Ikilelu

Kirjoittelin aiemmin kissojen virikkeistä, joten tasapuolisuuden nimissä ajattelin kirjoittaa tänään koirille suunnatusta virikkeestä. Koirille on vaikka minkälaisia leluja tarjolla ja ulkoiluilla saa ne väsytettyä, mutta lenkkeily ei tule kyseeseen, silloin kun itse on töissä tai koulussa yms. Lisäksi jos on samanlainen koira, kun meidän Onni, joka ei välitä leluista, niin mitä sitten avuksi? Yleensä se toki nukkuu sen ajan, kun kotoa ollaan poissa, mutta jos haluaa tarjota nukkumisen sijasta jotain vaihtelua niin tässä olisi yksi aika oiva. Nimittäin Everlasting Treat Ball. Näitä aktivointileluja on saatavina eri kokoja, riippuen siitä minkä kokoisesta koirasta on kyse. Onni sai joululahjaksi oman Treat Ballinsa, joka on kokoa M ja on tykännyt hirmuisesti.

Idea on, että kumisen aktivointilelun sisään laitetaan tuommoinen erittäin kova ja maukas herkkupala, jota koira voi imeskellä. Herkun on tarkoitus kestää pitkään. Meillä ensimmäinen Everlasting pala kesti noin viikon verran ja idean hokastuaan täyttöpalat kestivät noin kymmenen minuuttia. Corgit ovat tunnetusti aikamoisia herkkuperseitä, joten Onni nuoleskeli niin kiihkeästi, että pala muljahti ulos, jonka jälkeen onnellisena rouskutteli lopun palan menemään. Että eihän nämä nyt ihan everlastingejä ole, mutta aika hauskoja silti. Kumipallon hinta vaihtelee koosta riippuen noin kympistä kahteen kymppiin. Hintaa kahden pakkauksen vaihtokivillä on noin yhdeksän euroa, joten ei ihan edullisimpia, tosin jos koira ei ole yhtä malttamaton ja tekee välillä muutakin kun lipsuttelee kiveä niin hintakaan ei ole yhtä paha jos tuotteen kesto on pitempi :) Onni ainakin suosittelee :P

Arjen luksus

Tänään on ollut taas niitä kiireisiä päiviä, kun tuntuu että kaikki mahdolliset asiat kasautuvat. Aika ei tahdo riittää kaikkeen, ei ainakaan niin hyvin mitä itse toivoisi. Tällaisina päivinä on pientä arjen luksusta kipaista lähikiinalaiseen ja lähteä viidessä minuutissa kotiin mukana muovikassillinen höyryävän kuumaa ruokaa. Toivoisin, että meillä täälläkin olisi enemmän muita vaihtoehtoja, kuin nuo ainaiset pitseriat. Mielelläni jättäisin toisinaan sen pitsan väliin ja söisin intialaista, kiinalaista, nepalilaista yms. Nyt onneksi olin itiksen suunnalla liikenteellä, joten kävin nappaamassa päivän sapuskat matkaan. Mikä arkipäivän pelastaja! Ja tästä syödään vielä huomennakin :) Omaan kassiini yleensä lähtee joko satay-kanaa tai kanaa kung po. Suosittelen!

Vuodet vierii

Törmäsin tässä yksi päivä suloiseen pieneen corgipentuun. Siitä se ajatus sitten lähti, kun aloin miettimään omaa nakkiani. Tuntuu, että Onni on vasta hetki sitten ollut itsekin tuommoinen samanlainen pieni lurppakorva. Sitten tarkemmin pohdiskeltua huomasin, että ollaanhan me jo aika tovi yhdessä oltukin. Herrahan täyttää pian jo neljä vuotta. Ollaan ehditty muuttaa yhdessä Helsinkiin ja täälläkin jo kerran sen jälkeen. Kaikenlaista yhdessä ehditty nähdä ja kokea. 

Koiran ikähän lasketaan kertomalla ikä seitsemällä. Eli Onni täyttäisi ihmisen iässä 4x7 = 28 vuotta. Näin ollen se on juuri nyt suurin piirtein minun kanssa samanikäinen. Aika hurja ajatus! Vastahan se oli ihan pieni napero ja nyt se on saanut minut kiinni ja molemmat aletaan olla aikuistumisen kynnyksellä. Kohta minun rakas pentuni jo menee iässä minunkin ohi. Toivottavasti meillä on yhdessä vielä monta monituista ihanaa vuotta edessä <3

Kolme tärkeää tuntia

Tänään ohjelmassa oli kummimummoilua. Olimme edellisellä kerralla saaneet varattua ajan hammaslääkärille kummimummoni kanssa, joten tänään ohjelmassa oli aina niin ihanaa hammaslääkärissä käyntiä sekä pankkiasioiden hoitamista. Kumman paljon mukavempaa oli mennä hammaslääkäriin, kun tiesi ettei tarvinnut itse mennä omia hampaita sinne esittelemään. Puolisen tuntia sain aulassa odotella, mutta olin onneksi varustautunut tenttikirjoilla, joten aika ei päässyt käymään pitkäksi. Hammaslääkärin jälkeen vielä pankkiin ja sitten vein mummon turvallisesti Käpyrinteelle takaisin. Aikaa meillä kului tähän kaikkeen kolmisen tuntia. Aika meni todella nopeasti eikä kelloa tarvinnut pahemmin vilkuilla. Mielestäni tämmöistä tämän kummitoiminnan pitäisikin olla. Autetaan tarpeellisissa arkiaskareissa, joita muuten olisi aika vaikea toteuttaa. Toki tärkeää on edelleen myös pelkkä juttukaverinrooli, mutta toisille vilkkaamille mummoille palvelutalosta ulos pääsy on se viikon kohokohta. Ja sen kautta tuleva itsenäisyys ja omista asioista huolehtiminen on erittäin tärkeää. 

Törmäsin tähän kuvaan ja näyttää ihan siltä kun meidän murut olisivat päättäneet lähteä kahdestaan reissuun. Aikamoisia spurguja. Mutta söpöjä sellaisia <3

Kuva Pinterest

Rakas Kruunuvuori

Oli aika palata taas Kruunuvuorelle. Tarkistaa tilanne ja katsoa mitä "talvi" oli saanut siellä aikaan. Vein Riinan Kruunuvuorelle ensimmäistä kertaa. Paljon ei ollut enää lunta, en tiedä oliko paljoa ollut koko talvena. Lähdettiin matkaan hyvissä ajoin aamulla ja käytiin matkalla ostamassa evästä, niinkuin kunnon retkellä kuuluu ollakin. Kotona olin pakannut reppuun termarillisen kuumaa teetä.

Päivä oli mitä ihanin. Aurinko paistoi ja näimme joutsenia. Sää suosi seikkailijoita. Kruunuvuoren lumo ei ollut kadonnut minnekään talven aikana, vaan oli yhtä lumoava kuin ennenkin. Ihastelimme korkealta kalliolta maisemia ja mietimme miten voimmekin olla niin lähellä kaikkea, mutta silti omassa kuplassamme. Se on Se Jokin, mikä Kruunuvuoressa minua viehättää. Se on minun henkireikäni täällä. Lempipaikka koko Helsingissä. Kotoa olen siellä alle tunnissa, ja se on kuin olisin toisessa maailmassa. Kuin mökille menisi. Aika pysähtyy, voi hengittää puhdasta raikasta ilmaa ja olla stressaamatta mistään. En tiedä johtuuko se autioista taloista vai mistä, mutta ajankäsitys siellä katoaa täysin. Nytkin samoilimme Kruunuvuorella kolme tuntia, mikä siellä menee oikeastaan joka kerta kun kiertää talot läpi, eikä aika edes tuntunut pitkältä. Talvi ei ollut pahemmin pilannut paikkoja, mutta syksyllä mellastaneet syysmyrskyt olivat kyllä saaneet kaadettua aikamoisen kasan puita Kruunuvuoren alueella. Voi olla aika pelottava paikka myrskyisellä säällä.

Virikettä kissoille

kuva

Paljon on puhuttu siitä, miten lemmikit ovat pikiä päiviä kotona itsekseen. Toiset lemmikit saattavat tylsistyessään ruveta tuhoamaan kotona irtaimistoa tai pitämään kovaa meteliä. Meillä tätä ongelmaa ei pitäisi olla, ei ainakaan ole tiedossa. Aina kun kotiin tulee, niin vastassa ovella on vain unisia poikia. Mutta silti, meillä on koitettu keksiä paljon virikkeitä kissoille ja koirille. Kissoilla on kasa leluja, tunneleita sekä kattoon asti ylettyvä kiipeilyteline. Sellainen ei aivan jokaiseen asuntoon mahdu, mutta ei tarvitsekaan. Meillä nimittäin yksi lelu on todella suosittu ja se mahtuu paljon pienempäänkin tilaan :)

Nimittäin kissoille tarkoitettu leikkirata. Jazz on pelannut sitä aivan pienestä pitäen ja oli aivan haltioissaan, kun ostettiin sellainen myös kotiin. Jekku ja Onni olivat myös kovin kiinnostuneita. Mutta koska peli on kissoille tehty Onni polon tassut eivät radalle mahdu, eikä siksi pysty sitä pelaamaan. Aluksi koitti kielellä tökkiä palloa, mutta nyt se on jo luovuttanut pelin kokonaan kissoille. Etenkin Jazz tykkää pelailla radalla. Jos Jekku on vaikka nukkumassa eikä siitä ole seuraa Jazz menee yksin pelaamaan, sen sijaan että tekisi tuhmuuksiaan. Myös monesti öisin jos herään, kuulen kuinka Jazz on yksin viettämässä omia pelituokioita. Tällaisia leikkiratoja saa tilattua esim. Zooplussan sivuilta ja tällä hetkellä pelin saan alle 10€, joten mistään kovin kalliista sijoituksesta ei siis ole kyse :) 

 

Päiväreissussa

Tänään oli kiva päivä. Oltiin ostettu todella edulliset liput Tallinan päiväristeilylle. Mitään sen kummosempia suunnitelmia meillä ei päivälle ollut, kunhan vaan lähdettiin. Tai no, vitsillä sanoin että lähdetäänkö rasvan haku-reissulle, sillä rasvat alkoivat pahasti loppumaan eikä niitä saa täältä meiltä. Niinpä vein aamulla Onnin hoitoon päiväksi ja kissoille jätettiin iso kasa ruokaa. Sitten reppu selkään ja matkaan. Nämä päiväristeilyt ovat kyllä siitä kivoja, että niille voi lähteä sen kummemmin pakkaamatta tai valmistautumatta. Kunhan on rahaa ja passi, niin niillä pärjää. 

Laiva lähti siis siinä puoli kahdentoista aikoihin. Laivalla syötiin lounasta, jotta saattiin kulumaan hyvin se reilut pari tuntia, minkä matka kestää. Maissa seikkailemiseen oli aikaa vajaat neljä tuntia. Suunnattiin tällä kertaa suoraan Rotermann ja Viru-kauppakeskuksen kauppoihin. Mitään ei oikein tahtonut löytyä, joten kävimme välillä lepuuttamassa jalkoja Viru-keskuksen yläkerrassa sijaitsevassa kahvilassa. Siellä on oli super hyvää chailattea. Nam!

Sitten olikin jo aika suunnata Rimiin tekemään rasvahamstauksia ja muita hankintoja. Kotimatkalla piti tietenkin laivalta ostaa vielä hieman alkoa. Laiva saapui satamaan yhdeksän aikoihin, jonka jälkeen kävin vielä nappaamassa Onnin kotiin. Kiva reissu, mutta kyllä väsytti! Paljon odottelua ja kävelemistä. Ei jaksanut kotona, kun laukut purkaa ja hypätä pehkuihin.

Kotiin lähti kahdeksan purkkia rasvaa. Eiköhän näillä hetki taas pärjäillä :) Käsirasva etenkin tuoksuu aivan ihanalta <3

 Sekä 30€ satsi hyviä viinejä =P

Voi sitä karvan määrää

Auringon paiste on Ah niin ihanaa, vaan kyllä ärsyttää että se myös paljastaa kotona kaikki lymyävät koirankarvat. Ja niitä meillä riittää tällä hetkellä. Onnilla on pari kertaa vuodessa normaalin karvan irtoamisen lisäksi super karvanlähtö, jolloin pohjavilla lähtee. Se tapahtuu yleensä näin kevään korvilla sekä lopputalvesta. Kotona saisi imuroida vähintään sen pari kertaa viikossa, jos meinaa välttää suurimmat karvalautat. 

Olen tullut siihen tulokseen, että harjaamisen tulee tapahtua aina ulkona. Ja koska Onni on niin matala kaveri pistän sen hyppäämään johonkin syrjäiselle penkille, jotta säästyn itse selkäkivuilta. Siinä se sitten kiltisti nököttää niin kauan, että minä saan harjattua sen. Harjana tulee ehdottomasti olla furminaattori, sillä corgeista lähtee pohjavillaa aivan älyttömästi, mihin tuommoinen pohjavillakarsta on paras mahdollinen. Furminaattoreden hintahaitari on aika laaja, mutta itselläni on käytössä tällaien perus parinkympin furminaattori, joka on jo useamman vuoden toiminut loistavasti. Suosittelen furminaattorin ostoa etenkin sellaisille koirille, joilla on pohjavillaa.

kuva

Tähän aikaan vuodesta kun linnut alkavat rakentaa pesiään nuo pohjavillat ovatkin linnuille oikeita aarteita. Niihin on varmasti hyvä painaa pää ja käpertyä lämmittelemään.

Valotaidetta

Lehdessä oli jälleen juttu Kruunuvuoren rakentamisesta. Kruunuvuoreen suunnitelaan rakennettavan paljon valotaidetta. Lehden mukaan Kruunuvuorenrannan asuinalueesta on tulossa jopa maailman mittakaavassa ainutlaatuinen valomaisemataideteos. Vaikka Kruunuvuorelle ei ole rakennettu vielä mitään uutta, loistaa siellä jo pimeällä öljysäiliö 468 uuden asuinalueen maamerkkinä. 

Pitäisi mennä käymään Kruunuvuorella pitkästä aikaa. Viimeksi kesällä tuli käytyä. Syksyllä oli tarkoitus mennä, mutta koulun alku sekoitti pään kokonaan. Nyt olen odotellut lumien sulamista, joten voisi olla korkea aika piipahtaa metsään ja katsomaan miltä siellä näyttää. Nyt vielä kun siellä on talot paikoillaan, tiedä milloinka aloittavat talojen kaatamisen ja maan muokkaamisen :( 

    Tältä Kruunuvuorenrannassa näyttää vielä tällä hetkellä

Apua lähellä

Siinä se nyt vihdoin on. Ihka oikea EA1-kortti, joka pääsi tänään muiden korttien kaveriksi lompakkoon. Ensiapukurssi on vihdoin suoritettu hyväksytysti läpi. Kivaa oli ja enemmänkin näitä tunteja olisi saanut olla. Vaikka ensiapua on ollut ala-asteelta lähtien enemmän ja vähemmän joka koulussa, niin silti vielä paljon uutta tietoa tuli. Ja hyvä niin :)Pohdittiin paljon tosielämän tilanteita mitä voisi sattua vanhusten parissa ja mitkä ovat vanhusten yleisimpiä sairaskohtauksia. Opin paljon sairauksien ensiavusta ja deffan käytön. Nyt on turvallinen olo lähteä ensi kuussa harjoittelluun, kun on taskussa ensiapukortti sekä paloturvallisuus suoritettuna. Pitäisi olla mummojen turvassa minunkin osalta :)

Hyvää laskiaistiistaita!

Lunta ei näy enää, kuin siellä täällä pieninä hattaroina. Ei siis pulkkamäkeen tänä laskiaisena. Vaikka hernerokat ja pyllymäet skipattiinkin, niin pullaa ei passaa unohtaa :) Ensin ahkera koulupäivä, jonka jälkeen pullan hakureissu eli kaupan kautta kotiin. Sitten onkin ansaittu hetki kera laskiaispullan (mansikkahillolla tällä kertaa) sekä salkkareiden. Mukava päätös illalle :)

Tulta päin

Tänään on erittäin jännä päivä. Ennen harjoittelua meidän tulee suorittaa ensiapukurssi sekä paloturvallisuus. Tänään vuorossa oli paloturvallisuus. Oltiin tutustumassa aiheeseen Haagan paloasemalla. Ensin meillä oli tunnin mittainen teoriaosuus tulipaloista yms. ja sitten päästiin tunniksi sammuttamaan erilaisia paloja. Jokaisen tuli sammuttaa rasvapalo, palava henkilö sekä pienissä ryhmissä isompi palo sammuttimella. Onneksi meidän jättiluokka oli jaettu pariksi ryhmäksi, niin kaikki meni näppärästi eikä tarvinnut ikuisuuksia odotella. Todellä jännä, mutta erittäin kiva päivä! Nautin kun pääsen tekemään itse jotain, vaikka nämäkin kyllä kaikki jänskätti aluksi. Tervetullutta vaihtelua ainaiseen lukemiseen. Tästä päivästä opin ainakin jauhe/vaahtosammuttimen käytön.

Ps. Noi takit oli kyllä niin tyylikkäät. Kaikki näytettiin niin huvittavilta ne päällä. Mutta koska ne oli paloturvalliset, niin kaikki survoi kiltisti omat vaatteet sinne alle, jottei tuli pääse tarttumaan omiin vaatteisiin esim. itsellä oli huppari, mutta huppuineen päivineen piiloiduin takin alle :)

Talletetut muistot

Tulipas tilattua pitkästä aikaa ihan paperikuvia. Jännä mitenkä paljon sitä räpsii nykyään kuvia, mutta sitten kuitenkin niiden teettäminen paperikuviksi unohtuu. Toisaalta nykyään räpsii niin paljonkin turhia kuvia, mistä nyt ei kaipaakaan paperisia muistoja, mutta joukkoon mahtuu myös helmiä, joista olisi kiva olla muisto myöhemminkin.

Nyt sain Ifolorilta niin hyvän tarjouksen, että siihen oli kyllä pakko tarttua. 50 valokuvaa alle 3€, eli postikulujen hinnalla. Niinpä pistin kuvat tilaukseen. Paljon jäi vielä tilattavia kuvia, mutta näistä on hyvä lähteä. Nykyään sitä on tullut tilattua kuvista mangneetteja, mukeja, kalentereita, keittokirjoja, canvastauluja sekä julisteita, mutta nämä perusvalokuvat ovat jääneet kokonaan. Jospa nyt parantaisi tapansa ja muistaisi aina välillä tilata kuviakin, etenkin jos tulee hyviä tarjouksia vastaan :)

Kevättä kohti

Hyvää maaliskuun ensimmäistä! Vielä pitäisi mennä täyttä höyryä talvessa, vaan ulos kun katsoo niin eipäs näytä siltä. Lumesta ei ole paljoa enää jäljellä. Viime vuonna lumen jättöpaikalla sijaitsi valtava lumivuori ja nyt siellä on  vaan pari pienempää vuoren alkua, jotka luultavasti sulavat pian pois. Viime vuonna iso lumivuori nökötti vielä juhannuksenkin aikoihin paikoillaan.

Nyt täällä ruoho jo meinaa vihertää sammaleista puhumattakaan. Joutsenia näimme taivaalla Onnin kanssa eilen lenkillä , joten nekin ovat tainneet mennä sekaisin tästä kaikesta. Luonto on kyllä se, joka tässä kaikessa sekamelskassa eniten säälittää. Linnut kosiskelevat kovaa vauhtia ja toiset ovat jo hautomassa muniaan. Puut puskevat silmuja, vaikkei vielä olisi niidenkään aika. Jouluna jo pajuissa oli pörröisiä pajunkissoja, vaikka vasta kuukauden päästä koittaa pääsiäinen. Puhumattakaan saimaannorppien kuuteista, joiden pitäisi kohta syntyä eikä niille ole lunta. On ennustettu, että puolet saattavat selvitä hengissä tästä "talvesta". Sydän särkyy, kun vain ajattelen niitä pieniä poloisia.

Jos kaikkea tätä ei oteta huomioon, niin toki nautin kasvavasta valon määrästä. Olen aamuisin paljon pirteämpi, niinkuin varmaan me kaikki. Mutta vaikka ulkona olisi harmaa sää, niin olo tuntuu silti paljon pirteämmältä. Ulkona haisee jo keväältä, eikä harmaus sitä pilaa. Linnut laulavat kilpaa ja oravat kisailevat puissa. Aamulenkit Onnin kanssa ovat kyllä päivän parhaat lenkit. Monesti talvisin ne ovat yhtä tuskaa, mutta nyt niistä nauttii joka aamu, varsinkin jos ei ole kiire kouluun. 

Selänne

Tänään aamu alkoi laululla, oli nimittäin Onnin nimipäivät. Pitihän sankari tottakai huomioida, joten lauloin oikein kauniisti ja annoin paljon märkiä pusuja. Oli hieman ihmeissään koko karvaturri. Illalla annoin vielä luun juhlan kunniaksi. Siitäkös riemastui :) Itselleni tein herkullisia lämpimiä tonnikalaleipiä chilillä höystettynä. Niin hyviä! Niitä kelpasi mutustella sohvan kulmassa kynttilän valossa ja katsella Teemu Selänteestä kertovaa elokuvaa. Itse elokuvakin oli ihan passeli. Ihmeen nopeasti tuli jo televisiosta, mutta ei minua haittaa ollenkaan :) Teemu on ollut aina lempparini jääkiekkoilijoista, ja varmasti myös aika monen muun. En ole pahemmin seurannut Teemun uraa ulkomailla, joten elokuva valaisi sitä maailmaa aika paljon. Rauhallinen koti-ilta siis täällä meillä, näin on hyvä aloittaa viikonlopun vietto :)

Kaikki yhessä koossa

Jälleen alkaa olemaan viherpeukaloiden aika. Lehdet tursuavat erilaisia vinkkejä viherkasvien hoitoon esim. mullan vaihtoon. Uusimmassa Kodin kuvalehdessä oli myös juttua kodin viherkasveista. Lehdessä kannustettiin pitämään kaikki viherkasvit yhdessä koossa, sen sijaan että niitä ripottelee ympäri asuntoa. Meillähän kotona kaikki kasvit ovat olleet juuri näin. Jutusta innostuneena päätin hieman möbleerata kasveja ja keräsin oliivipuuta lukuunottamatta kaikki yhteen kasaan. Iso villipoikamies ei selvinnyt talvesta, sillä päätyi kissojen kynsiin. Kun kaikki kasvit ovat samassa paikassa niiden pitäisi näyttää paljon mielenkiintoisemmalta, kuin yksinään ollessaan. Paljon erilaisia lehtiä ja kuvioita. En tiedä onko tuo lipaston päällinen nyt paras paikka kasveille, mutta se on ainoa paikka missä kissat jättävät ne rauhaan. Olen minä toki jo aikaisemmin suunnitellut laittavani kaikki kasvit yhteen paikkaan. Pitempään olen haaveillut sellaisen Ikean valkoisen kukkapöydän perään, jonne saisin kasvit laitettua, mutta en tiedä olisiko sille missään sopivaa paikkaa.

Tässähän nämä pienokaiset nyt ovat, näyttääköhän ne nyt mielenkiintoisemmilta kuin ennen? Pöydältä löytyy pari villiä poikamiestä, anopinkieli sekä pieni kultaköynnöksen alku. Anopinkieli on ainoa kaupasta ostettu. Kultaköynnös on pistokkaasta kasvatettu ja poikamiehet siemenistä.

Flow

Lääkehoidon tentti lähestyy hurjaa vauhtia. Kuvittelin, että minulla olisi hieno aikataulu, jonka mukaan ehtisin lukea kaikki kaksi kirjaa pariin kertaan hyvin. Mutta tentti on nyt huomenna, enkä tiedä minne kaikki maailman aika on kadonnut. Tänä aamuna heräsin kamalaan nuhaan enkä saanut luettua laisinkaan. Ainoa mihin kykenin oli finreksiinin juominen ja sohvalla makaaminen. Ei hyvä. Onneksi iltaa kohden olo parani, mutta kaikki aamupäivän tunnit menivät ihan hukkaan lukemisen suhteen. Nyt olen koittanut olla nenä kiinni kirjassa niin paljon, kun vain kykenen. Tuntuu, että illalla löytyi vihdoin semmoinen lukufiilis, kunnon flow-tila. Tietenkin kun semmoisen olon löytää, niin nämä katit on sitten asiasta eri mieltä. Kirjojen sijasta huomioita pitäisi antaa niille. Koittavat sen minkä vaan pystyvät estämään minua lukemasta, jos ei muuten niin makaamalla kirjojen päällä. Niin, että lueppas siinä sitten. Onneksi keksin rakentaa tuommoisen lehtiluolan Jekulle, johon herra oli oikein tyytyväinen. Seurasi sitten sieltä käsin minua, kun koitin imeä sairauksien hoitoja päähäni.

Tukka hyvin, kaikki hyvin

Tänään ohjelmassa oli taas vierailua Käpyrinteen palvelutalossa. Toinen kummimummoistani oli pitkään halunnut päästä kampaajalle, sillä ei pitänyt talon omasta kampaajasta. Hoitajilla ei kuitenkaan ole aikaa lähteä tällaisiin ylellisyyksiin mukaan eikä mummolla myöskään ollut omia lapsia, jotka voisivat viedä häntä kampaajalle. Niinpä minä lupasin toteuttaa mummon toiveen. Edellisen mummon kanssa meillä oli tarkoitus mennä kesällä kaivopuistoon, mutta tämä haave ei nyt enää koskaan voi toteutua, joten hienoa että näinkin lyhyen tutustumisen aikana ehdin silti toteuttaa edes tämän uuden mummoni toiveen :) Yksi osahan tätä koko kummivanhustoimintaa oli toteuttaa oman kummimummon hartain toive, jos se vain on mahdollista. Tänään siis päästiin sitten toteuttamaan yksi iso ja pitkään odotettu haave, ja saatiin hiukset pestyä ja leikattu oikein nätisti. Kyllähän sitä itsekin odottaa kampaajalle pääsyä ja yleensä tulee käsittelyn jälkeen aina onnelliseksi. Saati jos olisin tällainen mummo, joka ei saa lähteä yksin minnekään ja edellisestä kerrasta kampaajalla olisi vuosi aikaa. Itse kun pääsee kampaajalle aina, kun vain ajan varaa. Pitäisi oppia arvostamaan tällaisia pieniä, mutta niin tärkeitä asioita.

Oikea aromipesä

Olin jo pitkään kaipaillut kunnollista talviruokaa, eli jotain padassa muhivaa herkkua. Sitten bongasin Kotiblogit- lehdestä hurmaavan tillilihan ohjeen. En taida kuulua siihen sukupolveen, jolla on kammottavat muistot siitä. En itseasiassa muista syöneeni ikinä koko tillilihaa. Niinpä reseptistä innostuneena päätin kaivaa kaapin perältä pitkästä aikaa ihanan Sarpaneva padan esille. Hiukan jännitti miten tässä käy, sillä en ole tainnut tehdä kunnon lihapataa ikinä? Kanasta olen tehnyt, sekä porosta käristystä, mutta en tälläista. Tässä olisi selvästi kasvun paikka taas :) Hiukan poikkesin itse tillilihan reseptistä jättämällä sinapin sekä itse tillin pois, sori vaan x) Niiden sijaan lisäsin pataan palsternakkaa. 

Ohje meni suunnilleen näin: 

vajaa kilo nautaa
voita 
vehnäjauhoja
2 sipulia
3 porkkanaa (olisi mielestäni saanut olla vieläkin enemmän)
1 palsternakka
1 laakerinlehti
5 kokonaista mustapippuria
0,5 l kuumaa vettä
2 rkl härkäfondia 
1 prk kuohukermaa




Ruskistin ensin lihat pannulla voissa ja kääntelin niihin hieman jauhoja mukaan. Samalla kun lihat ruskistuivat kuorin ja pilkoin porkkanat, sipulit ja palsternakat. Seuraavaksi lihat pataan ja vihannekset vuorostaan pannulle voihin. Kun kasvikset olivat saanneet väriä ja hieman pehmentyneet menivät ne lihojen seuraksi pataan. Päälle kiehuvaa vettä sekä mausteet. Pata sai olla uunissa reilut pari tuntia. Uunin jälkeen lisäsin pataan vielä kerman ja tarkistin maun. Hyvää oli =P Tarjoiltiin keitettyjen perunoiden kera. Jotka voisi tietenkin panna pataan porisemaan nekin :) 

Ehdottomasti tehdään vielä useasti! Liha oli niin mureaa ja maukasta. Nam Nam

Lämmikettä

Sunnuntai-illan herkuksi tein kupin kuumaa. Tämän kanssa on hyvä kömpiä sohvalle jännittämään Valtiattaren juonikäänteitä. Kuppiin pääsi laivalta tuotua minttuviinaa, jonka erikoismakuna oli choco mint. Lisäksi pari lusikallista Clipperin kaakaojauhetta maidon sekaan niin avot! Niin hyvää, että tästä kyllä herkkupylly tykkää =P Clipperin super cosy drinking chocolate on ehdottomasti parasta kaakaota mitä minä olen juonut. Tämä minttukaakao maistuu jo kotona niin herkulliselta, että voin vain kuvitella miten hyvältä se voisikaan maistua ulkona termospullosta nautittuna :) Voi kyllä olla aika petollista, jos ei pysty rajoittamaan pariin mukilliseen.

Miniloma

Aamu alkoi super hyvällä aamupalalla, jonka jälkeen suuntasimme emon kanssa kaupungille shoppailemaan. Matkaan tarttui ihana tiikeripaita stokkalta, pientä kivaa Indiskasta ja pari kirjaa Akateemisesta mm. Ääliö ulkomailla. Sitten suuntasimmekin Kaarnaan syöpöttelemään. Kaarna oli ihan uusi tuttavuus. Valitsin siikaa perunamuussilla, parsoilla sekä porkkana-voikastikkeella. Herkkullista =P Hieman jännitti minkälaista parsaa sieltä putkahtaa, sillä en ole valkoisen parsan ystävä. Mielestäni siinä ei ole yhtään makua, mutta onnekseni sain vihreää parsaa. Tämmöista herkkua pitää mennä ehdottomasti uudelleen syömään :) 

Tämä muutaman päivän shoppailu, herkuttelu + Buble, toivat todella hyvän tauon kokeisiin lukuun. Toi juuri oikeinlaista kaivattua vaihtelua arkeen. Vaikka oltiin samassa kaupungissa, tuntui että olisi lähtenyt pidemmällekin lomalle :)

Ihana Buble

Pitkän odotuksen jälkeen emo vihdoin saapui Helsingin maaperälle. Tänään ohjelmassa oli hieman shoppailua, hyvää ruokaa ja illalla ihana Michael Buble. Bublen konsertti oli minun syntymäpäivälahjani. Päivä oli pitkä, välillä kävin vielä kotona Onnia pissittämässä, niin että illalla jalat huusivat kyllä hoosiannaa. Keikka alkoi yhdeksältä ja puolenyön aikaan pääsin hyppäämään ihanaan pehmeään sänkyyn. Todella väsyneenä, mutta päivä oli kyllä sen arvoinen :)

Michael Bublen keikka oli hyvä. Väliaikoja siinä ei ollut, joten tavallaan "lyhyt", mutta perjaatteessa juuri sopivan mittainen. Ennen Michael Bublea lämppäreinä oli Naturally7, josta en ollut ennen kuullut mitään. Ihan hyviä nekin olivat. Bublen kappaleista en tunnistanut kaikkea, sillä osa oli niitä ihan ensimmäisiä, Michaelin alkutaipaleelta. Uusimmat olivat toki hyvässä muistissa. Oli tarkoitus kuunnella Bublen levyjä ennen keikkaa, mutta eipä sitä muistanut enää kaiken hulinan keskellä. Micheal Buble oli todella söötti, niinkuin olin kuvitellutkin. Vaikka kaikki kappaleet eivät avautuneet minulle, niin silmänruokaa silti riitti x) Ja kyllähän ne kappaleet hyvältä kuulostivat kaikki. Toivottavasti pääsen joskus vielä Bublen joulukiertueelle, sillä joululevyä olen kaikista Bublen leyistä rankuttanut varmasti kaikista eniten. 

 

Tauon paikka

Tasan viikon päästä meillä olisi koulussa ihka ensimmäiset vanhanaikaset kokeet. Sellaiset missä tulee olla läsnä ja vastaukset kirjoitetaan lyijykynällä. Hieman jos jännittää. On meillä toki sellaisia nettitenttejä ollut jo montakin, mutta ei ne kyllä ole mitään tähän verrattuna. Luettavana olisi kaksi kirjaa ja aiheena lääkehoito. Eli siis ei todellakaan mitään minun osaamisaluettani, tällä on hyvä aloittaa :D Onneksi kirjat ovat mielenkiintoisia ja niistä saa paljon tietoa irti, mutta ahdistavinta on kun ei tiedä miten nippeli tietoa pitäisi osata. Onneksi emo tulee huomenna kaupunkiin, niin pääsen itsekin vähän tuulettumaan. Kotona ollessa koen kokoajan huonoa omaatuntoa, jos en ole nenä kiinni kirjassa. Eli emon tulo tekee kyllä tervettuleen ja kaivatun paussin tähän tenttiin lukemiseen. Silloin kun kirjat saan kaiveltua esille ja jostain se lukuintokin iskee, niin kissapojat kovasti yrittävät vaikeuttaa lukemista makaamalla juuri sen kirjan päällä, jota olisi tarkoitus lukea. Hyvin valikoivia misuja x)