Siepattu

Aamu alko leivän paistamisella, ja mikä voikaan olla parempaa aamiasta, kuin tuore vastapaistettu leipä? Hyvää oli :) Sitten tartuinkin imurin varteen ja näytin villakoirille ovea. Siivoilujen päätteeksi päätin, että olin ansainnut itselleni leffapäivän. Otin junan keskustaan ja menin katsomaan 3096 päivää-elokuvan itsekseni. Aika vähän oli taas elokuvissa väkeä. 3096 päivää- elokuva kertoo Natascha Kampuschan tarinan. Kuinka Natascha siepattiin 10-vuotiaana, ja pidettiin vankina muutaman neliön kopissa yli kahdeksan vuotta. Elokuva perustuu Nataschan itse kirjoittamaan kirjaan. Tiedossa ei siis ollut taaskaan mitään hurjaa iloittelua. Itseasiassa elokuvassa ei ollut oikeen mitään hauskaa kohtaa. Ahdistava elokuva, joka pisti ajattelemaan. Miten kummassa itse olisi selvinnyt tuollaisesta? Olisi varmasti pää hajonnut koko touhussa jo paljon aijemmin. Jostain syystä yksikseni päädyn aina katsomaan tällaisia enemmän ajatuksia herättäviä, masentavia elokuvia, kun mitä toisten kanssa. Taidan olla sisäisesti aika pessimisti ihminen :D Mutta vaikka elokuva oli ahdistava, niin se oli omallatavallaan todella hyvä. Virkistää katsoa välillä niin erilaisia elokuvia. Muistan itse todella hyvin, kun Natascha oikeasti oli selvinnyt sieppaajan luota ja miten paljon siitä lehdet uutisoi. Senkin vuoki oli mielenkiintoista nähdä elokuva tällaisesta aiheesta. Mitä ihmetta sieppaajien mielessä oikeen pyörii ja millaisia mielipuolia he ovat..

Relax

Tänään aamu alkoi aivan loistavasti. Kissapojat nakertelivat nälissään jalkojani aamuyöstä, niin että kömmin ylös antamaan niille nälkäisille ressukoille ruokaa. En kuitenkaan viitsinyt vielä herätä kunnolla, joten kömmin takaisin unille. Nukuinkin niin hyvin, että olin onnistunut lätkäisemään aamun kaksi herätystä pois päältä. Loistavaa! Heräsin sitten viimein seitsemältä paniikissa, että tunnin päästä pitäisi olla jo koulussa. Sitä ennen oli ehdittävä viemään Onni ulos sun muut aamutoimet. Aamupalan ehdin onneksi nappaamaan matkalla kouluun ja selvisin sen vuoksi ajoissa tunnille. Ihana koulupäivä alkoi niillä pelottavilla kielitasokokeilla. Meni niin loistavasti, etten viitsi kertoa mitkä pisteet sain :D Kolmeen asti opiskeltiin ja sitten oli ensimmäinen viikko pulkassa. Viikonlopun viettoon!

Kävin postista hakemassa emon lähettämän paketin, mikä sisälsi kaikkea jännää. Vielä en ole ehtinyt oikein perehtyä niihin aarteisiin. Ainoastaan iskin kookosta naamaan samantien :) 

Tänään en meinaa ajatella koulujuttuja enempää. Huomenna voin reippaana ehkä alkaa tekemään tehtäviä. Nyt kuitenkin leipätaikinan tekoon ja perjantai-iltaa viettämään! Adios:)

Karvapalloja

Tänään aloitettiin koulussa ihan kunnon opiskelut. Orientoivat tunnit ovat nyt toistaiseksi koluttu ja pitäisi orientoitua opiskelumoodiin. Kirjastoon pistin jo kasan kirjoja varaukseen. Toivotaan että ensiviikolla tulee, että päästään aloittamaan työt. Hieman kauhulla odotan minkälainen kirja/työvuori tästä kertyykään, kun jokaisella kurssilla annetaan erilaisia etänä suoritettavia tehtäviä ja tenttejä. 

Vaikka vielä nyt hirveästi mitään ollu koulussa tehtykään, niin huomaa että energiaa se kaikki uusi asia silti vie. Tällä viikolla olen jaksanut tehdä vain kaiken välttämättömän, jotta saan arjen pyörimään. Ruokkint elukat, käyttänyt Onnia, käynyt kaupassa ja laittanut ruokaa. Sen jälkeen olenkin kaatunut sohvalle ja ottanut nokoset. Illalla olen taas jaksanut tutkia koulun sivuja ja ilmoittautua eri kursseille. Tänään sain koneellekin asennettua Wordin, että voi alkaa tehtäviäkin raapustelemaan. 
  
Karvapallot nurkissa kasvavat ja vaatteet roikkuvat pyykkitelineessä jo toista päivää, mutta nyt en jaksa revetä joka paikkaan. Keskitän energiani oleelliseen, sillä näitä koulupäiviä on niin harvoin. Kestän ehkä hetken elää näiden sottapyttejen seassa ja viikonloppuna voin keskittää energiani kotiin.

Kuvat Pinterest

Suunta hukassa

Meillä siis suurin osa kokeista ja opinnoista suoritetaan etänä. Muutama päivä kuukaudesta käydään kääntymässä koululla, mutta muuten ollaan kannettavan varassa. Nämä katit vaan "hieman" tahtoo sitä hommaa vaikeuttaa, kun voi miten kiva on mennä siihen kannetan näppäimistön päälle mötköttämään heti kun silmä välttää, kun siinä on niin lämmin.

Tänään meillä oli kaikkien sosiaalialan ensimmäisen vuosikurssin yhteinen orientoiva päivä Viertotien toimipisteessä, eli ei siellä meidän omalla koululla. Onneksi lähdin hyvissä ajoin kouluun, sillä tunsin itseni ja oman taitoni hukkaantua joka paikkaan. Eikä tämäkään päivä ollut erilainen. Kadotin totaalisesti suuntakykyni ja eksyin, mutta onneksi vastaan tuli monia muita eksyneitä, joiden kanssa + älypuhelimien avulla löydettiin perille. Paljon tuli taas inffoa eri asioista, esim. niistä pelottavista kielitasokokeista, jotka meitä odottaa perjantaina. Ja siellä on niin paljon parempi ruokala, kuin meidän koululla. Tehdään valitus!
 
Nyt suuntaan sohvalle potemaan teen kanssa ja katson Carrien päiväkirjaa. Jos vaikka huomenna jo helpottaisi tämä karsea olotila.  

Onneksi löyty laatikko, jonne Jekku pomppasi samantien päivystämään ja minä sain koneen taas käyttööni :) Mikä kumma vimma noilla on noihin laatikoihin??

Nuhanenä

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, eli näillä mentiin tämä päivä. Vaikka aamulla aurinko paistoi aivan upeasti ulkona, niin minä heräsin tukkoisena. Kurkkuun koski ja nenä vuosi. Oli inhottava istua koulussa koko päivä, kun päässä joku käski ottaa droppia ja mennä lepäämään. Vaan eipä onnistunut nyt. Koulua oli kolmeen saakka, ja sen jälkeen piti juosta vielä työkkäriin näyttämään, että hei mä opiskelen oikeesti- lappua. Ja sen jälkeen hain vielä Onnin mellunkylästä takaisin. Koulussa sinäänsä oli koko päivän kaikkea kiinnostavaa juttua. Geronomi-liitto kävi esittäytymässä ja vanhoja opiskelijoita vilahteli. Harmi, ettei jaksanut olla ihan täysillä mukana. Olisi tehnyt mieli mennä kotiin suoraan nukkumaan, mutta Onnia oli kyllä niin ikävä jo, että oli ihana nähdä miten se oli innoissaan kun oltiin oltu erossa neljä päivää. Taisi vähän jopa näykkästä minua naamasta, kun oli niin tohkeissaan :D Kotiuduttiin Onnin kanssa viimein kahdeksalta ja saman tien melkein sohvalle nukahdin lääkehöyryissäni. Rankka päivä, mutta selvisin.

First day

Tänään se vihdoin alkoi! Kymmeneltä suuntasin koulun penkille katsastamaan ketä kaikkia pääsykokeista oli läpi selvinnyt. Iloiseksi yllätykseksi siellä oli muutamia tuttuja naamoja, jotka jo tunnistin. Ei siis tarvinnut ihan orpona olla ensimmäisenä päivänä, sillä tavallaan oli jo tuttuja. Kiva niin :) Yllätyksenä vissiin kaikille tuli, että meidän super iso geronomi-ryhmä koostuu nuorten sekä aikuistenpuolesta. Meitä ei siis ole erotettu mitenkään vaan ollaan yhtä isoa laumaa. Meitä onkin melkein hurjat 40. Paljon erillaisia persoonia. Toiset jo ärsyttäviä, mutta onneksi suurin osa vaikuttaa mukavalta. Kuten ensimmäiseen päivään kuuluu meilläkin oli ihania "tutustututaan toisiime"- leikkejä ja erilaista ryhmäytymistä. Se mikä meiltä puuttui oli ne tuutorit. Mur. Koulun  jälkeen suunnattiin Kallioon baariin muutaman muun geronomi-opiskelijan kanssa, missä meillä piti olla koulun-alku-happeningiä, mutta ylläripylläri meillä mitään ollut, kun meillä ei mitään tuutoriakaan ole. Muitakin sekaannuksia opetuspäivistä sun muista ilmaantunut tänään, pää aivan pyörällä, mutta toivotaan että tämä tästä selkiää :))

Tilasin itselleni opiskelijakortin ja hieman kummastelin tätä kysymystä. Olenko poliittisesti vaikutusvalvainen henkilö? Enpä tiedä miten se vaikuttaa opiskelijakorttiin. Saako siitä alennusta kenties?

Delivery

Eiliset häät olivat super kivat. Kiitos vaan hääparille kaikesta vaivannäöstä. Morsian oli kaunis ja sulhanen komea. Tylsää ei ehtinyt tulla. Erityisen hauska oli photo booth, jossa sai käydä ottamassa rekvisiitalla varutettuja hauskoja kuvia. Ruoka oli tooosi hyvää ja kakku vei kielen mennessään =P Karkkibuffakin oli loistava :))Tulisuudelman jatkojen jälkeen selvisin joskus neljän jälkeen omaan kotipesään kissojen viereen köllöttelemään. 

Tämä päivä onkin mennyt myös pötkötellessä ja akkuja ladattaessa. Ei jaksanut ajatella ruuanlaittoa, vaan paukautettiin tilata inkkaripöperöä kotiinkuljetettuna, ettei tarvitse edes nokkaa ulkona näyttää :) Nälkähän sillä mätöllä lähti, vaan ei se mitään makuhermoja hivellyt. Ei taideta toiste tilata, vaikka kovin kätevä olikin. Huomenna sitten alkaakin jo se kauan odotettu koulu! Penaalit on kaivettu jo esille, samoin muut koulupaprut. Ehkä haen Onninkin jo huomenna kotiin. Alkaa olla jo niin kova ikävä sitä nappisilmää. Vaikka mukavaa vaihteluahan tämä on, kun ei tarvitse aamulla lenkille raahautua. Voi sen sijaan raahautua sohvalle suoraan aamupalalle x) 

Vihdoin häihin!

Tänään päästään vihdoin nauttimaan häähumusta. Ihana pari ja ihana sää! Sininen taivas eikä pilviä missään. Kiva päästä näkemään sukulaisiakin pitkästä aikaa kunnolla. Häät alkaa täällä meillä oulunkylässä vanhalla kirkolla ja itse juhlat ovat Vantaan puolella Vanhalla viilatehtaalla. 
Nyt vaan kukkamekkoa päälle ja pakkelit naamaan niin juhlat voi alkaa :)

Syksy saapuu

Syksyn saapuminen tuntuu jo ihan luissa asti. Aamuisin kun Onnin kanssa unisena selviää ulos, niin johan hetkessä herää, kun siellä on niin kylmä! Alle kymmenen astetta. Tänä aamuna näytti mittari seitsemää astetta hyrr. Aamulla ei myöskään herää enää kirkkaaseen auringon paisteeseen, vaan rauhassa voi hämärässä nukkua kahdeksaan asti. Iltaisinkin pimeys tulee todella nopeaan. Viimeistään siitä voi päätellä syksyn saapuneen, että lähes joka päivä näkyy nyt kurki-ja muita lintuauroja taivaalla. Nekin lähtevät pakoon kylmää jonnekin kauas lämpimään. Voi onnellisia.

Huomenna päästään nauttimaan serkun häistä. Ihan liian kauan onkin jo edellisistä kesähäitä. Kai nämä voi vielä laskea kesähäiksi? Niitä voisi olla ainakin yhdet/kesä. Toivotaan että sääkin suosii meitä :)

Mutta nyt kauneusunille, niin jaksaa huomenna juhlia! Onnin vein tänään jo hoitoon <3

Riks raks poks

Postimies kantoi kotiin Nesleltä tilaamani muropaketti näytteen. Tuli muuten tosi nopeasti. Viime viikolla taisin tilata? Luulin että kyseessä oli joku pieni näytepussi, mutta ihan kokonainen muropakettihan sieltä ilmestyi. Hyvä niin, aika herkkua nuo Fitness suklaa-murot. Nautin ne keltaisten kiivien parina. Ennen en ole edes noihin keltaisiin kiiveihin törmännyt. Aika hauskan makuisia. Google osasi kertoa, että keltaisesta kiivista puuttuu vihreän kiivin hapokkuus, ja maku on trooppinen, sekoitus mangoa, persikkaa sekä sitrusta. Ostan varmasti toisenkin kerran jos näihin törmään. Nyt oli lähikaupassa tarjouksessa :)
 



Illalla suuntasin vielä junalla enolle pikavisiitille Keravalle. Nautittiin punkkua ja kotiin viemisiksi sain tämän ihanan ruusuisen päiväpeiton. Kiitos emo! Minusta aika passeli :) Himpun romanttisempi, kuin se edellinen, passaa hyvin sängyn kanssa yhteen. Saipahan makkarikin vähän päivetystä :)

Meripelastajat

kuva

Heti aamusta avasin ensitökseni kannettavan ja rupesin kyttäämään milloin kello löisi yhdeksän ja liittymiskavakkeen sivu aikeaisi. Kirjasin tiedot ja painoin lähetä painiketta. Olin vihdoin päässyt ilmoittautumaan mukaan WWF:n vapaaehtoisiin öljyntorjuntajoukkoihin! Pitkään olin siitä jo haaveillut, mutta yllätyin miten suosittu koulutus se on, ja täyttyy halukkaista hetkessä. Viimeksi jäin ilman paikkaa. Nyt olin viisaampi. Kaiken kukkuraksi pääsin mukaan kolmipäiväiseen öljyyntyneiden eläinten hoito-koulutkseen, joka on ihan unelmien täyttymys. Saa auttaa hädässä olevia eläimiä. Ei tällä ihan maailmaa vielä pelasteta, mutta ainakin jotain konkreettista hyvää saa aikaiseksi. Pieni pala kerrallaan :) Tietenkin sitä toivoo, ettei öljy onnettomuuksia merellä sattuisi, eikä hommiin sitä myöten joutuisi. Koulutus on ensi kuussa ja se järjestetään Helsingissä, Porvoossa ja Heinolassa. Hieman jänskättää ne kuolleet linnut, jotka ovat harjoittelussa mukana. Mutta onneksi meille opetetaan lintujen käsittelyä.

WWF:n sivuilta voi itse käydä tutustumassa öljyntorjuntajoukkojen toimintaan täältä.
Mtv3 uutisoi öljyntorjuntajoukoista vuonna 2003, kun joukot perustettiin lue juttu.

IKEA

Tiistaina iski jo niin kova ikävä kotona möllöttäviä kissoja, että pakkohan se oli kotiin takaisin suunnanta. Vihdoin oli postilaatikkoonikin kolahtanut Ikean uusin kuvasto! Ja kissojen lisäksi pääsin siis tähän ihanaan opukseen käsiksi. Nettiinhän tuo kuvasto oli ilmestynyt jo aikaisemmin, mutta päätin itsekseni etten sitä katsoisi etukäteen, vaan MALTAN odottaa paperiversiota. Hyvä minä :) Paljonhan siellä oli jo nähtyjä juttuja, mutta silti ne kuvat vaan aina inspiroi. Vaikka Ikeasta aina jaksetaan purnata kaikenlaista shaibaa, niin silti on siellä niitä kivoja juttujakin tosi paljon! Vaikka ihan sika innoissani en niitä huonekaluja itse kasaakaan. Eikä koko kotia tarvitse sieltä valmiina paketissa ostaakaan, vaan vähän sieltä ja toinen täältä. Omaan kotiin on vasta tänä vuonna kotiutunut noita isompia Ikean huonekaluja kuten sänky ja lipasto. Sitä ennen olen tyytynyt ostamaan Ikeasta vaan pienempiä kodinvempeleitä; kukkia, kynttilöitä, tyynyjä, astioita yms. 


Minusta aivan ihana on tuo Ikean uusi hirvi-kangas. Samaa sarjaa olevat pussilakanatkin ovat ihanat, mutta niitä lakanoita tuppaa olemaan jo aika paljon. Mutta joulupukki voisi raapustaa ylös, että Suville tästä kankaasta verhot kiitos! :)

Sitten oli vielä tämä Ikean tikapuu-hylly. Niin simppeli ja kiva. Menisi niin moneen eri huoneeseen eri tarkoitukseen. Jossain vaiheessa varmaan pakko saada x)

Onko noita koreja Ikeassa myynnissä? Tosi kivan näköiset. Voisin haluta sellaisetkin kotiin roinaa säilömään :)Toivotaan, että on. Aikamonessa kuvassa vilahtivat.

Laumaelämää

Maanatai päivä otettiin rauhallisesti. Koitettiin toipua vielä viikonlopusta. Lenkkeiltiin koirien kanssa, lueskeltiin ja tuijoteltiin telkkarin uusintoja. Koska alkaa kaikki kuudet jaksot???? Taidan joutua jopa sortumaan BigBrotheriinkin tänä vuonna. Viime vuoden jaksot skippasin aivan totaalisesti, en edes tiedä kuka sen voitti? Mutta nyt uudella kaudella on julkkikset, joten on ehkä pakko katsoa sitä. Riippuu tietenkin keitä valopäitä sinne on hakenut.

Sunneva etenee hyvää vauhtia. Omaksi yllätykseksenikin olen lukenut sitä jo 450 sivua, eli yli puolessa välissä mennään jo.

Illalla olikin sitten äksöniä enemmän, kun Onnin ja mellunkylässä asuvan Freijan lisäksi joukkoon paukahti Raksu. Siinäpä sitten oli useampaa tassua ja häntää vispaamassa. Useampi rapsutettava ja lenkitettävä. Aikamoista vilskettä. Vaan ihaniahan ne koiruudet on <3  

Illalla löysin tällaisen yökaverin pedistä.

Jälkipöhinät

Mitä sunnuntaista jäi käteen? Kuvista voi päätellä, että kivaa oli ollut lauantaina. Tanssittiin koko ilta Zetorissa Iidan kanssa ja osasin jopa mennä kotiin ensimmäistä kertaa yöbussilla. Siis oulunkylän kotiin. Olispa hienoo huomata menneensä entiseen kotiin keskellä yöllä. Niitä bussejakin kun menee niin harvoin tuohon aikaan. Sunnuntaina päätettiin Onnin kanssa suunnata iskälle pariksi päiväksi tuulettumaan. Lenkkeiltiin Onnin kanssa ihan olantakaa ja istuskeltiin koirapuistossa ilman koiria. Siis Onnin lisäksi. Kroppa kaipasi äärettömän paljon suolaa ja nestettä. Mikäs sen parempi vaihtoehto sitten kun Rax? Paljon juomaa ja pitsaaa. Vaikka ei ollut paras tarjonta tällä kertaa.

Ilolientä

Tänään taas sadetta ja harmaata. On käytetty taas punaisia kumppareita :) Sadepäivää piristämään menin pitkästä aikaa itsekseni leffaan. Päätin käydä katsomassa What Maisie knew- elokuvan. Tiedossa oli puolitoista tuntia draamaa. Kovin pirteä leffa ei siis ollut, mutta sehän oli jo tiedossa. Elokuva kertoi lapsen näkökulmasta vanhempien eron ja huoltajuuskiistaa. Vanhemmat olivat aika karuja, mutta onneksi Maisien äiti-ja isäpuolet olivat sitäkin ihanampia :) Varsinkin True bloodista tuttu Alexander Skarsgård Maisien isäpuolena oli aivan ihana. Voi kumpa minullakin olisi ollut sellainen isäpuoli aikoinani :)

Illalla on tiedossa hieman sidukkaa ja muuta kuplivaa, eli tyttöjen ilta. Vielä odotellaan seuraa saapuvaksi, mutta aika kuluu rattoisasti tätä kuunnellessa ;

Rakastan suomiräppiä ja varsinkin näitä versioita missä vanhoista kappaleista on tehty uusia päivitettyjä versioita. Mitä mainioin! Vähään aikaan ei ole näitä tullutkaan (ainakaan hyviä sellaisia). Tästä videosta voi bongata yllättävän monia suomalaisia julkkiksia; Arman, Tomi Björk yms.

Hölmöillään kun tavataan

Siinä ne nyt on. Minun uudet Hait. Heti sain ne kiskoa jalkaani ja sulloa vanhat kengät vuorostaan kassiin. Ei sitten pesty lakanoitakaan, kun sade taas "yllätti". Mutta nyt ei haittaa, onnellisena näillä kumppareilla tepastelen! Niin hyvät jalassa ai että! Niin kauniin punaiset, että piristävät harmaimmankin sadeaamun. Kaikki keltaiset hait on kummasti jokapaikasta kaikonneet. Toisaalta hyvä että en saanut niitä, sitten olisi pitänyt ostaa keltainen sadetakkikin, ja sitten olisin alkanut taas muistuttaa puistotyöntekijää :D Ei enää niitä banaanivaatteita. Puistotyöntekijä ajoista minulle on jäänyt huono tapa olla käyttämättä sateenvarjoa. Pitää olla aikamoinen rankkasade tai baari-ilta, jotta viitsin sateenvarjon laukustani kaivella. Jotenkin sitä vain niin tottui siihen sateeseen, ettei sitä enää huomaa samalla lailla. Sitä vaan katseli puskista että voi hölmöt näin pieni sade ja heti kaikilla on sateenvarjot kourassa. Sitten kun se vesi valuu noroina hiuksia pitkin, sitten voi miettiä missä se sontikka olikaan. Mutta toisaalta, onko sillä siinävaiheessa enää mitään väliä? :) Mutta saappaat ne on tärkeät puistotyöntekijällekin. Varpaat ei saa kastua!

Jekku esittelee taas hölmöilyjään. Mahdollisimman pieneen ruukkuun pitää koko kissanruho saada mahtumaan. Hassukissa :) Lankaköynnösparat. Joka päivä saavat kovakouraisen käsittelyn kissapojilta. Toinen pitää salaattibaarina, toinen tykkää tunkea ja puskea kasvuston sekaan tai sitten valloittaa koko ruukku. Taitaa olla jo toinen lankaköynnös tänä kesänä tuossa ikkunalla menossa. Onneksi vielä on kaksi muuta jäljellä. 

Hip hei viikonloppu on taas täällä! Ehkäpä leffaan? Kivaa on ainakin huomenna jo tiedossa :)) 

Haiton päivä

Kruunu ostettu Vääksyn reissulta

Eipä saatu hai-saappaita sitten tänään matkaan. Kaikki pienijalkaiset olivat käyneet hamstraamassa omansa pois, jäljellä oli enää isojalkaisten kokoja. Tehdään huomenna sitten isku eri putiikkiin, jos vaikka tärppäisi :) Sen sijaan matkaan lähti ihana Finnwearin kissatunika. Uusin Kotoliving- lehti nautittu höyryävän teen kera taas sadetta pidellessä. Inspiroiduttu uusista resepteistä ja muista oivalluksista. Pihalta kerättiin talteen ihanasti tuoksuva oksa maljakkoon. 

Huomenna strattaakin jo perjantai. Äkkiä nämä viikot vaan rullaavat. Enää viikko ja opiskelut alkaa. Kääks.

Sadetta saadaan

Nyt on satanut jo niin monta päivää lähes putkeen, etten muista enää sateentonta päivää. Syksy on tainnut vihdoin saapua. Ei sillä että se kamalasti haittaisi, jatkuva kaatosade vaan jonkinverran rajoittaa halua lähteä kotoa yhtään minnekään. Onneksi ei ole ollut kamala pakko lähteäkään. Olen saanut uppoutua täysin Sunneva-kirjaan sateen ropistessa ulkona. Öisin on satanut niin kovasti, etten ole uskaltanut nukkua ennenkuin sade edes hieman hellittää. Parvekkeelle on pitänyt laittaa punainen kattila keräämään sadepisaroita, jotka parvekelaseista huolimatta koittavat päästä meidän parvekkeelle kastelemaan paikat. Jotta sukat pysyisivät kuivina, päätin että huomenna menen ja ostan ne pitkään haaveilemani hai-saappaat. Tätä sadekautta on kestänyt jo niin pitkään, että totisesti hyville saappaille on tarvetta. Voi jos vielä saisin Gudrunilta sen ihanan sadetakin<3
Syksyn tulon huomaa siitäkin, että enää ei pelkillä neuleilla selviä ulkona. Pakko oli alkaa eilen kaivelemaan takkia kaapista. Uusi syystakki poltteli jo hengarissa, mutta totesin sen kuitenkin vielä liian lämpimäksi. Odotan jo, että pääsen sitä käyttämään, tuntui niin taivaallisen pehmeältä <3
Tänään kävin Kodin ykkösen sisustus säästö-päivillä. Kotiin oli kolahtanut -40% halvennnuslappu, joten sehän piti käydä hyödyntämässä. Koulua ajatellen tarvitsen jonkin kirjahyllyn tai muun säilytyspaikan koulukirjoille ja muille tavaroille, joten menin ja ostin itselleni omenalaatikon tähän tarkoitukseen. Vielä pitää ainakin yksi laatikko ostaa, jotta saan pienen kirjahyllyn niistä aikaiseksi. Tarpeeseen tuli siis tämäkin ostos! Ja nuita omenalaatikoita olen jo pidempään hivellellyt Kodin ykkösessä. Sitten kun en enää tarvitse laatikoita kirjoille, voin siirtää ne vaikka eteiseen kenkätelineeksi. Niin monikäyttöisiä ja tajuttoman ihania! Hetkeksi iskin ihanat keltaiset kryssatkin laatikkoon, ja voi miten kauniilta ne siinäkin näyttivät. Melkein pitäisi ostaa parvekkeellekin omansa. Oli siis aivan pakko ostaa vihdoin noita krysanteemejakin, ne kun olivat alepäivillä tarjouksessa enkä  voinut enää vastustaa niitä. Toistaiseksi istutan ne kuitenkin nuihin pajukoreihin, jotka ostin kesällä Plantagenilta. Kissat tykkäsivät laatikoista myös kamalasti :) 





Syksyn kunniaksi blogikin sai uuden syksyisemmän ilmeen :)

Minä

Uusimmassa Trendissä oli mielenkiintoinen juttu Introvertistä. Täytyy tunnustaa, että tuo sana oli minulle ihan täysin tuntematon. Siis introvertti? Mutta juttua lukiessani introvertti käsite selviää. Minusta erittäin mielenkiintoinen aihe, joka antoi ajattelemisen aihetta. Monet lehden jutuista pitivät kohdallani paikkaa ja koen omaltaosaltani olevani introvertti. En varmasti ole täysin 100% introvertti. En tiedä onko kukaan. Minussa on varmasti myös ekstroverttiä, joka on introvertin vastakohta. Innostuin Trendin jutusta niin, että aloin tutkimaan aihetta enemmän netistä. Tein useita introvertti/ekstrovertti testiä, ja myös testien mukaan kuulun introverttien joukkoon. Intovertti on siis enemmän sisäänpäinkääntynyt ja miettii enemmän tekemisiään/sanomisiaan kuin ekstrovertti. Wikipedian mukaan introvetti saa energiaa omasta itsestään ja vuorovaikutus muiden kanssa vie energiaa häneltä. Introvertit tarvitsevat omaa aikaa ladatakseen akkuja. Itse olen ainut lapsi meidän perheessä, joten olen pienestä pitäen ollut aika itseriittoinen. Olen keksinyt omat tekemiseni ja pärjännyt omalla mielikuvituksella. En koe tulevani nopeasti yksinäiseksi, en tarvitse kokoajan ihmisiä ympärilleni, vaan ennemminkin ahdistun jatkuvasta sosiaalisuudesta. Tarvitsen omaa aikaa ja aikaa olla yksin omien ajatusteni kanssa. Ehkä siksi pidän myös niin paljon eläimistä, koska ne eivät häiristse omaa akkujen lataus aikaa, vaan kotona tuntuu kodikkaalta ja eletyltä. 

Perheeni ja ystäväni ovat minulle erittäin tärkeitä, mutta en  kaipaa heitä ympärilleni jatkuvasti. Saattaa olla, että annan myös puheluiden mennä vastaajaan, jos en ole ladannut akkujani tarpeeksi. Se ei merkitse sitä ettenkö arvostaisi heitä, vaan päin vastoin. Haluan antaa kaikkeni ja vastaan mieluummin silloin kun jaksan olla läsnä, enkä sillon kun tiedän että akkuni ovat tyhjät. Introvertti piirteeseeni kuuluu myös, että rakastan tehdä tutkielmia ja muita kirjoitelmia. Pidän paljon yksin työskentelystä. Pidän myös enemmän kahdenkeskisistä keskusteluista, mieluiten pohdiskelevista, kuin isoista keskusteluseminaareista. Ehkä tässä yksi syy miksi pienestä pitäen filosofia on kiinnostanut minua. 

Toisinaan kuvittelin, että olen jotenkin kummallinen. Miksi pidän niin paljon yksinolosta ja mietin onko väärin tuntea väsyneeksi ystävien seuran jälkeen? Olen niin iloinen kun sain tulla valistetuksi tästä uudesta aiheesta, sillä opin paljon lisää itsestäni. En ehkä sittenkään ole kummajainen. Se on vaan luonnetyyppini. Kohta alkaa opiskelut, jotka nekin ovat monimuoto-opiskelua, eli paljon vastuuta omasta oppimisesta ja omasta työstä. Nyt kun olen hoksannut olevani introvertti, luulen että tuo oppimismuoto on minulle oiken passeli! :) 

Täältä voi käydä testaamassa kumpaanko klaaniin itse kuuluu; testi

Pysytään linjoilla

Kääks koulun alkuun on enää kaksi viikkoa! Toisaalta pitkä aika, toisaalta menee hujauksessa. Vielä ei oiken tiedä mitä on tulossa ja hyvä niin. Kansioita, vihkoja, penaaleita kaikkea on osteltu. Jopa uusi kannettava hohtaa uutuuttaan. Meillä on pari viikkoa aikaa tämän koneen kanssa totutella toisiimme ja omiin oikkuihimme. Jo nyt tiedän, että helppoa tämän kanssa ei tule olemaan. Varmasti useampaan kertaan tulee hiuksien halkomista, sen verran erikoinen on tuo Windows 8. Ihan mahdoton. Kone itse on ihana pieni ja voi miten kevyt! Koneen vikahan ei toki ole tuo tyhmä käyttöjärjestelmä, se vaan nyt on kaikissa koneissa, minkäs teet.

Voisi luulla, että ollaan ostettu suoristusrauta

Toivottavasti pian saan tähän uuden päivityksen,  jotta tämän käyttö hieman edes hepottuisi. Lisäksi jokin kirjoitusohjema on ihan pakko ostaa. Mukava lisä olisi, jos viitsisi kustomoida koneen ja tilaisi jonkin kivan tarran tuohon kanteen :)

Kiitos emo uudesta koneesta <3

Kukkoilua

Ihana sunnuntai. Saa vaan olla ja möllöttää. Aamu alkoi jazz aamiasella. Ulkona oli aurinkoinen ja raikas aamu. Onnin kanssa oli ihana lenkkeillä aikaisin, kun ei tullut vielä muita lenkkeilijöitä vastaan. Kissojen kanssa makoiltiin sängyssä mummojen vanhoissa täkeissä ja luettiin naistenlehtiä. Tehtiin pitkästä aikaa mustikkakukkoa emolle. Piti toki lämpimänä maistella koepaloja vaniljakastikkeen kera, jotta tietää uskaltaako sitä tarjota x) Kuopiossa kahvilassa työskennellessä tuli tuota kukkoa väännettyä melkein joka päivä ja useampia kappaleita. Nyt se on jostain syystä jäänyt unholaan. Piti ihan muistella miten kukko piti tehdä, sillä ohje sisälsi pelkät raaka-aineet. Pienestä unohduksesta huolimatta herkullista tuli! Kyllä mustikkakukko kesään kuuluu ja savolaiselle ympäri vuoden :) 

 

 

Aarteenmetsästys

Eilen heemailin emon kanssa kaupungilla. Pyörittiin useampia tunteja kaupungilla shoppailemssa. Käytiin piipahtamassa Hietalahden kauppahallissa, missä oli mitä herkullisemman näköstä purtavaa. Ihania hampurilaisia, juustoja ja leivonnaisia. Namiii. Nälkäisinä mentiin matkan varrella olevaan Dennis-ravintolaan. Molemmat tilattiin listalta pastat; oma pastani sisälsi grillattua vuohenjuustoa ja cashewpähkinöitä punajuuri-kermakastikkeessa. Aivan taivaallista pastaa, ehkä jopa parasta mitä olen syönyt ravintoloissa =P Ehdottomasti mentävä toisenkin kerran! 
Lisäksi piipahdettiin mm. Gudrunilla, stokkalla sekä Nougatissa. Ihania paikkoja kaikki :) Kyllä oli jalat toustina kaupunkikierroksen jälkeen!

Tänään kävin pyörähtämässä itiksessä, koska oli pakko saada käsiin Kaari Utrion Sunneva- kirja. Meidän kirjastossa se oli menossa, mutta onneksi itiksessä kiva kirjastotäti etsi sen minulle. Luin äkkiä aikasemman Utrion kirjan loppuun, jotta pääsen Sunnevaan käsiksi. Lauanatai onkin siis mennyt kirjojen kimpussa. Onnekseni huomasin, että Fidassa on mylläkkäpäivät menossa, eli kaikki -50%. Pakko oli sitten sinne mennä vielä, vaikka mylläkästä johtuen tupa oli ihan täynnä. Hyvä että menin, matkaan tarttui nimittäin ihan aarre. Pitkään olen haaveillut alkavani kerätä jotain taidetta seinille, eikä vaan pelkkiä postereita, joten tadaa, nyt ostaa repäisin itselleni oikean taulun! Ihan pilkkahintaan vielä! Mielestäni se on tosi kaunis. Ihanat värit ja ihanat linnut :) Pitää vielä keksiä taululle sopiva paikka, missä tulee oikeuksiinsa. Kukahan mahtaa olla tuo taiteilija, Tapio Rahkonen?

Nyt äkkiä Onni pissille ja viettämään leffa-iltaa potilaan kanssa :)

Marttailua

Viime yönä heräsin vähän ennen kahta kamalaan ukkoseen. Vettä tuli kaatamalla ja jyrisi kovasti. Salamat välähteli ainakin tunnin verran. Vaikka ikää kertyy, niin ukkonen kyllä jaksaa aina pelottaa, siitä ei varmaan koskaan kasva yli. Aamulla sää oli pitkästä aikaa ihanan raikas, joten jotain hyvää ukkosestakin seurasi :) 

Kotona ollaan marttailtu urakalla. Makkarin karvamatto piti viskata valitettavasti roskiin, joten kävin kellarista kaivamassa tilalle räsymaton. Ihan hauskalta sekin näyttää, tulee semmoinen mökkifiilis siitä :) Onneksi on tullut hamstrailtua noita räsymattoja kirpparilta, ettei tarvinnnutkaan suunnata mattokaupoille. 

Kaupasta matkaan lähti ihanan pieni kesäkaali. Sitä hauduttelin uunissa siirapissa pari tuntia ja ai miten hyvää kaalilaatikkoa siitä syntyikään. Nam!

Illalla vielä säilöttiin kesä purkkiin. Ohjeen otin Marttojen säilöntäkirjasta, jonka sain ollessani siellä töissä. Viime viikolla keräsin punaherukoita pienen purkillisen verran ja nyt sain keiteltyä siitä hilloa. Punaherukoista tulee niin hyvää hilloa, vie kielen mennessään. Yhden purkillisen verran saatiin säilöttyä kesän makua talveksi, mutta se onkin ihan passeli. Mitään hirveitä hillosyöppöjä ei kuitenkaan olla, eikä pahemmin ole säilytystilojakaan miljoonalle purkille, joten purkki tai kaksi/ per maku on ihan sopiva meidän tarpeisiin.

Neulatyyny

(Kuva on aika tyylikäs koska otin sen itse ilman käsiä)

Kuumaa ja kosteaa täällä on riittänyt. Sisällä ja ulkona olo on kuin saunassa. Vihdoin viime yönä saapui kaipaamani ukkonen. Jyrisi ja salamoi oikein kunnoilla. Pisarat kolisivat ikkunoihin. Siltikin tänään aamulla oli entistä trooppisempi ilma. 

Heti aamulla suuntasin jo ennen aamupalaa labraan jälleen kerran verikokeisiin. Sielläkin oli niin kuuma, että tuntui kuin olisi sulanut märäksi läntiksi maahan. Kumma miten muut näyttää niin fresseiltä ja itse on yksin sen sulamisen kanssa. Miksii?? Sulaminen oli toki labrassa pienin ongelma. Isoimmaksi ongelmaksi koitui taas nämä syvällä olevat hennot suonet. Niitä kun ei vaan tahdo kukaan löytää ei sitten millään. Ensimmäinen labratäti totesi kolmannen yrityksen jälkeen, ettei ole hänellä hyvä päivä ja luovutti minut toiselle tädille. Taas pisteltiin pari kertaa. Koiteltiin  muistella millä neulalla ennen sitä verta on löytynyt. Jälleen opin uusia neulan nimiä. Tällä kertaa kokeiltiin mm. perhosneulalla, joka näyttää ihan perhoselta :) Onneksi se viides kerta tärppäsi, mutta ai hitto, kun sattuu tuosta kämmenselästä suonen etsiminen. Onnelliset ne, joilta suonet löytyy normaaleista kohdista! Onneksi pahin neulakammo on kadonnut jo ajat sitten, muuten tästä säätämisestä ei tulisi yhtään mitään. Mutta silti, tuskanhiki alkaa nousta siinä vaiheessa viimeistään, kun huomaa miten tuskaiselta ja epätoivoiselta labratädit alkavat näyttämään tökittyään ja puristeltuaan pitkään toivottomina minun käsiä. Pitää toivoa, että nämä verikokeissa juoksemiset kohta loppuisivat, tai ainakin vähenisivät ihan reilusti :)

Multasormi

Säät on taas hellinyt meitä. Eilen saatiin pyykit narulle ja ajettiin villakoirat kotoa. Tänään otin kohteeksi parvekkeen ja siellä olen koko aamupäivän touhuillut. Kukat kukkii komeasti, mutta osaan olen jo ihan kyllästynyt. Laventelit kippasin kylmästi roskapussiin. Keijuinmekko kasvaa kamalaa vauhtia joka suuntaan. Se on venähtänyt tajuttomasti alkukesästä, koittaa raukka kasvaa kattoa pitkin nyt. Jännä miten sitä alkukesästä on talven jälkeen yhtä kukkahuumaa, ja näin loppukesästä iskee totaalinen kyllästyminen. Ei niitä poloisia haluaisi tappaa, kun koko kesän niitä on hoitanut ja ne on jaksanut kukkia kiltisti. Keltaiset marketat kukkivat kenties viidettä kertaa jo, samoin valkoiset pelargoniat ovat toista kertaa komeassa kukassa. Tekisi silti niin kovasti mieli jo syyskukkia. Krysantteemeja, kaaleja sekä callunoita. 

Kumma miten liilat petuniat ovat vallanneet tämän ruukun, vaikka pinkkejä petunioita on yhtä paljon.