Omaa aikaa

 
 
Töissä ollessa sitä osaa arvostaa omaa aikaa eri lailla, kuin lomalla, jolloin aikaa on ihan eri tavalla. Töiden jälkeen iltaisin ei hirveästi mitään erikoisuuksia ehdi/jaksa tehdä. Jos töistä pääsee viiden aikaan on puoli kuuden aikaan kotona. Kello on lähemmäs puolta seitsemää kun koirat ja kissat on hoidettu. Sitten jotain evästä itselle kun maha jo kurnii. Sen jälkeen yleensä tulee vain istuttua koneella/ katsottua televisiota tai lueskeltua. Yleensä mihinkään kovin kummoiseen ei riitä kiinnostus siinä vaiheessa. Vielä jos pitää käydä kaupassa töiden jälkeen ja valmistaa ruokaa kotiin tai töihin, on energiaa vieläkin vähemmän. 

Niimpä olin aika innoissani tästä viikonlopusta, johon en ollut suunnitellut mitään varsinaista ohjelmaa. Ainoastaan aikaa itselleni ja karvakorville. Saisin nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Ottaa vielä päikkäreitä jos huvittaa ja tehdä tasan niitä asioita mitä itse haluan. Kauniit kukat piristävät niin arkena, kuin viikonloppunakin. Omat lempparit ovat ehdottomasti pionit <3 Kesällä tulee useasti kerättyä pellon reunasta luonnonkukkia maljakkoon. Ihania ovat, mutta eivät kestä yhtä hyvin.

Viikonloppu alkoi hyvällä aamiaisella, jonka jälkeen kuurasin koko talon ja pesin useamman koneellisen pyykkiä. Suoritin heti viikonlopun alussa nämä pakolliset ei-niin-kivat-hommat pois alta, jotta voisin loppuajan tehdä niitä kivoja juttuja sitten. Seuraavaksi suuntasinkin kirppistelemään. Mukaan tarttui Kaari Utrion Pirkkalan pyhät pihlajat 80 sentillä. Tähän kirjaan en ollut aikaisemmin törmännyt missään, joten pakkohan se oli mukaan napata. Lisäksi löysin hauskat perhoskorvikset 0,50 sentillä. Kukkaro ei siis tällä reissulla kovin paljoa keventynyt, mutta olo oli kuin voittajalla näin hienojen löytöjen jälkeen :) 

 

Viikonloppuun kuuluu toki hyvien kirjojen lueskelu. Nyt luettavien kirjojen pinossani on vain keittokirjoja, joten keittiöstä ei pitäisi inspiraatio ihan heti kadota. Jostain sattuman syystä kaikki varaamani kirjat tulivat yhdellä kertaa, vaikka olen varaillut niitä pitkin kevättä. Nyt siis luetaan ahkerasti näitä ja inspiroidutaan. Meri-Tuulin kirja on ainoa, jota en ole ehtinyt avatakaan, muut vaikuttavat tähän mennessä lupaavilta :) Erityinen suosikki näistä on Satu Koiviston Gastronaatti-kirja, sitä olenkin odotellut näistä kaikista pisimpään. Monia reseptejä tekisi mieli kokeilla ja kuvat sekä sivut ovat aivan ihania. Tämä kun tulisi jossain edullisesti vastaan, niin varmasti ottaisin omaan kirjahyllyyni! Henkan kirjasta testattaviksi resepteiksi nousi ainakin tiramisu sekä blinit vohveliraudalla. 

Nämä herkkukuvat ovat Gastronaatista. Jopa kanaviilokki näytti niin hyvältä, että ehkä pakko kokeilla sitäkin ensimmäistä kertaa ikinä  :) 

 
Henkan Vuoden keittokirjasta nämä:

 























Omaa aikaa minulle on myös leffassa käynti. Tykkään monesti sellaisista leffoista, mistä ihan kaikki eivät innostu. Jos en saa leffaseuraa en jätä leffaa sen vuoksi katsomatta, vaan käyn katsomassa sen yksin. Päiväleffoihin onkin kiva mennä itsekseen. Ranskalainen Belierin perhe oli tällainen elokuva, josta oiken kukaan muu ei lämmennyt. Niimpä kävin sen katsomassa itsekseni. Elokuva kertoo Belierin perheestä, jossa kaikki muut ovat kuuroja paitsi perheen tytär, joka onkin erittäin lahjakas laulaja. Kuuro perhe ei tätä ymmärrä, vaan haluaa pitää tytön maatilallaan, jossa hän on heille elintärkeä. Belierin perhe-leffa on ihanan lämminhenkinen ja lopussa itkeä vollotin, mitä aika harvoin elokuvissa teen. Nytkin koitin purra hammasta etten itkisi. Elokuva ei varsinaisesti ole musikaali, mutta siinä lauletaan paljon. Nyt viikonlopun aikana olenkin kuunnellut paljon sen kappaleita YouTubesta. Tämä soundtrack voisi olla aika hyvä!  

Tässä elokuvan viimeinen pätkä, jonka aikana ei voinut olla itkemättä. Näin leffasta irrallisena se ei ehkä vaikuta niin kummalliselta, mutta yhdistettynä elokuvaan ymmärtää sen ihanuuden <3