Matkakuopissa

Täällä alkaa reissuun lähtö kovasti lähestymään. Huomenna tähän aikaan istun toivottavasti Madridissa vuokrahuoneistomme parvekkeella sangria-lasi kädessä. Nyt vielä  on kovasti pakkaukset kesken, kun vain keksisi mitä kaikkea viikoksi tarvitsisi niin kaikki kävisi paljon sutjakammin. Tuntuu, että kaikkea on aivan liikaa. Niinkun sitä yleensä reissussa tuppaa olemaan. Puolet vaatteista palaa käyttämättöminä kotiin. Mutta kun sitä ei osaa ennustaa onko olo romanttisen hempeä, kissamainen vaiko moderni, joten pitää ottaa vaatteita joka tunteeseen. Siis aivan varmasti väärä tapa pakata.

Madridin 10 vuorokauden sää lupaa 15-18 asteen lämpöä, eli reilusti enemmän kuin täällä. Kotona olen jo tottunut kääriytymään villatakkeihin, huiveihin sekä ensimmäisenä aamulla vetäisemään villasukat jalkoihin. Hankaloittaa kummasti reissuun pakkaamista, kun pää on jo pakkaselta suojautumis-moodissa. Ja villasukatkin lensi laukkuun ensimmäisenä, niistä en voi luopua!

 

Tällä viikolla iltaisin ja aamuisin on ollut jo pakkasta Helsingissä ja olen haaveillut useamman kerran toppatakin kaivamisesta käyttöön. Joko sitä kehtaa käyttää? Ensi viikolle Helsinkiinkin luvattiin lämpenevää säätä, joten ehkä toppatakki saa vielä hetken odottaa. Nyt ainakin säät ovat olleen suurimmaksi osaksi mitä ihanampia. Onnin kanssa käytiin yksi etäpäivä tekemässä kunnon metsälenkki tuolla takametsässä ja voi miten molemmat siitä nautittiin :) Toivottavasti vastaavat kelit odottavat vielä takaisin tullessa.  

Onni ja kissapojat ovat nyt hyvässä hoidossa. Matkalle lähteminen ei sekään ole enää niin yksinkertaista, kun karvalapsia kertyy. Hoitopaikat pitää hankkia ja karvakorvillekin pitää pakata vaikka mitä viikoksi matkaan, että pärjäävät. Saa nähdä miten uni tänä iltana tulee, kun ei ole ketään pientä karvaturria vieressä tuhisemassa. On kyllä mahdottoman outo ilta ollut kotona, sillä olen täällä ensimmäistä kertaa ikinä täysin yksin. Niin hiljaista. Ei ainuttakaan kissaa, eikä Onnia. Aina kaverina on ollut joku karvakorvista, joten varsin kummalta tuntuu. Toisaalta huomaan, että olen paljon tehokkaampi, sillä pystyn käyttämään kaiken ajan tehokkaasti itseeni. Normaalisti pitäisi itsensä lisäksi huomioida kolme muuta tasapuolisesti. Välillä vähän leikittää, rapsuttaa, paijata, puskea, ruokkia, lenkittää. Nyt kömmin petiin lukemaan ja aamulla viimeiset pakkaamiset. Adios!