Teiniangsti

Voi jeesus kyllä ottaa välillä aivoon olla minä. Alle 160 senttinen ja varustettu korkeilla poskipäillä. Kiltin ja söpön näköinen. Nykynuoret kun näyttää niin aikuisilta jo teininä. Ja minä aikuisempana teiniltä. Voisiko joku joskus ottaa vakavasti kiitos? 

Nykyään pukeudutaan ja meikataan yhä nuorempana vanhemman oloiseksi, että minun ikäisten, joiden ei tarvitse tekeytyä vanhemmaksi, luullaan sitten niiksi junioreiksi. Tarvitsisi ehkä sittenkin ruveta käyttämään tätivaatteita.

"Kiinnostaisiko sinua nämä muumikortit, kun harrastat kirjeenvaihtoa?" Juuei, en harrasta kirjeenvaihtoa! Tietääkseni tälläviikolla vietetään äitienpäivää, joten kortti olisi ihan hyvä saada postiin. Niin ja hei. "Olenkohan minä nähnyt sinun äidin käyttävän tätä koiraa?" Siis sinun äidin??  Voi luoja et todallakaan ole. Siinä kohtaa tekisi mieli kihistä raivosta, mutta päätän vaan hymyillä söpösti. 

Kolmekymppiset on kuitenkin nykyään lähempänä kun kaksikymppiset. Minulta kysytään varmaan papereita siiderin ostossa vielä, kun olen toinen jalka haudassa. Töissäkin joskus joku hehkutti miten ihanaa nähdä tuollainen rypytön naama. Voi että tuntu hyvältä. Tähän naamaan ei varmaan koskaan rypyt edes tartu. Tosin se silmänympärärysvoide löytyy jo sieltä vessankaapin kätköistä. 

Tietenkin tässä söpöydessä on se hyvä puoli, ettei kukaan kuvittele mitään pahaa sinusta. Työhaastatteluissakin pitää kääntää hyväksi puoleksi kiltteys ja söpöys :D Mutta sitten on niitä, jotka pitää sinisilmäisenä hömelönä, jota voi käyttää hyväksi ja kohdella miten vaan? Nähty on, ei hyvä. 

Saisinpa ne kymmenen senttiä lisää pituutta. Kiitos!