Koulussa on periaatteessa älyttömän mielenkiintoisia tunteja. Aiheet kiinnostavat. Silti ne lähipäivät tuntuvat niin väsyttäviltä ja pitkiltä. Ehkä se johtuu siitä, että tässä on taas ehtinyt vierähtää muutama vuosi, kun edellisen kerran on istuttu koulun penkillä. Ja ne pari edellistä tutkintoakaan eivät pahemmin olleet sitä luennoilla istumista, vaan itse tekemistä. Yhtään ei ainakaan auta, että näitä lähiopetuspäiviä on niin vähän, ettei niihinkään synny minkäänlaista rutiinia. Kolme päivää on maksimi, mitä meillä on koulupäiviä putkeen. Suorastaan hurjaa. Koulussa käydessä on ehtinyt jo huomaamaan, että osa meidänkin porukasta on meinannut hakea toisiin koulutuksiin, toiset ajattelivat jatkaa aijempia tutkintojaan.. Toki tämä monimuotokoulutus vaatii kovaa itsekuria, mutta vielä en meinannut heittää kirvestä kaivoon =) Tällaisina lähiopetuspäivinä olen suonut itselleni sen helpotuksen, että koulun jälkeen saan tulla kotiin ja möllöttää loppupäivän sohvalla ja katsoa aivottomia ohjelmia tallennuksesta. Energiaa ei riitä siivoamiiseen. Se puoli saa odottaa viikonloppuun. Nyt kun Onnikin on hoidossa, voin kerrankin vetästä hyvissä ajoin yökkärin päälle ja nauttia teetä sohvalla villasukissa, ilman että tarvitsisi myöhään enää lähteä rämpimään pimeään ja sateiseen iltaan. Aika paljon mukavampi sitä on katsella sisältä käsin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti