Kesäkissat

Lenkkipolulta löytyi tärkeä muistutus kaikille. Älä ota kesäeläintä! Kesäkissojen otosta taidetaan kaikista eniten muistaa muistuttaa ja syystäkin. En kyllä ihan ymmärrä niitä ihmisiä, jotka ottavat kissan itselleen ja jättävät mökille oman onnensa nojaan loman loputtua. Ei voi kuvitella, että kesäloman aikana kissa ehtisi tottua elämään luonnossa ja saalistaisi itse itselleen ruuan. Vaikka kissat ovat jossain villieläimiä, meillä ne ovat lemmikkejä, eikä monilla enää ole samalla tavalla luontaisia vaistoja, joilla selviytyä. Ja vaikka kissa pystyisikin metsästämään itselleen ruuan Suomen luonto ei ole niitä varten. Kissat eivät pysty selviytymään meidän talvestamme. Joten jos kissa ei kuole nälkään ja janoon, jokin eläin syö sen tai se kuolee kylmyyteen ja sairauksiin. Kissa kokee kaikella todennäköisyydellä hitaan ja tuskallisen kuoleman. Tuskin kukaan itseään eläinrakkaaksi kutsuva voi toivoa lemmikilleen sellaista kohtaloa. 

Kesäeläimen ottona hyväksyn kesäkanojen pidon, josta onkin tullut aikamoinen hitti. Ja aika loistava idea, jos pystyy tarjoamaan kanoille paremmat oltavat ja saa kaupan päälle vielä tuoreita munia :) Omat kesäkissa-kokemukset taitavat rajoittua tuohon meidän Jazziin. Jonkun hylätyn kissan kesäpentuhan sekin on. Tässä mielessä kiitos jollekin joka meille Jazzin soi, mutta muuten älkää hylätkö kissoja ja viekää ne ajoissa leikattavaksi, jottei niille kesän lopussa iske kiima, jolloin karkavat kotoa ja jäävät niille teille. 

SEY:n sivuilta löytyi tällainen surullinen runo, joka toivottavasti pistää ajattelemaan; 

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.

Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.

Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.

kuva