Voi onnenpäivä! Töistä löysin vihdoin ja viimein keijunmekon, Rhodochiton atrosanguineus itselleni! Olin niin pitkään siitä jo ehtinyt haaveilemaan. Siis NIIN pitkään.Viimeiset kolme vuotta. Nyt vihdoin oli sellainen parveke, johon sen sain laitettua. Vielä tosin jää nähtäväksi miten se meillä menestyy ja jaksaa kasvaa.Tämä kukkahärdelli on kyllä lähtenyt vähän jo lapasesta. Niin ihania kukkia on vain niin paljon. Pakko vain olisi myöntää itselle ettei tilaa ole niille kaikille. Parveke alkaa muistuttaa jo aika vehreää viidakkoa :) Nyt kun sain tuon keijunmekon itselleni hamstrattua, suunnitelmistani puuttuu enää ne yrtit. Onneksi olin vikkelä tuon keijunmekon suhteen, sillä muut jäivät nuolemaan näppejään sen suhteen. Vain yksi keijunmekko nimittäin tuli koko putiikiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti