Haalarihumua

Näitä on NIIN odotettu! Taisin käydä sovittamassa haalareita heti ensimmäisen tai toisen opiskelukuukauden aikana ja haalarit lähtivät tilaukseen. Kovasti niitä odoteltiin opiskelijabileisiin ja vielä enemmän Kaljaasi-risteilylle. Mutta ei vaan kuulunut mitään. Nyt ne ovat vihdoin kotona! Ei siinä kauaa kestänytkään. Uudet opiskelijatkin ehtivät  aloittaa tutkintonsa, ennenkuin minä sain haalarini. Kyllä hieman korpesi, kun opiskelijabileissä suurimmalla osalla oli haalarit ja muut siellä ihmettelivät, että miksei meillä ole. Juu on meillä, mutta ne on vaan vielä matkalla.

Nyt kun haalarit on onnellisesti saatu kotiin pitäisi niihin alkaa ompelemaan tuo hurja merkki saalis kiinni. Niitä kun on kertynyt säälittävät kuusi kappaletta. Monesti ollaan kyllä menty noihin opiskelijabileisiin, joissa ensimmäiset 100 tai 300 saavat merkit, mutta kun aina se lähtö venähtää niin ettei merkkejä ikinä ole herunut.

Otin kuvan nyt pelkästään haalareista ilman itseäni. Sovitin haalareita ja voi kamala kun ne näyttävätkin maajussihaalareilta. Olen kuin suoraan lypsylle menossa. Päähän vaan Valtra-lippis ja eikun menoksi. Näitä haalareita ei passaa käyttää, kuin vain vyötärölle sidottuna ettei joku vahingossa sekoita maajussittareen.

Meidän haalarin väri on siis tummanvihreä. Minusta ihan jeesväri. Samaa väriä edustaa meidän koulussa myös ensihoitajat, hoitotyöläiset, toimintaterapeutit sekä sosionomit.