Onni on voinut tänään todella huonosti. Aamullä lähdin käymään pariksi tunniksi koululla ja päivällä kaikki oli vielä hienosti. Kuuden maissa illalla Onni sitten päätti oksentaa päivällisen. Sen jälkeen mikään ei pysynytkään pienen koiran sisällä. Vesikin tuli samantien ulos ja pelkäsin Onnin kohta kuivuvan. Oksentelua jatkui ihan jatkuvasti. Mitään isompaa hommaa ei voinut aloittaa, sillä kokoajan piti olla valmiina juoksemaan pienen oksentelijan viereen vahtimaan mattoja. Jostain syystä oksennus pitää tähdätä juuri matolle? Parin tunnin oksentelun jälkeen päätin kääriä matot syrjään, sillä olin jo pari mattoa saanut hinkata puhtaaksi. Iltalenkillä mentiin jo hyvin hitaasti, sillä pieni potilas oli hyvin uupunut jatkuvasta oksentelusta eikä energiaa ollut juuri nimeksikään. Ulkonakin se poloinen alkoi oksentamaan ja olisi jäänyt nurmelle oksennuksen viereen nukkumaan. Kyllä emoa säälitti :( Tuntui niin avuttomalta, kun ei oikein mitään voi itse tehdä auttaakseen toista. Kotona Onni yritti kovasti nukkua, mutta silti piti välillä juosta sängyn alta olohuoneeseen oksentamaan. Lopulta jäin Onnin kanssa olkkariin yöksi sitä vahtimaan. Puolen yön jälkeen aloin jo olla paniikissa, kun oksentelua oli kestänyt jo monta tuntia eikä sille vieläään näkynyt loppua. Mietin jo koiran viemistä eläinlääkäriin, mutta sitten totesin ettei kukaan taksikuski ota oksetelevaa koiraa kyytiin. Niinpä päädyin siihen, että tarkkaillaan tämä yö ja katsotaan aamulla mitä tehdään. Onneksi seitsemän tuntia oksenneltuun Onni vihdoin nukahti sanomalehtien päälle ja väsynyt emokin pääsi vihdoin nukkumaan. Kyllä on rankkaa kerätä seitsemän tuntia oksennusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti