Villit

Hassua miten sitä on asunut suurimman osan elämästä Kuopiossa ja nyt kun asuu täällä Helsingissä, niin koen että luonto on lähempänä minua kuin koskaan. Voisi kuvitella hyvin että se olisi ollut toisinpäin. Asumme siis Helsingin isoimmassa saaressa. Metsä on ihan vieressä ja merenrantaa riittää monta sataa metriä. Koska luontoa riittää niin myös eläimiä. 
Vaikka töissä olisi ollut  miten huono päivä tahansa, niin mieli piristyy kummasti kun lähtee Onnin kanssa lenkille. Suurin osa päivän höyryistä katoaa ja höyrystyy pois metsässä. Siellä mieli rauhoittuu ja lepää.

Keväisin rannat täyttyvät monista eri lintulajeista, jotka saapuvat omille soidinmenoilleen ja sen jälkeen pesimään. On joutsenia ja sorsia. Villihanhet saapuvat keväisin laumoina viereiselle viheriölle, missä ne viikon verran asustavat.  Puut ovat täynnä pieniä leikkisiä oravia. Oravia en ole koskaan nähnyt missään niin paljon kun täällä. Myös kettuja olen alkanut näkemään. Syksyisin lenkkipolun yläpuolella lentelee paljon lepakoita. Sammakonkutu aikaan on jännittävää käydä lenkillä, sillä silloin pitää olla hyvin tarkkaavainen minne astuu, sillä asfalttitiet ovat täynnä sammakoita. Citykaneja täällä on myös paljon. Monet ovat niitä vastaan ja haluaisivat tappaa ne, mutta itse pidän niistä niin kovasti. Onnin kanssa iltalenkin hämärässä viedään metsään pupuille porkkanoita, sillä tiedetään tarkka paikka missä meidän pupuset asustaa. Välillä olen pupuista huolissaan koska täällä meillä kulkee vilkas liikenne ja kanit hyppelevät siellä seassa. Monesti pupusia löytyy parkkipaikaltakin pomppimasta. Kunhan eivät jäisi autojen alle. Lintujen pesimisaikaan myös monet sinisorsapariskunnat eksyvät mereltä taapertamaan parkkipaikalle. Siilejäkin on näkynyt, mutta aika harvoin. Ne rupeavat olemaan uhanalaisia, sillä niille ei löydy talvehtimispaikkoja enää. Toivottavasti mahdollisimman moni rakentaisi omalle pihalleen siilille pesän, missä asustaa rauhassa. 

Rakastan näitä kaikkia eläimiä ja rakastan sitä että ne kuuluvat minun kotikulmilleni ja arkeeni. Niiden ansiosta pystyn seuraamaan luonnon ja vuodenaikojen kulkua. Näen miten jäniksien turkinväri vaihtaa väriä. Jos joutuisin muuttamaan täältä pois niin kaikista eniten surisin tänne jääviä eläimiä ja sitä etten voisi enää nauttia niiden seurasta. Jäisin kaipaamaa kolmea kaniani, jotka asuvat vastapäisellä kummulla. Jäisin kaipaamaan metsän rapinaa.