(Kuva on aika tyylikäs koska otin sen itse ilman käsiä) Kuumaa ja kosteaa täällä on riittänyt. Sisällä ja ulkona olo on kuin saunassa. Vihdoin viime yönä saapui kaipaamani ukkonen. Jyrisi ja salamoi oikein kunnoilla. Pisarat kolisivat ikkunoihin. Siltikin tänään aamulla oli entistä trooppisempi ilma.
Heti aamulla suuntasin jo ennen aamupalaa labraan jälleen kerran verikokeisiin. Sielläkin oli niin kuuma, että tuntui kuin olisi sulanut märäksi läntiksi maahan. Kumma miten muut näyttää niin fresseiltä ja itse on yksin sen sulamisen kanssa. Miksii?? Sulaminen oli toki labrassa pienin ongelma. Isoimmaksi ongelmaksi koitui taas nämä syvällä olevat hennot suonet. Niitä kun ei vaan tahdo kukaan löytää ei sitten millään. Ensimmäinen labratäti totesi kolmannen yrityksen jälkeen, ettei ole hänellä hyvä päivä ja luovutti minut toiselle tädille. Taas pisteltiin pari kertaa. Koiteltiin muistella millä neulalla ennen sitä verta on löytynyt. Jälleen opin uusia neulan nimiä. Tällä kertaa kokeiltiin mm. perhosneulalla, joka näyttää ihan perhoselta :) Onneksi se viides kerta tärppäsi, mutta ai hitto, kun sattuu tuosta kämmenselästä suonen etsiminen. Onnelliset ne, joilta suonet löytyy normaaleista kohdista! Onneksi pahin neulakammo on kadonnut jo ajat sitten, muuten tästä säätämisestä ei tulisi yhtään mitään. Mutta silti, tuskanhiki alkaa nousta siinä vaiheessa viimeistään, kun huomaa miten tuskaiselta ja epätoivoiselta labratädit alkavat näyttämään tökittyään ja puristeltuaan pitkään toivottomina minun käsiä. Pitää toivoa, että nämä verikokeissa juoksemiset kohta loppuisivat, tai ainakin vähenisivät ihan reilusti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti