Sain vihdoin ja viimein hankittua itselleni tämän vuoden taskukalenterin. Taitaa tuo olla kyllä niin iso, ettei minun taskuuni pujahda. Olin suunnitellut ostavani samanlaisen ihanan Iderin keikkakalenterin, kuin viime vuonna, mutta harmikseni kovasta metsästyksestäni huolimatta niitä ei vissiin ole tänä vuonna valmistettu laisinkaan. Jos olisi, niin minäkin olisin ollut aijoissa ajassa :) Mutta nyt oli tähän tyytyminen, vaan kivahan se tämäkin on. Alkoi jo ahdistamaan, kun piti muilta kysellä koulussa mitä on milloinkin ja missä. Nyt sain vihdoin järjestää ajatukseni ja kaikki helpottui kun sen näki paperilla. Koulunkäyntikin pitää aina tarkistaa kalenterista, kun sitä on niin harvoin. Helpompaa olisi muistaa vain herätä joka aamu kouluun. Mutta en valita :))Tuntuu, että nyt on kokeita ja ryhmätöitä niin paljon jonossa, että stressi meinaa iskeä kaikesta tekemättömästä. Pitkän loman jälkeen aloittaminen ja kaiken ajoittaminen tuntuu taas niin hankalalta. Kaiken kukkuraksi meidän on opeteltava pistämään injektio-neulalla. Ihon alle ja lihakseen. Onneksi ei sentään suonensisäisesti. Sitten olisi jo aivan valtava paniikki. Mutta ahdistaa, että pitää itsekin antaa toisen avuttoman harjoitella pistämistä omaan kankkuun. En pidä piikeistä, mutta silloin on helpottanut edes ajatus, että hoitajat tietävät mitä tekevät. Nyt ei voi edes turvautua siihen ajatukseen. Kiitos vaan koulu, tämän vuoksi sain sitten herpeksen huuleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti