(pahoittelut myös tästä sanonnasta) Ja voi miten ihanaa, kun valoisaa aikaa kestää niin pitkään. Tuntuu, että päivään olisi tullut paljon lisätunteja valon lisääntyessä. Lyhyesti siis tykkään kovasti!
Olin säästä niin kovasti innoissani, että päätin viedä ensimmäistä kertaa nuorimmaisen pihalle valjaissa tepastelemaan. Jekun jätin suosiolla kotiin, sillä se on paljon enemmän jänishousu. Kerran aikaisemmin olen Jzzin kanssa käynyt valjaissa ulkona, mutta sillon oli vielä lunta ja asuttiinkin eri paikassa, joten nyt oli täysin uudet nurkat ja hajut. Jaskahan on alunperin syntynyt lähes tasan vuosi sitten ulos, mutta sen viikon jälkeen, kun poikaset löydettiin, ei Jazzi ole ruohikolla tepastellut. Ja täytyy sanoa, että kyllä sitä Jaskaa jänskätti kovasti. Yleensä niin komeasti häntää heilutteleva kissa oli heti kotioven ulkopuolella häntä koipien välissä. Huurjan jännää. Ei ollut edes tuttu entinen talo, jossa oltiin käyty valjaissa tutustumassa. Muutama tovi nuuhkittiin varovasti niin uskaltauduttiin sitten pihallekin tutkimaan pensaita :) Ensikerralla rohkeampina otetaan sitten Jekkukin matkaan, jos vaikka pojista olisi turvaa toisilleen :) Lauantaina tuli käytyä leffassa myös Iidan kanssa. Elokuvaksi valikoitui romanttinen komedia Vuoden se kestää. Kategoriasta huolimatta leffa ei ollut mikään perus romanttinen komedia, vaan alkoi siitä, mihin muut romanttiset komediat loppuvat. Eli häistä. Pääpari on rakastunut suuna päänä ja marssinut vihille. He ovat kuitenkin toistensa vastakohtia, eivätkä parin läheiset usko liiton kestävän vuottakaan. Häiden jälkeen todellisuus iskee parin elämään ja hekin alkavat nähdä toistensa ärsyttävät piirteet, mutta kumpikaan ei halua luovuttaa. Hauska ja erilainen leffa. Sopi mainioksi lauantaipäivän viihdykkeeksi tyttöjen päivään, kun ei kaivannut mitään kovin aivoja vaativaa katseltavaa. Pääjehut olivat ehkä semitylsiä, ihan parasta antia tarjosivat leffan sivuosien esittäjät :)
 |
| kuva |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti