kuva |
Itiksestä suuntasin tennariin yksin päiväleffaan. Kävin katsomassa Oli Aikakin - elokuvan. Hieman erikoinen idea, kun elokuvan miespääosan esittäjällä oli kyky matkustaa ajassa taaksepäin. Muuten elokuva siis sijoittui tavalliseen elämään, eikä koittanut olla mikään fantasiaelokuva. Tässä elokuvassa siis suvun miehillä on kyky matkustaa omassa elämässään ajassa taaksepäin. Timillä- miespääosan esittäjällä on hankaluuksia löytää itselleen tyttöystävä, joten Tim päätää käyttää aikahyppelemistä saadakseen itselleen tyttöystävän. Useamman kerran. Tim käyttää aikamatkailua tehdäkseen elämästään täydellisen. Jos jokin hetki vähän epäonnistuu hän elää sen uudelleen aikahyppelyn avulla. Myöhemmin hänen on kuitenkin kohdattava tosiasia, ettei hän voi pelastaa kaikkia läheisiään ja muuttaa kaikkia ikäviä asioita. Vaikka Oli Aikakin- elokuvan idea on aika erikoinen, se on todella ihana ja lämminhenkinen elokuva. Keskeisempänä ajatuksena siitä jäi, että täytyy oppia nauttimaan jokaisesta päivästä ja elämään jokaisen päivän kuin se olisi viimeinen. Pitää oppia näkemään kauniit asiat, jokaisessa arkisessa päivässä. Elokuvasta jää todella hyvä mieli, joten voin ehdottomasti suositella sitä, kun kaipaa elokuvaa, joka piristäisi mieltä :)
Leffan jälkeen suunnistin vielä iskän kanssa pitsalle. Sitten Onnin kanssa hyvä raikas metsälenkki ja loppuilta vietetään uusien lehtien parissa. Siitä on hyvä lauantai tehty :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti