Eläimet ovat parasta elämässä ja niiltä saatu rakkaus on täysin lahjomatonta. On hienoa nähdä miten meidän metsästä löytynyt rescue-Jazz on kasvanut pienestä pennusta kohta vuoden ikäiseksi ja saanut aivan ihanan luonteen. On ollut hienoa huomata miten aran ja ihmisiä karttavan metsäkissan luottamuksen on voittanut itselleen.
Löytöeläinsivuja katsellessa tulee aina pahamieli ja tuota videotakin katsellessa alkaa itkettää, mutta silti kiusaan itseäni ja päädyn selailemaan näitä sivuja. Välillä tulee aina onnenhetkiä kun huomaa vuoden sivuilla kotia etsineen vihdoin päässeen omaan kotiin :)
Haluaisin, että voisin toimia kotihoitaja kotia etsiville eläimille, mutta tällähetkellä on ymmärrettävä realiteetit että meillä on jo oma tiivis lauma, eikä uusia oikein mahdu. Jos joskus asuisin isossa maatalossa meillä olisi lauma kotia vailla olevia eläimiä. Nyt täytyy vain koittaa keksiä muita keinoja auttaa apua tarvitsevia. Kenties tallinnaan löytökoiria kuvaamaan?
Täältä löytyy loistava juttu löytökoirista, joka pistää varmasti ajattelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti