Mielestäni Les Miserablesin Aaron Tveitissä on jotain samaa kun jumalaisessa Heat Ledgerissä oli. Rakastin suuresti.
Aaron Tveit Heat Ledger
Kuva |
Kuva |
Tätä kohtausta en unohda ikinä, löytyy siis elokuvasta 10 thing I hate about you
Musikaaleissa on jotain selittämätöntä voimaa ja tunnetta, mikä muista elokuvista puuttuu. Tätäkin elokuvaa katsoessa tuntui monessa kohdassa, että haluaisin itse olla tuolla riveissä laulamassa kurkku suorana. Elokuva vei loppuun asti mukanaan ja lopussa teki hurjasti mieli taputtaa. Sitten tapahtuikin jotain hassua ja kaikki ympärillä alkoivat taputtaa. Huvitti kun ajattelin että näin voi käydä vaan elokuvissa, mutta justiinhan olen elokuvissa! Suosittelen leffaa lämpimästi kaikille, varsinkin musikaalien ystäville.
2 tuntia ja 40 minuuttia voi tuntua pitkältä, mutta itse kävin leffan katsomassa Maximissa, missä on ah-niin-ihanat pehmeät isot löhötuolit ettei paikat ehtineet edes puutua. Maximissa on muutenkin mielestäni, jotain omanlaista hohtoa. Ehkä se johtuu permannosta ja yläparvesta. Jostain syystä muistan kuitenkin erityisesti kaikki elokuvat, jotka olen Maximissa käynyt katsomassa. Siellä on taikaa <3
Tällä tavalla minä ainakin haluaisin aina siivota <3
Tuntuu, että musikaalit jakavat ihmiset aika tasan. On niitä, jotka rakastavat niitä ehdoitta ja niitä, jotka puolestaan vihaavat. Itse kuulun ehdottomasti ensimmäiseen kastiin. Pienestä pitäen elämääni ovat kuuluneet monet musikaalit ja olen varttunut niitä katsellen. En voisi kuvitella elämää ilman näitä; My fair lady, Sound of music, Moulin Rouge, Oopperan kummitus, Grease tai Mamma Miaa.
Puhumattakaan kottareista; Kaunis Veera, Kulkurin valssi jne. musiikkielokuvat, vaikkeivat nyt ihan musikaaleja olekaan. Rakastit niitä pienenä.
VastaaPoista