soundtrack voisi olla aika hyvä!  

Tässä elokuvan viimeinen pätkä, jonka aikana ei voinut olla itkemättä. Näin leffasta irrallisena se ei ehkä vaikuta niin kummalliselta, mutta yhdistettynä elokuvaan ymmärtää sen ihanuuden <3 


lauantai 11. heinäkuuta 2015

Kissojen matkassa

Kesän kunniaksi kissapojatkin ovat päässeet tutustumaan pihaan ihan omin jaloin parvekkeelta tuijottelun sijaan. Jekku sai olla koekaniinina ja vein poitsun ensin yksin ulos. Siitähän ei mitään tahtonut tulla, Jekku alkoi heti kotioven sulkeuduttua vinkua kotiin ja pihallakaan ei meininki muuttunut. Vähän aikaa kierreltiin kahdestaan, kunnes totesin että parempi palata takaisin sisälle. Johan loppui vinkuminen! 

Seuraavalla kerralla kissat pääsivät molemmat ulos samalla kertaa ja meininki oli heti toinen. Selkeästi vähän jännitti, sillä nämä pojat eivät ole tottuneita ulkoilijoita. Alkujännityksestä kun selvisivät niin johan alkoivat linnut ja muut äänet kiinnostamaan. Ruohikko vain suhisi kun kissapojat pistivät menemään. Lopulta kotiin ei olisi millään viitsinyt mennä takaisin. 

 
Jazz taisi viihtyä ulkona tosi hyvin. Viime sunnuntain ulkoilun jälkeen se on joka ikinen päivä maukunut ulko-oven takana ja välillä jopa roikkuu kahvassa. Yhtenä iltana viikolla nappasinkin sille valjaat niskaan ja kannoin ulos. Kylläpä tykkäsi! Eikä nyt jännittänytkään yhtään niin kuin ensimmäisellä kerralla. Heti oli Jaskalla vauhti päällä. Alakerran kissakolmikko tuli parvekkeelle Jazzia moikkaamaan, siinäpä vasta oli ihmettelemistä! Ulkoilukärpänen on selvästi puraissut kissoihin, joten tänä kesänä ja syksyllä varmasti tullaan ulkoilemaan useasti :)

 

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Jäätelökesä

Kesän ajan 22.5-1.8.2015 Vanhalla Ylioppilastalolla on pop up jäätelöbaari Magnum Helsinki. Asiakas saa valita jäätelöönsä kolme lisuketta sekä kuorrutteen valko-tai maitosuklaasta. Tämän jälkeen henkilökunta koristelee asiakkaan toiveiden mukaisen jäätelön. Oma desing-jäätelö maksaa viisi euroa. Kannattaa käydä testaamassa, tämä oli hauskaa :) 

Omaan jäätelööni valitsin suklaisia kahvinpapuja, kookoslastuja sekä sokeroituja hasselpähkinöitä valkosuklaakuorutteella. Kaverin jäätelöön pääsi tummaa suklaata, mansikkaa ja hasselpähkinää. Hyviä oli molemmat! 



Jäätelöbaariin kannattaa poiketa vaikka viikoittain, sillä baarissa on viikoittain vaihtuva maku. Miltä kuulostaisi esimerkiksi karamellisoitu pekoni? Pysyviä makuja ovat mm. sokerisydämet, oreo, tortillalastut, mintturakeet, atlantin merisuola, minivaahtokarkit ja kuivatut karpalot. 

Tällä viikolla kannattaa ehdottomasti käydä syömässä jäätelöä, sillä valitsemalla ravintola Brödin kokki Kristian Vuojärven luomuksen, menee kaikki hänen jäätelöstä viikon aikana saadut voitot Hesylle, eli kodittomille eläimille.