Nyt kerta rupesin avautumaan meidän höperöistä kissoista, niin kerrottakoon nyt tämä Jekun toinenkin kummallinen piirre. Se nimittäin odottaa yleensä aina talvisin eteisessä, kun tulen ulkoa. En tiedä kaipaako se niin minua, mutta kenkiä se odottaa jännityksellä. Kuinka paljon olen saanut kannettua lunta tällä kertaa kotiin asti. Sitten se syöksyy heti kenkien kimppuun ja alkaa rouskuttelemaan lumia kenkien pohjasta onnellisena. Koska tiedän sen hullusta päähänpinttymästä koitan kävellä mahdollisimman varovasti rappusissa, niin että mahdollisimman paljon lunta säästyy kotiin asti. En siis missään nimessä kopistele kenkiä pihalla :D Kaikkea hölmöä sitä tekeekin näiden tähden, mutta on niin ihana nähdä miten onnelliseksi se pikkuisen tekee :)
Jääpalojen ja pillien metsästys lasista on Jekusta myös hurjan jänskää. Sellaisia laseja ei kannata jättää yksin ilman valvontaa, tai hetken päästä lasi saattaa olla nurin. . Näissä kuvissa Jekku on ihan vauva ja sen pää vielä mahtuu lasiin. Pienestä pitäen ollut jääpalojen perään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti