Rakastan. .

kuva täältä

Rakastan pukudraamoja. Rakastan historiaa ja etikettejä. Rakastan Downton Abbeytä. Missasin sarjan alun, kun sitä alettiin esittää TV1:ltä, enkä halunnut alkaa seuraamaan sarjaa kesken kauden. Nyt olen yhden kuukauden aikana katsonut kaikki kolme kautta boksilta, joten talo palvelusväkineen alkaa tuntumaan jo omalta perheeltä. Olen viettänyt niin monta tuntia heidän kanssaan, parhaimmillaan neljä tuntia putkeen. Downton Abbey on oikea helmi. Tälläisia sarjoja pitäisi olla enemmän. Minua ainakin kiehtoo kaikki pyrkyrimäinen juonittelu etiketin aikakaudella. Pidän siitä, että sarjassa pääsee näkemään miten tuon ajan taloissa kaikki toimi. Ja ne vaatteet ja kampaukset. Kiitos emo kun pistit boksin taas tulemaan :) 

kuva täältä

kuva täältä

kuva täältä

Downton Abbey alkaa vuodesta 1912, jolloin Titanic upposi. Rakastin myös Titanicin tarinaa ja niitä ihmisiä vaatteineen. 1900-luvun alkupuoli on minusta äärimmäisen kiehtovaa ja mielenkiintoista aikaa. Voisin lukea siitä loputtomiin. Olen hurahtanut täysin Jane Austeeniin ja lukenut koko tuotannon. Omia suosikkejani ovat Järki ja tunteet sekä Ylpeys ja ennakkoluulo. Kaikki kuitenkin lähti siitä, kun lukiossa luin äidinkielen kurssilla Kasvattitytön tarinan ja rakastuin tuohon maailmaan. Oli ihan pakko lukea kaikki loputkin. Austeenin kirjat ovat mitä ihanimpia, kun siihen maailmaan pääsee kiinni. Lisäksi olen katsonut kaikki mahdolliset versiot Jane Austeenin tuotannosta, jotka on filmattu elokuviksi sekä sarjoiksi, joita on siis monta. Tunnetuin on varmasti BBc:n esittämä minisarja Ylpeys ja ennakkoluulosta, jossa Colin Firh esittää Mr. Darcya. Sarja on ihan täydellinen ja vastaa kirjaa täysin, jota harvoin tapahtuu, mutta tässä en joutunut pettymään. Keira Knightlin elokuvaversio Ylpeys ja ennakkoluulosta puolestaan ei ollut kovin hyvä. Vaikka taitaa sekin Austen kokoelmasta löytyä :P

Vilukissa haaveilee

kuva täältä

Kärsin kylmästä. Palelen siis silloinkin kun muut valittavat kuumuutta. Vietän kesät talvet villasukissa ja ensimmäisenä reissuun pakatessa heitän villasukat mukaan, etteivät ne vaan unohtuisi. Vilukissana yksi isoimmista sisustushaaveistani olisikin saada takka, sisustustakankin kelpuuttaisin. Toki aito oikea takka olisi kaikinpuolin parempi, voisi vaikka tehdä ruokaa takan jälkilämmöllä. Takka luo kodikkuutta ja lämpöä. Haaveissani istun takan edessä lämmittelemässä ja kuuntelen palavan puun rapinaa. Haluaisin kauniin vanhanaikaisen takan, en mitään uudenaikaista desing lasitakkaa.

Kuva täältä

Tällä hetkellä meidän pieneen vuokrakaksioon ei edes mahtuisi takkaa, mutta saahan sitä aina haaveilla. Oikeaa tulta sentään pystyy täälläkin tuijottelemaan. Kasasin olohuoneeseen väliaikaisen "takan". Kokeilin "takkaa" kahdella eri versiolla. Ensimmäiseen versioon kuuluu pelkästään yksi iso lyhty. Toisessa versiossa on paljon pieniä tuikkukippoja. Ihanteellistahan olisi pitää pelkästään paljon erikorkuisia kynttilöitä, mutta kissaperheessä se ei taida olla kovin turvallista. Tästä syystä päädyin myös ensimmäiseen vaihtoehtoon. Kakkos vaihtoehto kuulema muistutti hautausmaata kun kyselin mielipiteitä.

Leivinuuni puolestaan olisi ihan helmi keittiössä. Kissat voisivat pötkötellä uunin pangolla ja nauttia sen lämmöstä.

Teeholisti

Meillä juodaan teetä. Paljon teetä. Tee lämmittää ja rauhoitttaa. Kaapista löytyy 15 pussia erimakuisia irtoteepakkauksia ja lisäksi monia teepusseja. Heti aamulla ensimmäisenä kun sängystä noustaan niin laitetaan tee porisemaan. Ja se tee porisee myös päivällä ja illalla. Teeholistin tärkein ystävä on teenkeitin, tosi kätevä! Samoilla teelehdillä voi hyvin tehdä kaksi pannullista teetä, pannussa tee myös pysyy pitkään lämpimänä. Tefalin magic tea-pannu toimii melkein kuin kahvinkeitinkin, ja tekee hyvää teetä! Teenkeitin on ihanan vaivaton, naps vain ja pannu osaa kuumentaa teen oikeaan lämpötilaan eikä tee haudu liian kitkeräksi. Parhaiten keitin sopii mausteisille ja mustille teelaaduille, mikä sopii hyvin minulle sillä niitähän meillä lähes aina nautitaan.

Itse en juo kahvia laisinkaan vaan pärjään pelkällä teellä. Vihreästä teestä en pidä yhtään, se maistuu pelkältä tiskirätiltä, joten vaikka se olisi miten terveellistä ja laihduttavaa niin meillä ei sitä keitellä. Sen sijaan kaikki roibos-teet ovat aina hyviä ja koska niissä ei ole kofeiinia niitä voi hyvin juoda iltaisin menettämättä yöunia. 

Eniten meillä kuitenkin juodaan mustaa teetä. Omaan teeheni lisään maitoa, pidän tästä englantilaisesta tyylistä. Vielä kun saisi muutaman skonssin ja teeleivän niin voisin alkaa viettämään kello viiden teetä. Aivan ihana olisi päästä Englantiin viettämään oikeaa afternoon tea- hetkeä kaikkine herkkuineen.

Kuva täältä

Omat tämän hetkiset teesuosikit ovat Nordqvistin Valkoinen karhu; ihana valkoinen tee, joka on maustettu mustikkamuffinssin aromilla. Teetä  juodessa voi ihan  kuvitella syövänsä muffinssia, joten loistava juoma makean himoon! Toinen lemppari on löytyi Hakaniemen pienestä intialaisesta ruokakaupasta. Spiced Tea: indian masala blend on maustettu kanelilla, kardemummalla, inkiväärillä ja mustapippurilla. Ihanan mausteista :P 

Lisäksi meidän kaapista löytyy monta Clipperin teelaatua. Kaikki Clipperit ovat todella hyviä ja ne pakkaukset ovat niin ihania. Samoin kuin Marks & Spencerin teepaketit. Todellisia keittiön kaunottaria. Ja makukin niissä on todella hyvä. Miltä kuulostaisi esim. raspberry vanilla with a hint of rose, todella namia! Näitä hamstraan mukaani joka kerta kun käyn Tallinnassa.

Onnenpäivä

 Eilen haettiin Iida mellunkylästä pihalle ja käytiin vielä lainaamassa iskältä Onnille Freija kaveriksi. Kylläpä oli kivaa. Tuli oltua yli kolme tuntia ulkona ja kotona olikin sitten hyvin väsynyt, mutta onnellinen koira. Oltiin käyty jo Freijakin palauttamassa kotiin ja menossa omaan kotiin itsekin, kun matkalla huomattiin koirapuistossa ihana pieni tyttö corgi ja pakkohan sitä oli mennä ihastelemaan. Onninkin mielestä se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja väsynyt poikakin kummasti piristyi.

Väsynyt metroilija

Lepopäivä

Ihana sunnuntai. Saa luvan kanssa nukkua pitkään jos nukuttaa, lukea lehteä monta tuntia ja juoda monta kuppia höyryävää teetä. Ajattelin selvitä tänään pitkälle lenkille Onnin kanssa, mutta muuten torkkua pienten velikultien kanssa, eihän niitä vaan voi vastustaa. Kissat ovat mitä mainioimpia stressinpoistajia. Kun ne käpertyy viereen ja alkaa tasainen kehräys kuulumaan niin väkisin siinä itsekin nukahtaa, vaikka tarkotus olisi ollut ihan muuta. 

Eilen ajauduttiin jotenkin ihan vahingossa ulos syömään. Nälkä oli niin kova, että näköä haittas eikä hirveesti jaksettu nirsoilla. Ainoa kriteeri oli, että melutaso ei saanut olla liian kova ja sen vuoksi pitikin parista paikasta ovella kääntyä. Dagen efter ruuaksi päädyttiin sitten syömään SFC:hen, eli Southern fried chikenin buffettiin, josta löytyi pannupitsaa, keittoa ja salaattia. Pannupitsat oli hyviä. Päivän keittona oli linssikeittoa, jota päätin maistaa, sillä viimeksi söin linssikeittoa emolla jouluna ja oli niin hyvää. NAM! Tämä linssikeitto puolestaan oli aivan kammottavaa. Linssikeitto maistui enemmän hernekeitolta, joten jos olisi kerrottu sen olevan hernekeittoa niin olisin pitänyt sitä ihan hyvänä hernarina. Mutta en hyvänä linssikeittona. Emo hyvä, jos luet tämän niin pistä lapselle linssikeiton ohje tulemaan :) 

Oli niin kova nälkä, että pitsoja ei tullut pahemmin kuvattua. Tässä kaikki mitä jäi jäljelle :P Onneksi loppuviikko oli syöty vain salaattia kotona niin ei tullut niin huono-omatunto.

Puolivuotiaasta Jazzista on kasvanut jo iso poika

Girls night out

Eilen oli hauskaa! Istuttiin iltaa ja hömpöteltiin niin, että päästiin baariinkin vasta puolenyön jälkeen, mutta sekös ei menoa haitannut. Eväät oli mitä parhaimmat; namia, brietä ja rommia. Hyvin sopii keskenään vaikka joku jotain muuta väittäskin :) Cheekin tahtiin poljin jalkaa valomerkkiin asti. Viideltä taksi toi kotiin ja yhdeksältä olin jo koirulia viemässä ulos. 

Ihana Iida osasi korjata järkkäriongelmani. Ongelmanahan oli "tarkat tiskit ja harmaat möhkäleet", eli kuvattavat kohteet jäi sumuisiksi ja epäselviksi. Naps vaan ja nappi oikeaan kohtaan niin jo korjautu ja kuvat parani! Pitää nähtävästi ottaa ohjekirja kauniiseen käteen ja alkaa hieman opiskelemaan. Kuvat tulee luultavasti ja toivottavasti paranemaan laadullisesti, tasosta en voi luvata. Ainakin järkkäri pääsee nyt kaapin perältä käyttöön. Olin jo meinannut luovuttaa kuvaajan urani suhteen. Onneksi selvisi ettei vika ollut minun taidoissani(kuvaamistaidoista, en ota kantaa teknisistä taidoista) vaan asetuksissa. Nytpä taidankin lähteä joku kaunis talvipäivä ulkoiluttamaan sitä. 
 
 Näin pirteältä sitä näytti jo neljän tunnin unien jälkeen. Pitää varmaan nokkaunet vetästä päivällä jossain välissä. 

Ps. kynsitarratkin pysyi matkassa koko illan!

Hömpöttelyä

Taas on perjantai! Aamupäivä on laitettu kotia kuntoon ja siivottu viikonloppua varten. Paljon mukavampi aloittaa viikonlopun viettokin puhtaassa kodissa. Kissapojat ovat pitäneet omia aika-ajoja koko aamun ja pinkoneet  kovaa vauhtia ohi niin että suhina vaan käy. (+ kaadettu yksi teekuppi sanomalehdelle)

Illalla on tarkoitus lähteä entisen työkaverin kanssa kaupunkiin ja viettää pitkästä aikaa tyttöjen iltaa. Ihanaa! Löysin kaupasta uusia kynsitarroja, jotka korvaavat siis kynsilakat ja ajattelin illan kunniaksi kokeilla niitä.

Tarrat oli kätevä laittaa; puhtaalle kynnelle vain kiinnitettiin tarra ja kynnenkärjessä tarra taitetaan. Lopuksi ylimääräinen tarra viilataan pois. Itsellä ylimääräistä jäi melkein puoli tarraa, joten pituutta siis riittää. Ongelmana olikin leveys kun tarrat olivat tietenkin tietyn mallisia ja isoimpiin kynsiin tarkoitetut tarrat olivat liian isoja ja monet pienemmät leveydeltään liian kaposia. Lisäksi tarrat ovat niin paksuja, että niitä on ihan mahdoton saada kynsiin ilman ryppyjä. Mutta näillä mennään ja eiköhän tässä ihan sopivasti blingblingiä ole illaksi :) Loreal lupaa kynsitarrojen kestävän jopa 10 päivää. Saa nähdä miten näiden käy. Hintaa tarroilla oli noin 10€ eli siis parhaimmillaan 1€/ päivä. Luultavasti omat kokeilut jää näihin yksiin tarroihin. Käteviähän nämä on kun laittaminen on todella nopeaa eikä kynsien kuivumistakaan tarvitse odottaa, joten kynsitarrat voi laittaa vaikka matkalla jos on kova kiirus. Omat kynnet totteli nimeä Poudre D´or.

Tarrakynnet

Liedellä porisee

Alkuviikosta tuli tehtyä kattilallinen soppaa ja sitä ollaan syöty koko viikko, vielä olisi tälle päivälle. Keitto on muodostunut jo meidän omaksi arjen klassikoksi, jota tehdään pitkin vuotta tasaiseen tahtiin :) Halpaa, helppoa ja super hyvää. Soppa on siitäkin kiva, että sinne on hyvä heittää kaikkea mitä kaapeista löytyy, varsinkin jos on joitain nahistuneita vihanneksia niin tuonne ne häviää. Itse lisäsin porkkanan ja pari kourallista linssejä vielä alkuperäisen ohjeen lisäksi. Kirpparilta löytyi kesällä tuo ihana Finellin iso sininen kattila, mikä on täydellinen tälle keitolle, jota tulee tehtyä aina paljon kerralla.  Apukokkina toimi nälkäinen kissapoika Jazz.

Eilen oli kiva päivä, kun Kuopiosta tuli kaveri tänne etelään piipahtamaan. Mukava oli istua iltaa, vaihdella kuulumisia ja tietysti shoppailla. Minä tykkää.

Tässä vielä sopan ohje: 

    Texmex-keitto

• 400g jauhelihaa
• 1 iso sipuli
• valkosipulia maun mukaan
• 5kpl perunoita
• keittojuures-pussi
• 1 tlk chilitomaattimurskaa
• 1 l vettä
• 1 tlk papuja
• salsa- purkki (vahvaa)
• mausteita oman maun mukaan; suola, pippuri, chili, paprika, cayennepippuri yms.

Pilko sipulit ja paista ne jauhelihan kanssa. Mausta. Kuori perunat ja lisää kattilaan kuutioidut perunat, keittojuurekset, salsa, pavut, vesi sekä tomaattimurska. Keitä kunnes perunat ovat kypsiä. Tarkasta vielä maku :) 
 

Lukutuulella

Viime päivät olen lueskellut tätä ihanaa kirjaa, Talven taikaa. Kirjassa on paljon kauniita ja inspiroivia kuvia. Siinä on 100  ideaa ohjeineen ja ne on jaettu syksyn ajasta joulun kautta kevääseen. Joulun alla pyörittelin tätä kirjaa useampaan otteeseen kirjakaupoissa ja pähkäilin sen ostoa, mutta tarkanmarkan marttana päätin tilata sen kirjastosta. Yksi isoin syy siihen etten ostanut omaa kirjaa oli koko, siis kirja on aivan valtava. Se on minusta yksi aika iso miinus tässä kirjassa, sillä sitä oli hankala lukea eikä se olisi mahtunut kirjahyllyyn, jos olisin sen omaksi halunut ostaa.

Lisäksi täytyy sanoa että ohjeet oli aika huonosti tehny omaan makuun. Monesti ideat kuvineen oli eri sivuilla ohjeiden kanssa ja ohjeetkin oli tehty "tarinan" muotoon, kun itse pidän selkeistä ohjeista :D Tämä saattaa kyllä johtua siitä, että itse tein lopputyön luonnonmateriaalien käytöstä ja omasta mielestäni sen ohjeet oli paljon parempia kuin tässä kirjassa kranssien ja vastaavien luonnontuotteiden ohjeet, mutta ehkä olen vain liian tarkka. Jospa tästä kirjasta on paljon iloa niille, jotka eivät ennestään ole tehneet omia kransseja ja innostuisivat nyt niitä askartelemaan.

Inspiraatiokuvat ja vierailut toisiin kauniisiin puutaloihin oli varmasti parasta antia tässä kirjassa. Vähän teksi oli omaan makuun liian imelää ja hempeää, mutta siitäkin huolimatta meinaan tilata myös muut Ilona Pietiläisen kirjat kirjastosta. Koti lehvistön varjossa on seuraavaksi luettavien listalla :)Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi kaksipiippuiset tunnelmat, tykkään ja en tykkääkään.

                  Ihania inspiroivia kuvia kirjasta

Poikien reviirillä

Päivät alkavat olla kokoajan valoisampia  ja samaan aikaan parveke alkaa näyttää ihan liian valkoiselta ja valjulta. Parvekelaseista huolimatta talvella parvekkeella ei hirveästi oleilla kylmyydestä johtuen, joten viimeisinä kuukausina siihen ei ole tullut paljoa panostettua. Parveke on saanut toimia lähinnä kissapoikien omana reviirinä. Auringon paisteessa huomaa kaikki pienten nenien jäljet, joita uteliaat kissat ovat saaneet aikaan. Ikkunat kaipaavat kipeästi pesua, tosin pian ne täyttyvät taas pienistä nenistä. 


Syksylläkin laiskotti eikä tullut ostettua sinne kaalin kaalia. Ikeasta ostettu muovikuusi on ainoa mikä tuo parvekkeelle vähän eloa.Nyt sekin tosin pitäisi sieltä korjata pois muiden joulukoristeiden kanssa.

Tekisi niin kovasti mieli tehdä partsille jotain. Alkaa suunnittelemaan kesän istutuksia ja iskeä siemenet multaan itämään ja odottaa kevään tuloa. Sitä ennen saadaan kuitenkin nauttia narsisseista ja helmililjoista. Toivottavasti niitä jo pian tulisi lähikauppaan ja pääsisi parveketta niillä somistamaan. Viime keväänä sai seurata omien sipulikukkien kasvamista, mutta syksyllä ei jostain syystä tullut laitettua omia kukkasipuleita kellariin kasvamaan. Voi pöh :(

Oi Intia

Eilen ei jaksettu tarttua kauhan varteen vaan suunnistettiin sunnuntaipöperölle kaisaniemen Namaskaar expressiin intialaiselle. Paikkanahan tuo ei ole kovin kummoinen, mutta ruoka on mitä suurinta parhautta eikä tarkoituksena ollutkaan mennä minnekään kolmen ruokalajin illalliselle, vaan saada maha täyteen. Ainoa huono puoli näissä buffeteissa on, että aina se maha tulee liian täyteen. Koskaan ei osaa lopettaa sopivaan aikaan. Kummasti jostain ilmestyy uunituoretta naan-leipää, jota on sitten käytävä vielä hamstraamassa ja lipsittävä viimeiset kastikkeen rippeet siihen.
 
Intiasta tulee tämän tytön lemppariruuat. Samoin kun nepalista. Ne on niin lähellä toisiaan etten oikein keksi mitään eroa :)) Kylmänä talvipäivänä intialainen sopii kuin nenä päähän kaikkine lämmittävine mausteineen. Ja vaikka ruoka on ihanan mausteista, sen ei aina tarvitse olla tulista. Oma suosikkini tuolla on lammascurry. Kaisanimen Fenniakorttelista löytyy myös Namaskaarin lisäksi Happines thaibuffet (suosittelen! Monesti vaan aivan liian täynnä), Noodle bar ja  City china, eli monen maalaista ruokaa voi valita. Kävin eat.fi:ssä katselemassa ja ihmettelin kun Namaskaar on saanut siellä niin huonot arvostelut. Useasti siellä käyneenä voin todeta, että ruuan taso siellä  hieman vaihtelee. Luultavasti johtuu siitä, mihinkä aikaan on menossa syömään ja minä päivänä, onko ruoka seissyt esillä jo pidempään vai vasta valmistettua. Joten suosittelen tarkastamaan tämän aina paikan päällä. Vieressä on kuitenkin useita muita buffetteja mistä valita joten nälkä lähtee jokatapauksessa varmasti. Buffetin hinta 8,90€ ei ainakaan lompakkoa paljon kuihduta.

Itse ainakin rakastan kaikkia etnoruokia ja niiden iso kirjo onkin Helsigissä parhautta. Jos nyt pitäisi muuttaa takaisin Kuopioon niin kovasti jäisin kaipaamaan kaikkia pieniä kreikkalaisia, intialaisia, kiinalaisia, nepalilaisia, meksikolaisia, thaimaalaisia ja turkkilaisiapaikkoja.

Kerran Kuopiossa löydettiin paikka mistä sai tilata kotiin intialaista. Päätettiin silloinkin tilata sunnuntai evääksi inkkaria, joka oli vielä Helsingin hintoihin verrattuna aika kallista, lähemmäs 15€. Kun ruoka sitten odottelun jälkeen ilmestyi kotiin niin siitä puuttui riisi kokonaan! Ei tajuttu, että tilattiin pelkät kastikkeet ja riisi olisi pitänyt tilata vielä erikseen. Joten eikun kotona vaan riisikattila kiehumaan. Voin luvata että itekin vähän kiehuin siinä vaiheessa :D

Ihana kisu mietteineen löytyi hesarista

Pihalla

Viikonloppuna on ollut mahtava sää ulkoiluun. Nakkikin näytti selvästi kaipaavan jo ulos kunnon lenkille alkuviikon pienten pyrähdysten jälkeen. 

 

Aurinko oli houkutellut koiranulkoiluttajien lisäksi paljon hiihtäjiä ja pilkkijöitä. 

 

Herkkuilta

Illalla viikonlopun alun kunniaksi korkattiin punkku kinkkupiirakan seuraksi. Lasiin valikoitui tällä kertaa Hardys Cabernet Sauvignon. Tämä on mun oma henkilökohtainen "turvapunkku", eli  aina varma valinta ja niin hyvää. Sopii hyvin seurustelujuomaksi sekä monien ruokien seuraksi. Eikä hintakaan päätä huimaa 7,60€. Maku on ihanan täyteläinen ja pehmeä, ainakin minun suuhun sopiva. Ennen olin enemmän valkoviinin ystävä, mutta nykyään punkut kyllä vievät voiton. Varsinkin näin talvella punkku maistuu mieluummin. 
 
Illalla kääriydyin sohvalle viltin lämpöön katselemaan Voicea sekä Unelmien poikamiestyttöä. Viinin seurana pikkunaposteltavana maistui hyvin viime Tallinnan reissulta ostetut alppelsiini-chili pekaaninpähkinät. Huurjan hyviä!

Moneen vuoteen (noin 24vuoteen) en ole kinkkua suostunut syömään eikä se vieläkään kovinkaan usein kuulu ruokavaliooni, mutta tämä kinkkupiirakka tekee aina välillä poikkeuksen. Itse syön vain savusuikaleita, mutta toki jokainen voi käyttää mitä haluaa :) Tykkään laittaa paljon ruokaa eikä meille hirveästi eineksiä puputetakkaan. Ja vaikka tykkään seurata telkkarista kaikenmaailman ruokaohjelmia ja lukea reseptejä niin omat kokkailut on yleensä arkisin aika mutkattomia ja syntyvät kädenkäänteessä, niinkuin vaikka tämä piirakka.

 

Kinkku-aurajuustopiirakka

Pohja: 

• 1 dl kaurahiutaleita
• 0,5 dl venhäleseitä
• 2 dl hiivaleipäjauhoja
• 1 tl leivinjauhoja
•  100g margariinia
• 0,75 dl vettä

Täyte:

• 1 pss savusuikaleita
• 1 pss auramurua
• 1 iso sipuli
• valkosipulia maun mukaan
• 1 paprika
• juustoraastetta pinnalle
• mausteita oman maun mukaan; suola, pippuri, oregano, paprika

Munamaito:

• 2 kananmunaa
• 2 dl maitoa/kermaa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon sulatettu rasva sekä vesi. Vaivaa taikinaa ja painele valmis taikina vuuan pohjalle. Paista sipulit ja paprika pannulla pehmeiksi. Sekoita kinkkusuikaleet, aurajuusto sekä sipuli-paprikaseos ja mausta. Kaada täyte pohjan päälle. Lisää munamaitoseos ja viimeistele juustoraasteella. Paista uunissa 200 asteessa noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti!