Siepattu

Aamu alko leivän paistamisella, ja mikä voikaan olla parempaa aamiasta, kuin tuore vastapaistettu leipä? Hyvää oli :) Sitten tartuinkin imurin varteen ja näytin villakoirille ovea. Siivoilujen päätteeksi päätin, että olin ansainnut itselleni leffapäivän. Otin junan keskustaan ja menin katsomaan 3096 päivää-elokuvan itsekseni. Aika vähän oli taas elokuvissa väkeä. 3096 päivää- elokuva kertoo Natascha Kampuschan tarinan. Kuinka Natascha siepattiin 10-vuotiaana, ja pidettiin vankina muutaman neliön kopissa yli kahdeksan vuotta. Elokuva perustuu Nataschan itse kirjoittamaan kirjaan. Tiedossa ei siis ollut taaskaan mitään hurjaa iloittelua. Itseasiassa elokuvassa ei ollut oikeen mitään hauskaa kohtaa. Ahdistava elokuva, joka pisti ajattelemaan. Miten kummassa itse olisi selvinnyt tuollaisesta? Olisi varmasti pää hajonnut koko touhussa jo paljon aijemmin. Jostain syystä yksikseni päädyn aina katsomaan tällaisia enemmän ajatuksia herättäviä, masentavia elokuvia, kun mitä toisten kanssa. Taidan olla sisäisesti aika pessimisti ihminen :D Mutta vaikka elokuva oli ahdistava, niin se oli omallatavallaan todella hyvä. Virkistää katsoa välillä niin erilaisia elokuvia. Muistan itse todella hyvin, kun Natascha oikeasti oli selvinnyt sieppaajan luota ja miten paljon siitä lehdet uutisoi. Senkin vuoki oli mielenkiintoista nähdä elokuva tällaisesta aiheesta. Mitä ihmetta sieppaajien mielessä oikeen pyörii ja millaisia mielipuolia he ovat..