Minä

Uusimmassa Trendissä oli mielenkiintoinen juttu Introvertistä. Täytyy tunnustaa, että tuo sana oli minulle ihan täysin tuntematon. Siis introvertti? Mutta juttua lukiessani introvertti käsite selviää. Minusta erittäin mielenkiintoinen aihe, joka antoi ajattelemisen aihetta. Monet lehden jutuista pitivät kohdallani paikkaa ja koen omaltaosaltani olevani introvertti. En varmasti ole täysin 100% introvertti. En tiedä onko kukaan. Minussa on varmasti myös ekstroverttiä, joka on introvertin vastakohta. Innostuin Trendin jutusta niin, että aloin tutkimaan aihetta enemmän netistä. Tein useita introvertti/ekstrovertti testiä, ja myös testien mukaan kuulun introverttien joukkoon. Intovertti on siis enemmän sisäänpäinkääntynyt ja miettii enemmän tekemisiään/sanomisiaan kuin ekstrovertti. Wikipedian mukaan introvetti saa energiaa omasta itsestään ja vuorovaikutus muiden kanssa vie energiaa häneltä. Introvertit tarvitsevat omaa aikaa ladatakseen akkuja. Itse olen ainut lapsi meidän perheessä, joten olen pienestä pitäen ollut aika itseriittoinen. Olen keksinyt omat tekemiseni ja pärjännyt omalla mielikuvituksella. En koe tulevani nopeasti yksinäiseksi, en tarvitse kokoajan ihmisiä ympärilleni, vaan ennemminkin ahdistun jatkuvasta sosiaalisuudesta. Tarvitsen omaa aikaa ja aikaa olla yksin omien ajatusteni kanssa. Ehkä siksi pidän myös niin paljon eläimistä, koska ne eivät häiristse omaa akkujen lataus aikaa, vaan kotona tuntuu kodikkaalta ja eletyltä. 

Perheeni ja ystäväni ovat minulle erittäin tärkeitä, mutta en  kaipaa heitä ympärilleni jatkuvasti. Saattaa olla, että annan myös puheluiden mennä vastaajaan, jos en ole ladannut akkujani tarpeeksi. Se ei merkitse sitä ettenkö arvostaisi heitä, vaan päin vastoin. Haluan antaa kaikkeni ja vastaan mieluummin silloin kun jaksan olla läsnä, enkä sillon kun tiedän että akkuni ovat tyhjät. Introvertti piirteeseeni kuuluu myös, että rakastan tehdä tutkielmia ja muita kirjoitelmia. Pidän paljon yksin työskentelystä. Pidän myös enemmän kahdenkeskisistä keskusteluista, mieluiten pohdiskelevista, kuin isoista keskusteluseminaareista. Ehkä tässä yksi syy miksi pienestä pitäen filosofia on kiinnostanut minua. 

Toisinaan kuvittelin, että olen jotenkin kummallinen. Miksi pidän niin paljon yksinolosta ja mietin onko väärin tuntea väsyneeksi ystävien seuran jälkeen? Olen niin iloinen kun sain tulla valistetuksi tästä uudesta aiheesta, sillä opin paljon lisää itsestäni. En ehkä sittenkään ole kummajainen. Se on vaan luonnetyyppini. Kohta alkaa opiskelut, jotka nekin ovat monimuoto-opiskelua, eli paljon vastuuta omasta oppimisesta ja omasta työstä. Nyt kun olen hoksannut olevani introvertti, luulen että tuo oppimismuoto on minulle oiken passeli! :) 

Täältä voi käydä testaamassa kumpaanko klaaniin itse kuuluu; testi