Voikukkia pidetään rikkakasveina ja töissäkin myyn joka päivä voikukkarautoja asiakkaille. Lenkkipolun varresta melkein kotiovelta meillä löytyy kaupungin puistoalue, missä kuitenkin on annettu voikukkien levitä ja kasvaa vapaasti. Ja miten kauniilta tuo keltainen pelto näyttääkään! Aina ohi kulkiessa tulee hyvälle mielelle sitä katsellessa. Voikukkia alkaa arvostamaan ihan eri tavalla. Ei ne ihan Toscanan auringonkukka peltoja voita, mutta parempi kun ei mitään. Tekisi mieli vaan juosta tuonne sekaan hyppelemään :D 
Ps. taas väsyttää. Eilisen iltavuoron vuoksi pääsin nukkumaan vasta puolenyön aikaan ja Onni keksi aamuyöstä osaavansa ulvoa ja herätti taidolla sitten koko lauman. Huonosti nukutun yön jälkeen vieläkin aika nuutunut olo. Jospa tämä kaunis päivä piristäisi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti