Surr rurr

Uusi tyyny

Tyyny ja Onni vauvana

Jokaisella kätevällä emännällähän kuuluu olla ompelukone, jolla on hyvä kätevästi surauttaa kaikkea tarpeellista. Tälläkin kätevällä emännällä semmoinen kaapistä löytyy, mutta jotenkin sitä ompelukonetta ei ole niin kätevä sieltä kaapista kaivaa. Tai ainakin niin sitä tulee ajateltua. Itse ompelu kävi oikein näppärästi, ainoa ongelma oli nämä pienet apurit, jotka silmä kovana halusivat kokoajan seurata ja päästä itse tutkimaan kaikkea mitä jännää minä tein.

Kyllästyin katselemaan karvapoikien vanhaa, kulahtanutta ja rikkinäistä tyynyä, vaikka se niin rakas onkin. Ompelin tyynyn alunperin itselleni lähes kymmenen vuotta sitten omaan ensimmäiseen kotiini. Onnin tultua annoin sen Onnille nukkumapaikaksi. Nykyään siinä vuorottelevat kaikki kolme pikku miestä. Tyyny on niin rakas, että toisinaan siitä on niin kova kilpailu, että joku saa tassusta. Vaikka tyyny rakas onkin, niin nyt se on jo tullut tiensä päähän ja korkea aika päästää se eläkkeelle ja vaihtaa uudenpaan.

Olin jo monesti katsellut kaupoissa valmiita lemmikkipetejä, mutta vaikka ne niin hienoja ja yleensä kalliita ovatkin niin niiden ongelmana on se, että ne on kiinteitä. Meidän kissat kun tykkää päästä tyynyliinan sisään unille, kuin peiton alle :) Niinpä piti tekaista itse uusi tyyny pojille. Kävin tarjoustalosta ostamassa uuden ison tyynyn, hintaa päälle 7 euroa. Uffilta löysin Anttilan vanhan verhon hintaan 3 euroa. Näistä syntyi yhdessä oikein mukava tyyny, joka sopii väriltään passelisti makkarin vaaleanpunaiseen teemaan. Ja oikein makoisia unia siinä on jo otettukin.