Karhunpoika sairastaa

Eilen vein yhden murusistani lääkäriin leikattavaksi. Vaikka tiesin, että Onnin piilokivesleikkaus on lääkäreille ihan peruskauraa, niin jännittihän se emoa silti. Onni puolestaan ei osannut jännittää tulevaa yhtään ja hyvä niin :) Lääkärisetä antoi Onnille piikin rauhoittavaa ja jätti meidät kahdestaan. Tuli kovin haikea olo, kun piti saada toinen tuntemaan olonsa turvalliseksi ja pieni pää nukahti syliin. Sitten pitikin pieni potilas jättää tunniksi leikkausta varten. 

Malttamattomana menin tunnin päästä katsomaan mikä pieni napero siellä odottaisi. Kovin oli potilas uninen ja väsynyt kun ei ollut vielä saanut heräämispiikkiä. Häntää jaksoi toinen vain heiluttaa. Kotimatkaa varten onneksi saatiin kyyti, sillä toinen oli vielä niin voipunut että hyvä kun pystyssä pysyi. Kotona kissapojat olivat kovin ihmeissään missä Onni oli käynyt, kun haisi niin kummalliselta, mutta onneksi pojatkin alkoivat pian hoitaa Onnia. 

Ilta menikin nukkuessa, mutta yöllä ei uni tullut silmään. Kauluri piti laittaa yöksi kaulaan, ettei poika nuole haavojaan. Kaulurin kanssahan sitä sitten törmäiltiin koko yön ja läähätteltiin. Yö meni  Onnin kanssa lattialla ja olkkarissa. Ei sitä raaskinut toista yksin jättää eikä emo saanut muuten nukutuksikaan kun toinen rauhattomana pyöri. Yövalvomiset ei onneksi haittaa kun olen kotona, niin päivällä ehtii torkkua.
 
Aamun valossa olikin kova säikähdys, kun huomasin Onnin vatsan olevan aivan punainen sisäisestä verenvuodosta. Äkkiä nettiin googlettamaan asiasta ja soitto vielä eläinlääkäriin. Onneksi ei mitään vakavaa ollut, mutta poikaa pitää seurata. Ja niinhän emot aina tekeekin :) 

Kipulääkettä annoin kinkuun käärittynyä ja hyvin tuntui maistuvan ja lääkekkin tuntuu tehonneen. Poika on jo paljon virkeämpi, varsinkin kun ylähyllyltä löytyi vielä uusi puruluu, joka piristi kummasti potilasta. Nyt katellaankin loppupäivä koiraohjelmia yhdessä telkkarista ja otetaan välillä nokosia.

Kissoja kummastutti aluksi ihan hurjasti Onnin uusi kauluri. Paljon piti pöyhistellä turkkia, mutta lopulta uteliaisuus vei voiton ja kauluria oli pakko päästä tutkimaan. Nyt kauluri on enemmänkin kissapoikien suosiossa kuin varsinaisen potilaan. Kauluriin on kiva viedä leluja talteen ja varsinkin sinne sisälle on kiva hyppiä istuskelemaan.